Lofootit – saariryhmän topit ja flopit

Lofootit täyttyi suomalaisista menneenä kesänä. Kun rajat melkein minne vain muualle menivät kiinni, maailmaa nähdä haluavat löysivät tiensä niihin muutamiin maihin, joihin vielä uskalsi mennä. Odotin matkalta paljon. Siihen meni myös paljon – nimittäin rahaa. Pari viikkoa Suomessa ja Lofooteilla oli epäilemättä kallein Euroopan-matka, jonka koskaan olen tehnyt. Mutta niin vain kävi, että paikat, joilta odotin eniten, olivat suurimpia pettymyksiä. Toisaalta sellaiset, mille en osannut asettaa odotuksia, olivat loman kohokohtia. Koko matka olisi varmasti ollut parempi, jos sää olisi suosinut, mutta eihän luonnonilmiöille mitään voi. Toisaalta ei sillekään, että sade ja harmaus eivät kerää kiitosta lomalaiselta.

Matkan jälkeen tuntui, että Lofootit on nyt nähty, mutta nyttemmin olen alkanut haaveilla paluusta. Sateisen harmaana saaret eivät päässeet oikeuksiinsa, mutta kauniilla säällä siellä oli käsittämättömän kaunista. Minusta on alkanut tulla jonkinlainen semiluontoihminen, joka nautti norjalaisesta ulkoilmaelämästä, viikon elämisestä ulkoiluvaatteissa, omalla matkakaasugrillillä grillailusta. Niin moni upea paikka jäi myös sateen vuoksi näkemättä, niin moni patikka tekemättä ja rantojen turkoosius kokematta. 

TOP 1 Pienen punaisen talon kylä

Laukvik on juuri sellainen kuin suunnilleen kai kaikki kylät Lofooteilla: pieni, noin 400 asukasta, yksi kauppa ja ravintola, kalastusaluksia ja kalankuivatustelineitä. Yllättävintä oli myös uutena yrityksenä auennut kahvipaahtimo ja kahvila. Kaikkiin kylän palveluihin oli kova pyrkimys tutustua, mutta valitettavasti ne olivat kaikki aina kiinni, kun kolkuttelimme ovella.

Jostain syystä ihastuimme Laukvikiin molemmat, vaikkei sillä ollut tarjota edes Lofoottien upeimpia maisemia tai hiekkarantaa. Kauneinta oli majakka, jonka melkein onnistuin näkemään auringonlaskussa, mutta sääennuste petti ja pilvet peittivät auringon. Ehkä viehätys oli siinä, että täällä ei ollut turisteja. Kylillä kulkivat asukkaat koirineen, naapuri järjesti bileet, väsyneitä tyyppejä näkyi ikkunassa hengittelemässä, kun heräilimme itse virkeinä aamuun. Päädyimme Laukvikiin Airbnb:stä löytämäni kohtuuhintaisen majoituksen, pienen punaisen talon, vuoksi. Sen terassilla oli hyvä grillata, keittiöön kattaa illallinen ja yöksi kiivetä yläkertaan unille. Tässä karussa maisemassa ja kylän tunnelmassa vain oli jotain erityistä.

TOP 2 Lofootit sateenkaaren väreissä

Lofoottien kaunein paikka on toisille Reine, joillekin Å, eräille Henningsvær. Ehkä yhden kauneimmista kuvista saarilta olin nähnyt Reinestä, ja saman maiseman halusin nähdä minäkin. Näkemässäni kuvassa tietenkin paistoi aurinko.

Sää oli epävakainen. Vähän haaveilimme Reinebringenille kiipeämisestä. Katsoimme kateellisina niitä, joille tihkusade 12 asteessa on vain varustelu- ja asennekysymys ja jotka tarmokkaina lähtivät kyliltä kohti korkeuksia ja upeita maisemia. Jätimme auton Reinen pikkuruiseen keskustaan, kävelimme sillalle, jolta näkemäni upea kuva oli otettu. Nappasin omani. Harmaan. Sää ei houkutellut patikoimaan.

Kun ajoimme pois kaupungista, ihmettelin, miksi sillalla kuhisee yhtäkkiä aivan hulluna porukkaa. Autoja on parkissa tien tukkeena, ja jonkinlainen joukkohysteria on vallannut ihmiset. Halusin hypätä kyydistä ja mennä katsomaan minäkin. Äsken näkemäni pelkkä harmaus oli värjäytynyt sateenkaaresta käsittämättömän upeaksi. Maisemassa on jotain maagista. Luonto järjesti hetkeksi kauneinta mahdollista taidetta, joka sitten haihtui pois. Ehkä kymmenessä minuutissa värit alkoivat levitä sumussa ja haalistua.

Reinen keskustassa parkissa olleet motoristit, vähän pelottavan näköiset liivimiehet, lähtivät ajamaan kohti sateenkaarta. Ainakin siltä näytti. Pelottavuus karisi.

TOP 3 Sørvågen oli upea paikka päättää loma Lofooteilla

Syy yöpyä Sørvågenissa oli sen sijainti lähellä lauttasatamaa, josta piti lähteä animaalisen varhain aamulla kohti Manner-Norjaa. Varasimme sieltä rorbun, kalastajatalon meren päältä, juuri sellaisen kuin kaikissa matkailumainoksissa. Se ei varaussivun kuvien perusteella herättänyt erityisiä odotuksia, mutta oli aivan mielettömän ihana. Soimattiin itseämme, miksi ei oltu varattu sinne kuin yksi yö, koska se oli hinta-laatusuhteeltaan erinomainen. Vaikka itse asuntokin oli ihana, maisema sen terassilta oli uskomaton. Sitä olisi tuijotellut helposti vaikka viikon.

Kävi vielä niin hyvä tuuri, että kävelymatkan päässä oli kaksi erinomaiseksi arvosteltua ravintolaa. Toinen vaikutti erittäin tyylikkältä ja fiiniltä, toinen kodikkaammalta ja tuulihousuviikon jäljiltä helpommin lähestyttävältä. Se oli Maren Anna. Istuimme päivällä sen aurinkoisella terassilla ja illalla nautimme viiden ruokalajin illallisen, jonka hinta pysyi ihan kohtuudessa mutta jonka syömistä ei voi pitää mitenkään kohtuullisena: kolmen ruokalajin jälkeen vatsan rajat alkoivat jo tulla vastaan, viidennen jälkeen oli takuulla syyllistynyt kuolemansynneistä ainakin ahneuteen ja ylensyöntiin. Maren Annassa voi sanoa myös saavansa palvelua, mikä ei Lofooteilla ollut mitenkään itsestäänselvyys.

Tämän viimeisen päivän, joka oli sekä aurinkoinen että kaikin puolin muutenkin ihana, jälkeen en millään olisi halunnut lähteä kohti kotia. Voi jospa Lofootit olisi ollut koko ajan tällainen! (Tiedätkö, tätä kirjoittaessani olen selaillut välillä varaussivustoja. Millaista mahtaisi olla rorbussa helmikuussa? Näkyisikö ikkunasta revontulia? Nauttisinko talvilomasta lumessa? Voisiko Lofootit olla luminen talven ihmemaa?)

FLOP1 Nusfjord Arctic Resort on ylihinnoiteltua huonoa palvelua kauniissa puitteissa

Nusfjord Arctic Resort on The Majoituspaikka Lofooteilla. Mekin menimme lankaan, että sen korkea hinta olisi jotenkin suhteessa sieltä saatavaan elämykseen, palveluun, miljööhön, kaikkeen. Yli 700 euroa kahdesta yöstä on älyttömästi rahaa, mutta halusimme panostaa tähän, koska joskus luksus on sen arvoista. Valitettavasti nyt ei ollut.

Pieni talomme oli aivan hurjan ihana. Se oli juuri niin kaunis, kuin olin toivonut. Oma terassi oli kiva. Joillekin toisille aurinko paistoi pidempään, kun meillä jo pimeni ja piti vetää kevytuntuvatakkia päälle. Täydellisempää olisi vielä ollut, jos ikkunasta olisi nähnyt merelle, mutta kaikkea ei voi saada.

Hintaan kuuluva aamiainen näytti listalla ihanalta, mutta aamiaiskokemus muuttui ensimmäisen aamun ikävästä toisen suorastaan vastenmieliseen. En jaksa nyt avautua kaikesta, mikä palvelussa meni pieleen, mutta sanotaanko, että se petti ihan perustuksista alkaen. Ikävimmäksi sen teki asenne. Ruokalista nimittäin on rakennettu niin, että asiakkailla ei ole mitään ruoka-ainerajoituksia. Ensimmäisenä aamuna kokeilin onneani ja söin kaikenlaista. Muutaman tunnin päästä tiesin, ettei olisi kannattanut. Toisena aamuna pyysin, jos ruokaa voisi vähän fiksata minulle. Ei käy, sanottiin keittiöstä. Pyysin sitten edes jotain, mitä laktoosi-intolerantikko voisi syödä tulematta sairaaksi. Sain kaksi paistettua, haaleaa kananmunaa, kaksi viipaletta kurkkua ja saman verran paprikasuikaleita. Kun pyysin saada edes saman ruokalajin lämpimänä, ei ruokaa enää kuulunut. Lähdin pois kyyneltä nieleskellen. Joskus odotusten ja todellisuuden väliin jäävä kuilu voi olla valtava. Silloin pettymys purkautuu minulla itkuna.

Mutta paikkahan on hurjan kaunis. Nusfjordin sanotaan olevan kylä, mutta minä en hahmottanut siihen oikeastaan kuin resortin ja sen palvelut. Oli miten oli, puitteet ovat mitä upeimmat, mutta kaiken muun pitäisi olla edes lähelle samaa tasoa. Tällaisena se on ylihintainen ja pettymyksiä aiheuttava floppi. (Jos katsoo arvosteluja vaikka Bookingista, palvelun puute saa aika paljon mainintoja. Olisi pitänyt uskoa.)

FLOP2 Henningsværin lumoa ei löytynyt

Toinen, miltä odotimme paljon, oli Henningsværin kylä. Siltä taisi odottaa aika moni muukin, koska läheinen parkkipaikka oli aivan täynnä. Mutta täällä tuntui vähän samalta kuin Thaimaan turistirannoilla tai Välimeren turistisaarten rantakaduilla: suunnilleen kaikki on turisteja varten, eikä autenttista Norjaa ole kuin hinnoissa. Mietin, mistä olin odotukseni luonut. Ironista kai, mutta olin tainnut lukea matkablogeja. Voi olla, että osan olemassaolevaa viehätystä söi miniatyyrikokoisen kylän halkova taukoamaton autojono, joka pakotti kävelijät varomaan ympärille katsomisen sijaan. Ehkä täälläkin viihtymättömyyden syy oli enemmän säässä kuin paikassa. Ehkä lämpimässä tai ainakin aurinkoisessa säässä ymmärtää paremmin ihmispaljoutta ja ruuhkia.

Henningsvær-pettymykseni ei ehkä ole samalla tavalla konkretisoitavissa kuin tunne, jonka Nusfjord Arctic Resort jätti. Vaikka minä en kylästä nauttinut, en voi sanoa, että se oli huono. Mutta minulle se oli floppi, koska suuret odotukset eivät täyttyneet. Epärealististen odotusten luominen puolestaan on oma moka, josta ei voi muita syyttää.

Tietopakettia Lofooteista minun ei kannata tehdä, koska loistava kirjoitus on jo julkaistu La vida loca 2.0 -blogissa (klikkaa tästä). Minun on paras pysyä vain fiiliksissä. Satunnaisia havaintojani olen kerännyt saarista jo tänne.