Koh Chang sopii rentoiluun

Kesän viimeisen lomaviikon minulla oli seuraa. Haluttiin jotain vähän parempaa, mutta kuitenkin helppoa kohteessa, jossa olisi hyvä sukeltaa. Vaihtoehtoja oli muutama, ja lopullinen päätös Koh Chang Thaimaassa ja villa, jossa on oma uima-allas. Kesä on off seasonia näillä main, ja kun ensimmäisenä päivänä tuntui, että vain sataa, alkoi vähän kiristää hermoa. Majoitus oli varsin kallis, ja siitä ja saaresta nauttiminen on aika heikkoa kaatosateessa. Tietty unohdettiin esimerkiksi mopokypärät kahvilan eteen kivasti  mopon sarviin roikkumaan, joten siitä sai kaataa pari desiä vettä pois. Märkä kypärä sateessa oli juuri se, mitä loman lopulta kaipasin. 

Mutta kyllä sää välillä suosikin. Sinistä taivasta näkyi vähemmän, mutta auringonsäteitä pilvien lomasta kyllä. Jännä, kuinka paljon sää vaikuttaa omaan fiilikseen. Ei kaupunkilomalla niin haittaa, jos välillä sataa, mutta kun ei Koh Chang oikein tarjoa sisäaktiviteetteja. Tuota yhtä pidempien ja rankempien sateiden päivää lukuunottamatta sateet olivat aika pieniä ja satunnaisia. Sääennusteen sadan prosentin sateen todennäköisyys ei siis toteutunut. Näytti meinaan aika lohduttomalta.

Off season teki sen, että monet hotellit ja ravintolat olivat kiinni. Toisaalta turisteja on paljon vähemmän, teillä on rauhallista ajella skootterilla, vesiputouksilla on rauhallisempaa kuin talvikaudella, rannoilla on tilaa ja kaupustelijoitakin ihan kohtuullisuudessa pysyvä määrä. Oikeastaan meille Koh Chang toimi loistavasti näin. 

Koh Changille pääsee lentämällä Tratiin, joka on noin 20 kilometrin päässä lauttasatamasta. Meille helpoin aikataulullisesti oli ottaa taksi Bangkokin lentokentältä. Se maksoi sata euroa suuntaansa ja vei perille asti. Lautat kulkevat sillä periaatteella, että lähtevät, kun ovat täynnä. Kumpaankaan suuntaan ei tarvinnut kauaa odotella. Valoisaan aikaan saarella on helpohkoa liikkua lavatakseilla, jotka ajavat reittiä ja toimivat kuin bussit ja jotka voi pysäyttää mihin tahansa reitin varressa, mutta pimeän tullen näyttivät muuttuvan vain reilusti kovempaa hintaa kiskoviksi privaattitakseiksi. Aika paljon näyttivät turistit vuokraavan autoja ja skoottereita liikkumiseen, kuten mekin. 

Koh Chang on mäkinen saari. Matkalla lähimmälle vilkkaalle rannalle ajeltiin sellaisia syheröteitä ylös ja alas, mutkiin ja tiukkoihin kurveihin, että melkein hirvitti. Mutta parissa päivässä niihinkin tottui. Liikenne oli hiljaista, ja toisaalta vain hotellien minivanit tuntuivat olevan kiireisiä ja ajavan piittamatta oikein mistään. Saarella on muutama keskus, joissa on paljon hotelleja, ravintoloita ja muita palveluja. Meitä lähinnä ja meille mieluisin oli White Sand Beach. Ravintolasuosikkejamme siellä olivat 15 Palms hotellin terassi, Sun & Soul sekä pääkadun varren intialainen. Niin ihana kuin oma villa oli, lomakylän ranta oli pieni ja siellä vain kaksi ravintolaa. Jos halusi nähdä yhtään mitään elämää, oli illalla lähdettävä kylille. Jos menisin takaisin, melkeinpä ottaisin majoituksen White Sand Beachilta. 

Skootterilla ehtii nähdä vajaassa viikossakin paljon, jos päivittäin vähän ajelee. Kävimme parilla vesiputouksella (Klong Plu ja Klong Nonsi), jotka olivat lopulta aika vaatimattomia, mutta päämäärättömän ajelun sijaan on kiva olla jotain maaleja, ja kivathan nuokin oli nähdä. Kalastajakylä tarjosi täysin autenttista saarielämää ja näkökulman tavalliseen, varsin vaatimattomaan saarielämään. Kauimpana lautalta olevat resortit vaikuttivat olevan suljettuina kesän ajan, ja todella hiljaista oli sellaisissa, jotka olivan maantien varressa, kaukana lähimmästä palvelukeskittymästä. Koh Chang vaikutti osittain ainakin saarelta, johon mennään viettämään helppoa resort-elämää ehkä haluamattakaan nähdä muuta.  

Mutta kuten aina, turismin mukanaan tuomia lieveilmiöitä on myös Koh Changilla. Näkyvimmät ovat tyttöbaarit, joita ei voi välttää näkemästä. Esimerkiksi White Sand Beach on illallakin pääsääntöisesti ihan siisti vaikka lapsiperheille, mutta kun kävelee kylän laidalle, siellä on jo rivi niitä. Vähän etäämmällä, suunnilleen keskellä ei mitään, oli rivi pieniä baareja, jotka päivällä ovat tyhjillään mutta joiden kylteistä jo ei voi erehtyä. Näihin paikkoihin ei selvästi eksytä vahingossa vaan ihan vartavasten hakeudutaan. Googlaamalla “girl bar koh chang” löytyy surullisen paljon materiaalia.

Välttämään ei pysty norsuratsastustakaan. Jos ei näe itse tapahtumaa, näkee ainakin kaikkialla mainoksia siitä. Kerran ilahduimme, että voi vitsit, vievät norsut kivasti kävelylle rantaan, saivat lötkötellä itsekseen, mutta töihinhän nuo olivat menossa. Saarella on myös Ban Kwan Chang Elephant Camp, jossa järjestetään ratsastuksia. Niin kauanhan noita on, kun ihmiset eläinten kaltoinkohtelusta haluavat maksaa ja hehkuttavat netissä, kuinka amazing se on. Ajoimme skootterilla paikan ohi matkalla putoukselle. Siinä ne kulkivat, korit ja ihmiset selässään – suloiset reppanat. Minulle paras eläinkokemus oli villan ikkunan takana vilkkunut tulikärpänen, riittävän lähelle tullutta villiä luontoa kaupunkilaistytölle.