”Se on kiva kesäkaupunki”, kuuluu mantra aika monesta suomalaisesta kaupungista. Kivoja kesäkaupunkeja ovat ainakin Naantali, Turku, Hanko, Loviisa, Porvoo – ja Savonlinna. Monelle, myös minulle, Savonlinna on melkeinpä kuin synonyymi oopperajuhlille, ja jos ooppera ei kuulu omiin suosikkeihin, tulee koko kaupunki helposti sivuutettua. Jykevän Olavinlinnan varjossa on kuitenkin eläväinen kaupunki, joka ei ole ollenkaan hullumpi pistäytymispaikka kesä-Suomessa.
Savonlinnaa ja oikeastaan koko Etelä-Savoa hallitsee Saimaa. Uskoisin aika monelle muualta tulevalle koko seudun olevan tuttu lähinnä mökkeilystä, rantasaunoista ja luonnosta, ei niinkään kaupunkielämästä. Minäkään en ollut ennen tätä kesää ollut kuin Norppa-Majojen mökillä ja vesillä katsomassa, näkyisikö norppaa. (Näkyi! Katso vaikka tästä.) Savonlinnan keskustassa Sulosaaressa on muuten pitkin kesää nähty Suloksi ristitty citynorppa. Sulosaari on muuten tunnettu Lettukahvila Kalliosaaresta. Kahvila on vähän huvikumpumaisessa, tunnelmallisessa 1800-luvun lopulla rakennetussa vaaleanpunaisessa huvilassa heti kaupungista tulevan kävelysillan kupeessa.
Jos kuuluvat letut Savonlinnan kesään, kuulunevat myös lörtsyt torikojusta ja muikut. Lörtsyt jäivät tällä kertaa nauttimatta, eli on syy palata, mutta muikkuja on onneksi myös helposti saatavilla. Savustetusta muikusta tuli heti suosikkini, varsinkin kun söin ensimmäiset Sokos Hotellin Muikkuterassilla sampanjan kera. Sampanjanhan sanotaan sopivan kaikkiin ruokiin, miksei sis muikkujenkin kanssa. Rantakadulla etenkin Olavinlinnan läheisyydessä on muitakin kivoja terassiravintoloita, muikuilla ja ilman.
Terasseista vaikuttavin on kuitenkin Olavinlinnan paksujen muurien sisälle avattu. Terassia oli vastustettu pitkään, ja vihdoin kesäkuussa se saatiin avattua. Terassi on siitäkin kiva, että jos ei ole niin kiinnostunut linnasta, että haluaisi maksaa siihen tutustumisesta (12 euroa / aikuinen, Museokortti käy), voi kuitenkin päästä muurien sisäpuolelle ja vähän linnatunnelmaan. Olihan se aika komea paikka istua aurinkoisena päivänä.
Savonlinnasta tehdään monenlaisia risteilyjä Saimaalle. Illallisristeily Olavinlinnaan s/s Punkaharjulla* oli elämys. Höyrylaiva ajaa tunnin verran Saimaan kauniissa saaristossa. Kannella voi siemailla kuohuvaa (alkumalja sisältyy hintaan) tai hakea baarista muuta virvoketta samalla, kun nauttii maisemista. Risteilyosuus päättyy Olavinlinnan laituriin, josta siirrytään linnan uumeniin kolmen ruokalajin illalliselle. Ruoan herkullisuuden mittarina pitäisin oman mielipiteeni lisäksi pitkästä pöydästä kuulunutta hyväksyvää myhäilyä.
Risteilyjä lähtee Savonlinnan Kauppatorin laiturista kahdesti viikossa vielä elokuun loppuun asti. Lisätietoja saat Vip Cruisesilta.
Noin 30 000 asukkaan Savonlinna on kai aika tyypillinen suomalainen pikkukaupunki, paitsi että sillä on Saimaa naapurina. Kaupungin keskustaa ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa erityisen viehättäväksi, mutta kyllä se mekko- ja kenkäshoppailijalle koitui kohtaloksi (tai lähinnä vain yksi liike, Muotitalo Puki). Kauneimmillaan rakennettu Savonlinna on linnan kupeessa. Wanhan Savonlinnan ydin on Linnankatu, jonka varrella on ihania vanhoja puutaloja, joissa on nykyään ravintoloita, gallerioita ja käsityöläismyymälöitä. Sana käsityöläismyymälä on kyllä kovin vanhanaikainen kuvaamaan esimerkiksi RunoDesignin tuotteita, joihin ihastuin (ja joihin toki myös sorruin).
Linnankadun varrella on myös Hotelli Saima**, kuuden yksilöllisesti sisustetun huoneen ja ihanan palvelun kahvila-ravintola ja majapaikka. 1800-luvun viimeisinä vuosina kaupungin lääkärille rakennettu talo huokuu historiaa. Huoneissa on mm. jätetty näkyville katon hirsirakenteita muistuttamaan menneestä. Huoneet on myös kalustettu osittain vanhoilla huonekaluilla, joita omistajaperhe on tuonut mm. Englannista. Saima on kahden sukupolven perheyritys, mikä näkyy kotoisuutena, tuttavallisuutena ja ylpeytenä omasta osaamisesta. Saimassa on helppo viihtyä.
*Olin koeristeilyllä Vip Cruisen ja Osuuskauppa Suur-Savon vieraana.
** Majoituksen tarjosi Hotelli Saima.
Lisää kaikesta, mitä kesäkaupunki-Savonlinna tarjoaa, voit lukea Visit Savonlinnan sivuilta tästä.
4 comments
Piipahdin miehen kanssa Savonlinnassa pari viikkoa sitten. Olen aina halunnut käydä Savonlinnassa, mutta omituista on, ettei mulla ole koskaan ollut minkäänlaista mielikuvaa koko kaupungista! Paitsi tietysti juuri Olavinlinnasta, joka on oikeastaan ollut aina se syy kaivata Savonlinnaan. Kaikki oli siis uutta.
Liekö hieman reissuväsymystäkin taustalla, mutta Wanhan Savonlinnan söpöydestä ja ajanhenkisyydestä ja Olavinlinnan upeudesta huolimatta mulla jäi kovin ristiriitaiset fiilikset kaupungista. Meidän oli tarkoitus tietysti käydä sisällä linnassa, mutta siellä oli niin kamalasti porukkaa, että käännyttiin kannoillamme. Mitä vanhemmaksi muutun, sitä vähemmän siedän ihmismassoja ympärilläni. Tässä yksi syy, miksi en tykkää, kun puhutaan suomalaisista kesäkaupungeista: kaikki ihmiset ovat sitten taatusti yhtä aikaa liikkeellä enkä jaksa uskoa, että kunnon linnatunnelmaan pääsee, jos muita täytyy väistellä koko ajan…
Kuten totesitkin, lähes kaikki suomalaiset kaupungit ja kylät ovat kesäkaupunkeja ja kesäkyliä. Nyt heinäkuussa oli varmasti koronalisääkin. Voin vain kuvitella paikan oopperajuhlien aikaan… mutta jotenkin se pieni kaupunki ei ole valmistautunut siihen, että sinne tulee järkyttävä määrä turisteja ympäri Suomen yhtä aikaa. Parkkipaikan etsimiseenkin meni tunti aikaa. Savonlinnan kaltainen pieni kaupunki tarvitsee toki matkailijoiden tuomaa valuuttaa, mutta olisi oikeasti kiva, jos matkailukausi jakautuisi koko vuodelle, niin kaikilla olisi kivempaa 😀
Anyway, Savonlinna vaikutti kyllä sen verran kivalta, että palaan sinne sitten, kun muut ihmiset sulkeutuvat koteihinsa masistelemaan synkkää syksyä, ja vierailen linnassa, josta olen haaveillut jo pitkään, mutta tuo heinäkuinen visiitti oli kyllä niin kaamea ruuhkien vuoksi, että ei enää ikinä! En tiedä, mikä aivopieru mun päässä tapahtui, kun löysin itseni sieltä sesonkiaikaan 😀
Kesäkuun alku oli vielä hyvinkin rauhallinen. Epäilemättä, kun suomalaisten lomakausi varsinaisesti alkoi, myös Savonlinna täyttyi.
Ymmärrän niin hyvin, mistä puhut, kun sanot, että ihmismassat eivät houkuttele. Kävin kesäkuussa Sintrassa ja heinäkuun alussa Riiasa, ja molemmat olivat suorastaan aneemisen hiljasisia. Se oli oikeastaan ihanaa! Nyt täällä Lofooteilla pidän eniten kylistä, joissa ei juuri turisteja näy (niitäkin on).
En tiennytkään, että Olavinlinnan sisäpihalle on avattu kahvila. Voisin hyvinkin kuvitella pysähtyväni sinne istumaan museokierroksen jälkeen, ihastelemaan noita upeita näkymiä ja pohtimaan museossa näkemääni.
Se on tosiaan tänä kesänä vasta avattu. Terassin avaamista historialliseen miljööhön oli vastustettu pitkään, mutta siellä se nyt on. Oli minusta ehdottomasti vierailun arvoinen.