Kun illat pimenevät, ilma viilenee, on ensimmäisiä kertoja kaivettu esille sukkahousut ja hanskat, että tarkenee ulkoiluttaa koiraa, kun silloin tällöin voi jo puhua myrskystä ulkona, kun varoitellaan ensimmäisistä liukkaista ja on pakko alkaa ajatella tavirenkaiden vaihtamista, kun tuntuu, että työ alkaa taas hukuttaa alleen kaiken muun, olisi oikeastaan paljon kivempaa vain unelmoida. Toki olen unelmien eteen tehnytkin asioita, vaikkapa varaillut kaikenlaisia matkoja, pakopaikkoja (kirjoittelin tulevista suunnitelmista tänne).
Juurihan minä olin pitkällä matkalla. Juurihan kävin Krakovassa pienellä viikonloppuretkellä. Niin niin. Mutta juuri nyt kaipaan aivot narikkaan -lomaa. Kaipaan hiekkaa varpaiden välissä, flip flop -elämää. Olen monesti nähnyt somessa kiertävän kuvan, jossa sanotaan, että elämä on hauskempaa flip flopeissa. Totisesti on, ainakin sen jälkeen ollut, kun olen totutellut niissä kulkemaan enkä koe varpaiden välissä olevaa osaa hankalaksi. Sadekelillä ne kyllä roiskivat minulla kurat sortseille asti, vaikka lahkeet olisivat kuinka lyhyet.
Kaipaan merta ja sen tuijottelua, sen kohinan kuuntelua, sen tuntua jaloissa.
Kaipaan sitä, että minun ei tarvitse huolehtia, kuka käy kaupassa, kuka laittaa ruokaa, saanko ylipäätään syödäkseni, jos keittiöhommat eivät nappaa. Kaipaan vanhoja, tuttuja makuja, joita en saa arjessa. Juuri nyt voisin syödä viikon putkeen, kahdesti päivässä, chicken cashew nut -annosta, josta on tullut ehdoton suosikkini Thaimaassa. Kaipaan sitä, että ravintolaan voi mennä ja tilata oikeastaan mitä tahansa, koska minun rahani riittävät siihen.
Kaipaan aurinkoa, vaikka tiedän sen vaaralliseksi. Kaipaan hetkiä riippumatossa, vain minä ja kirja – ja nykyään valitettavasti myös lukulasit. Kaipaan ilmastoidun huoneen viileyttä ja sitä tunnetta, kun oven avatessani tunnen taas ulkoilman lämmön ihollani.
Kaipaan kaikkea sitä hemmottelua, mitä matkalla oleminen parhaimmillaan on. Voin mennä hierojalle, jalkahoitoon, syödä jonkun valmiiksi pilkkomia hedelmiä aamiaiseksi. Voin vain olla koko päivän tekemättä mitään hyödyllistä, jos en halua. Tiedänhän minä, että ei minusta ole rantatuolissa makaajaksi ja drinkkien siemailijaksi kuin satunnaisesti, mutta tiedätkö, juuri nyt en mitään muuta yhtä kipeästi kaipaa.
Viikon kuluttua yritän toteuttaa tämän kaiken. Viikon kuluttua lennän Thaimaahan. Jos sää ei suosi, opettelen tanssimaan sateessa rannalla ja kuuntelemaan meren kohinaa sadeviitan sisällä – tai tilaan kanaa ja cashewpähkinöitä vaikka huonepalvelusta.
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -kampanjaa. Jaa oma Instagram ja matkailu -aiheinen, suomenkielinen postauksesi alla olevasta add-linkistä. Instagram Travel Thursdayhin voit osallistua Travelloverblogin ja Vagabondablogin kautta. Voit lisätä linkkisi kumpaan tahansa blogiin, ja se näkyy molemmissa. Muista lisätä postaukseesi linkit emoblogeihin ja kertoa, että osallistut IGTT-kamppikseen.
Instagram Travel Thursdayn kantava ajatus on sosiaalisuus. Muistathan myös lukea toisten juttuja, osallistua keskusteluun, kommentoida ja tykkäillä muiden mukana olevien kuvista Instagramissa sekä jakaa kuviasi #IGTT- tai #IGTravelThursday-tunnisteella. Minut löydät Instasta nimellä @travelloverblogi.
IGTT-uutiskirjeen (kerran kuussa, muistuttaa kamppiksesta ja tulevista teemapostauksista) voi tilata tästä linkistä. Kirje saattaa mennä roskapostikansioon.
15 comments
Samaistuin niin tuohon alkuun. Mä unelmoin tässä vaiheessa syksyä erityisesti siitä hetkestä, kun kukaan ei vaadi vastausta, ei ratkaisua, ei päätöstä. Kun voi taas heittäytyä hetkeen miettimättä huomista. Rentouttavaa lomaa!
Juur tuo: vapaa vastuista. Pitää vain huolehtia itseni ravintolaan nälkäisenä ja muistaa laittaa riittävästi aurinko- ja hyttyssuojaa.
Hyvä aihe, minäkin kaipaan merimaisemia+kesää. Yhtään ei nappaa viileä ja sateinen syksysää, talvesta puhumattakaan
Minä toisaalta kyllä tykkään vuodenajoista. Luminen talvi on minusta ihana. Mutta sateinen syksy on ihana katkaista jossain lämpimässä.
Mikä siinä onkin, että yhtäkkiä näin syksyllä iskee se suunnaton kaukokaipuu? Tai turha edes kysyäkään! Juuri tuo tieto, että arki ja talvi on tulossa taas 🤣😎🎅
Arjen katkaisu. Se on minulle tärkein. Kun lyyhistyy velvollisuuksien alle, on hyvä saada selkä välillä suoraksi.
Minäkin kaipaan lomaa, ja tätä kaikkea kertomaasi. Oikeastaan olen kiireellisesti loman tarpeessa, sillä en ole tänä vuonna pitänyt vielä lainkaan lomaa paria pidennettyä viikonloppua lukuun ottamatta. Vaikka kesällä en niinkään kaivannut Kreetalta pois, sillä täällä pääsee lomafiilikseen helposti vaikka jokainen vapaapäivä, mutta syksyn tullen alkaa matkakuume vaivata. Minulle kelpaisi nyt vaikka sadeviittaan pukeutuminen Thaimaassa, ja thairuokaähky! Kanaa ja cashewpähkinöitä on yksi minunkin suosikkiruuistani Thaimaassa. Thairuokaikävissäni kokkasin juuri tällä viikolla nuudeleita ja kasviksia, ja paahdoin sekaan cashewpähkinöitä. Olipas herkkua!
Epäilemättä sinulla koti on jo tavallaan keskellä lomaa, mutta arkivanhempansa se on sielläkin. Minulla lomatunnelma vaatii maiseman vaihdosta. Kyllä pienet irtiotot vaikka Helsingistä Porvooseenkin toimivat, mutta enemmänkin elvytyksenä, jolla vähän saa lykättyä pidemmälle pääsemisen tarvetta. Toivottavasti pääsisit sinäkin pian lomalle!
No aika ihanaa, että viikon päästä pääset sinne riippumattoon mussuttamaan kanaa ja cashew-pähkinöitä <3 Voisin kaivata tuollaista lomaa taas itsekin, onneksi kohta edessä pieni irtiotto ja pitkäksi viikonlopuksi Venetsiaan ystävää moikkaamaan. Mutta riippumatto, hiekkaa varpaissa ja lämmin merivesi, siinä on sitä jotain! Thaimaan kohdalla äärimmäisen iso plussa on myös se ihana ruoka ja ne taivaalliset thaihieronnat, vaikka toki pidän maasta valtavasti muutenkin. Onnistunutta reissua, toivottavasti et kovin monena päivänä joudu tanssimaan sateessa!
Juuri tajusin, että matkaan todella on vain viikko, ja minulla on majoitus kahdeksi ensimmäiseksi yöksi, ei muuta. Pitäisi varmaan tehdä asialle jotain. 🙂 Sääennusteet näyttävät pahalta. Mutta niin näyttivät kesällä Changilla, ja sadetanssille ei kuitenkaan ollut tarvetta kovin usein. Saa nähdä, onko hiekka varpaissa kuivaa vai märkää. 🙂
Mä niin muistan ton tunteen, minkä syksy Suomessa sai aikaiseksi; pääsisipä pian mahdollisimman kauaksi upottamaan varpaat hiekkaan ja tuntemaan lämpö luissa ja ytimissä.
Thaimaassa yksi parhaista jutuista on just toi, että on varaa myös hemmotella itseään. Hieronnat, kauneushoidot sun muut on niin eri hinnoissa täällä.
Onneksi pääset taas nauttimaan Thaimaan lämmöstä, sillä vaikka sataisi, sitä täällä piisaa.
Hyvää lomaa!
Olen jo suunnitellut, millaisiin hoitoihin menen. 🙂 Edelleen kyllä syö ajatus, jos viikon sataa putkeen. Mutta harvoin kai niin huonoa tuuria. Märkä hiekka kun tarttuu inhottavasti varpaisiin. 🙂
Tuo jonnekin kaipaaminen on niin tuttua. Mutta hassua kyllä todeta, että täältä Kalifornian lämmöstä kaipaan nytkin Suomeen. Ja Suomessa ollessa kaipaan tänne. Moni on varoitellut, että kuuma Suomen kesä on enää muisto vain, mutta nyt kaipaankin ihania talvi-iltoja, narskuvaa lunta ja sitä talven tunnelmaa. Eipä ne viime viikkoiset revontulikuvatkaan Suomesta ainakaan ikävää vähentäneet. Olisipa hauska nähdä jos saisin olla siellä loskan ja pimeyden keskellä, että muuttuisiko äkkiä mieli 🙂 On tainnut aika kullata muistot.
Kai ihmiselle on niin luonteenomaista aina kaivata jotain, vaikka sitten räntäsadetta. Ehkä se pitää meidät liikkeessä, tavoittelisina.
Minä ymmärrän hyvin tuon, että on matkoja, ja sitten on lomia. Lyhyet kaupunkilomat ovat ainakin minulle harvoin lomaa, sillä haluan nähdä mahdollisimman paljon siinä lyhyessä ajassa. Niiden vastapainoksi täytyy sitten olla näitä kunnon lomia, jolta matka Thaimaahan myös kuulostaa. Itsekin haaveilen juuri matkasta johonkin vähän kauemmas, mutta saa nähdä kuinka käy.