Kaupallinen yhteistyö: Mustion linna
Mustion linna tiluksineen ja rakennuksineen on kuin luotu romanttiseksi piilopaikaksi arjen keskelle. Se on lyhyen ajomatkan päässä Etelä-Suomessa oikeastaan mistä tahansa, joten sinne on helppo pistäytyä, jos haluaa hetken paon arjesta. Kesällä on varmasti kaunista, kun kaikki kukkii, talvella toivottavasti maisema hohtaisi lumen valkoista, mutta syksyllä puut hehkuvat keltaisina, aurinkoisena päivänä lumpeet avaavat vielä kukkansa, ja puutarhan vähän kornit mutta pihapiiriin loistavavasti sopivat historian eri vaiheiden jumala- ja jumalatarpatsaat seisovat tyynenä jalustoillaan tai makaavat nurmikentällä milloin auringonpaisteessa, milloin odottamassa uhkaavaa sadetta. Linnanneitofiiliksiin voi siis päästä täällä ympäri vuoden.
Mustion linna on Suomen suurin ei-kristillinen ja puurakennus, ja sen historia ulottuu yli 200 vuoden taakse. Eihän kartano oikeastaan linna ole, mutta miksi olla liian vaatimaton. Suurine puutarhoineen se on köyhän miehen Versailles, sopiva suomalaiseen mentaliteettiin. Linnakierroksella opas kertoo kartanon vaiheista, miten se on ollut saman suvun hallussa aina uudelleen monenlaisen välivaiheiden kautta. Jos asiakkaat ymmärtävät kysyä, opas kertoo mielellään myös kirouksesta, sen toteutumisen estämiseksi keksitystä oivallisesta keinoista ja ehkä myös kummittelusta.
Sitäpaitsi kartanon upeat salit, uskomattoman kaunis alkuperäinen parketti, taide ja huonekalut eivät toki ole maailman mittakaavassa loisteliaita, mutta suomalaisittain ainutlaatuisen upeita. Mahtipontiset maalaukset kartanon vaiheisiin liittyvistä henkilöistä avaavat Suomen historiaa, ja Loius Vuittonin kulunut matka-arkku saa miettimään, kuka on tullut kartanoon tuollaisen nykyaikana statussymbolin arvossa olevan kapineen kanssa.
Majoitukseen Mustion linna tarjoaa erilaisia vaihtoehtoja. Omaa silmääni miellyttävät eniten päärakennuksen naapurissa olevan Edelfelt-rakennuksen klassisen kauniit huoneet. Tietenkin Merlinin torniksi kutsutun erillisrakennuksen sviitti olisi ihana varsinkin lämpimään aikaan, jolloin omaa reviiriä voi jatkaa osittain Mustionjoen ylle rakennetulle terassille. Itse majoituin paanutalossa, joka on saanut nimensä rakennuksen puupinnan paanurakenteesta. Tuossa punaisessa tuvassa oli oma viehätyksensä, mutta kartanomaisemassa siitä tuli enemmän olo palvelijain rakennuksesta kuin linnanneidon asuinsjiasta. Huone oli kuitenkin söpö ja viihtyisä, ihan sopiva myös neidolle.
Ravintola Linnankrouvi melkeinpä pakottaa pitkän kaavan mukaan nautiskelemaan. Ruokalistan ydin on kolme erilaista menua (neljän tai kuuden ruokalajin tai neljän vegen), jotka ovat minusta niin kohtuuhintaisia (52/69 euroa), että en oikeastaan edes olisi kaivannut perinteistä listaa. Menuihin on saatavilla myös viinipaketit, ja mikä minut erityisesti yllätti, myös alkoholiton vaihtoehto. Alkoholittomia maistellut seuralaiseni kiitteli muutamaa juomaa erityisesti, mutta osa oli ehkä vähän mielikuvituksettomia: punajuuriruoan kanssa punajuurimehu tekee kokemuksesta, no, aika punajuurisen.
Kolmetuntinen menu degustation -illallinen sisälsi kirjolohiconfitia ja Bålabyn tilan perunaa, kotimaista härkätartaria, briochen ja tattia, consommén Svarfvarin punajuurista, haudutettua sipulia ja smetanaa, peuraa Pohjasta, maa-artisokkaa ja puolukkaa, kurpitsaa, karamellia ja jugurttia sekä omenaa ja suklaata. Illallinen oli minusta jonkinlainen läpileikkaus suomalaista ruokaa mutta ei pelkästään peristeisesti jossei erityisen kansainvälisestikään tehtynä. Ruoka oli mutkatonta ja maut puhtaita. Omaan makuuni jälkiruoat maistuivat ehkä vähän liian terveellisille, jos ymmärrät, mitä tarkoitan. Milloin itse tilaan jälkiruokaa, se on takuulla jotain erittäin energiatiheää, eikä rasvassa ja sokerissa säästellä. Mutta tämä on valmiiden menujen riski: aina kaikki ei osu täysin omaan makuun, mutta silti ateria voi kokonaisuutena olla erinomainen kokemus, kuten tämä oli. Sen kruunasi vielä erinomainen palvelu. Terveisiä vain nuorelle harjoittelijanaiselle: olet niin oikealla alalla!
Aamiainen oli kiva. Se ei pyrkinyt olemaan maan runsain, mutta valikoimaa oli kyllä riittävästi. Minulle mieleenjäävintä olivat aidot ja käsintehdynoloiset karjalanpiirakat, sellaiset ohuet littanat, joita karjalaisjuuriset sukulaiseni tekevät. Seuralainen oli koko kesän odottanut saavansa edes yhdestä suomalaisesta hotellista aidoista munista tehtyä kokkelia jauhosta tehdyn uunihyytelön sijaan ja antoi pisteet siitä, että mitään kokkelia ei ole, jos ei kerran ole kunnollista. Lisäksi minä kiittäisin vielä hedelmistä. Minulle jonkun minua varten pilkkomat hedelmät ovat hotelliaamiaisen kruunu.
Lisää hotellista ja yöpymispaketeista voit lukea täältä.
2 comments
Mustion linna on ollut jonkin aikaa mielessä, että siellä voisi olla mukava päästä käymään. Menu näyttää ja kuulostaa maukkaalta. Tuolla käyntiin voisi yhdistää muutaman muunkin lähistöllä olevan kohteen, jolloin yöpyminen voisi olla paikallaan.
Tuolla lähellä on ainakin Fistars, miksei Tammisaari ja Hanko, Mathildedal ja Teijo. Mustiossa on muuten majoituspaketteja, joissa mukana myös illallinen. Vaikuttivat varsin kivan hintaisiltakin.