Kaikki alkoi viattomasti viikonloppumatkasta Osloon. Sitten tuli viikko Välimeren-risteilyllä, viisi päivää Irlannissa, saman verran Venetsiassa, viikko Roomassa, viikko Etiopiassa – ja tähän oli kulunut aikaa vapusta jouluun. Silloin huomasin sairastuneeni pahasti maankiertäjän tautiin. Tästä on nyt aika tarkalleen kymmenen vuotta.
Näihin kymmeneen vuoteen on mahtunut
90 matkaa
88 maata
72 maata, joissa en ollut käynyt ennen
16 maata, jossa olin käynyt ennenkin
5 maanosaa
45 maata Euroopassa
7 maata Afrikassa
16 maata Amerikassa
20 maata Aasiassa
11 entistä neuvostotasavaltaa
68 matkaa puolison kanssa
8 matkaa ystävien tai työkavereiden kanssa
14 matkaa yksin
6 viikkoa pisin matka
1 yö lyhin matka
5 matkaa hiljaisimpana matkavuonna
12 matkaa vilkkaimpana matkavuonna
4 ennen käymätöntä maata vähimmillään vuodessa
12 ennen käymätöntä maata enimmillään vuodessa
18 kertaa Italiassa
7 kertaa Venetsiassa
1 kotimaanmatka (turistimielessä tehty, ei blogi- tai työmatka)
0 kertaa Rovosraililla, Buenos Airesissa, Alaskassa, Uudessa-Seelannissa ja monessa muussa MÄ HALUUN -paikassa
6 risteilyä (naapurimaita ei lasketa)
Aika monta lentomailia, hotelliyötä, loma-asuntoa, junalippua, ajokilometriä, museota, rauniota, herkkuateriaa, mitä ihmettä tämä on? -kysymystä, täyttynyttä unelmaa, kokemusta, elämystä.
Tilanne nyt
2 matkaa varattuna
Millaisia mahtavat olla kymmenen seuraavaa vuotta? Uusia maita ainakin näen hitaasti. Lähimmät, joissa en ole käynyt, ovat aika kaukana. Kazakstaniin epäilemättä menen lähivuosina, samoin Iraniin, mutta ainoa Välimeren reunavaltio, jossa en ole käynyt, on Libya, ja sinne tuskin on asiaa vähään aikaan. Italian voisi vaihtaa vaikka Espanjaan ja Ranskaan, mutta niin ei taida käydä. Etelä-Amerikka puhuttelee, samoin Afrikka, Uusi-Seelanti. Kysy vain, mikä ei puhuttelisi! Etelä-Saksa pikkukylineen on näkemättä, Kuuba vanhoine autoineen, Etelä-Afrikka luonnonpuistoineen, koko valtava Kanada. Aasiastakin Laos, Nepal ja muutama muu ja miljoona muuta paikkaa.
Ehkä joskus vielä täytän unelmani avoautoseikkailusta Euroopassa tai vielä suuremman haaveeni kuukauden skootterilomasta. Pienet tekniset seikat, esimerkiksi kaiken tarpeellisen tavaran kuljetuksesta Vespalla, ovat vielä auki, mutta toisaalta unelmissa ei koskaan murehdita käytännön asioita.
“Eikö matkustaminen kyllästytä”, minulta kysytään. Ei. Tämä on minun elämäntapani. Lopetan sitten, kun en enää halua matkustaa. Jos löydän suuremman intohimon, alan seurata sitä. Jos lentolippujen ostaminen ei enää innosta, alan shoppailla muuta tai säästää. Johan näiden kymmenen vuoden matkarahoilla olisi sijoitusyksiön ostanut, matkakaverin rahoilla pienen kaksion, mutta uskon olevani itse näin rikkaampi. Jos haluan asettua aloilleni, hommaan kesämökin tai alan harrastaa puutarhanhoitoa. Mutta jos edelleen haluan matkustaa, teen sen.
54 comments
Mulle kävi vähän samalla tavalla 12 vuotta sitten, annoin pikkusormen ja se vei koko käden. Maita on tosin kertynyt vasta n 40 mutta matkailun palo saattaa olla yhtä voimakas. Lentolippujen, hotellien ja kohteiden surffailu on hauskaa ajanvietettä ja kun ei oikeasti voi olla matkalla voi tehdä nojatuolimatkoja. Tällä hetkellä haaveilen Tyynen meren saarikierroksesta ja lennosta A380 business- tai first classissa. Uskon vahvasti niiden toteutuvan jonain päivänä. Elämme vain kerran ja siitä elämästä kannattaa nauttia, vaikka esim matkustamalla. Blogiasi on kiva lukea, kiitos.
Jotkin haaveet jäävät haaveiksi, mutta suuri osa toteutuu. Niin sen kuuluu ollakin. Minulle lentokoneet eivät ole tärkeitä. En osaa haaveilla jostakin konetyypistä tai luokasta ehkä juuri siksi, että ykkönen on niin kallis, etten raaskisi siihen rahoja laittaa. Se olisi pois niin paljosta muusta matkahommasta. Tyynenmeren saarikierros olisi epäilemättä ihana!
Mielenkiintoista luettavaa, Annika! Mahtava määrä reissuja sinulla kasassa ja tuskin tahti hiljenee… tauti taitaa totta tosiaan pitää pintansa. Juuri huomasin että olen viime vuoden aikana reissannut kohteissa, missä olen jo käynyt aikaisemmin. Sellainen seikkailun puute-olo on ollut päällä, mutta sain sen takaisin tänään…. Kölnissä. 😀 Kaunis kaupunki jossa en ole käynt, ja miten ihanaa olikaan vaeltaa tuntemattomia katuja pitkin ja katsella ympärilleen. Pitänee aloittaa tuo maiden laskeminen uudestaan. Tuo kuva Afrikasta muuten pysäytti. Minäkin haluan nähdä tuollaisen paikallisen kadun, Afrikassa ja kokea sen hälinän.
Toisaalta on ihan mahtavaa mennä uudelleen tuttuun paikkaan, jos se on tehnyt vaikutuksen aikaisemmin. Minulla näitä kohteita ei ole paljon, koska uteliaisuus ajaa aina uusiin, mutta ne ovat sellaisia kestosuosikkeja, joihin voisin milloin vain palata.
Myönnän, että afrikkalainen katunäkymä on kuvattu auton ikkunasta. Tuollaiseen ihan autenttiseen kylään en ole jalkautunut, vähän suuremman kauppalan markkinoille kyllä. Afrikka on vielä aivan mysteeri minulle.
Tämä on mahtava postaus! 😀 Samalla tavalla kävi itselle kuusi vuotta sitten ja näitten kuuden vuoden aikana on tullut käytyä 46 uudessa maassa. Ja loppua ei näy. 😉
Jaaha, toinen kulkijan tautiin sairastunut!
Huimaa! Reissukärpänen on puraissut täälläkin, mutta realiteetit, eli esimerkiksi se, että joudumme maksamaan lasten lennoista saman verran kuin aikuisten, rajoittaa hieman pidempiä reissuja. Onneksi omalla autollakin pääsee vaikka minne! Ja muutaman vuoden päästä, kun lapset ovat omillaan, me aikuiset pääsemme minne haluamme (ja kaipaamme aikoja, kun lapset olivat pieniä ;)).
Oletko muuten koko tämän reissuajan pitänyt matkapäiväkirjaa tms?
Ehdottomasti täytyy huomioida myös ne typerät realiteetit, jotka rajoittavat unelmien toteuttamista. Me elellään ja reissataan kahdestaan, mikä tietenkin on huomattavasti halvempaa.
En ole pitänyt päiväkirjaa ennen kuin aloin blogata. Se on sääli. Kuinka paljon olisi tarinoita – jos vain muistaisin ne.
Kyllä sitä vaan kymmenessä vuodessa ehtii. Mielenkiintoinen faktapostaus, tykkäsin. Nälkä kasvaa syödessä vai miten se meni. Iran ois siisti!
Teki hyvää itselle vähän kartoittaa, mihin kaikki rahat ovat menneet. 🙂 Kymmenen vuotta on pitkä aika. Kyllä siinä ehtii. On totta, että nälkä kasvaa syödessä. Ensimmäisten vuosien 4-6 matkaa on vaihtunut 10-12 matkan vuosivauhtiin. Maankiertäjästä on tullut entistä levottomampi pysymään kotona.
Tilastojen ystävänä tällainen postaus miellyttää mua ihan hirmusti! Voisi kokeilla itsekin joskus koostaa omia juttuja tilastotieteeksi, ja tehdä niistä parit infograafit 😉
Graafeihin asti päässyt. 🙂
no huh 🙂 sulla on vaikuttava (ja niin auttamattomasti kateuttakin herättävä!) lista 🙂
Näin käy, kun toteuttaa unelmia. 🙂
Olen aina matkustanut, mutta Tepon myötä tämä on vähän lähtenyt lapasesta. En jaksa edes laskea kuinka paljon rahaa tähän on mennyt. Ei sillä ole edes merkitystä. Luulen, että matkustamme niin kauan kuin omat jalat kantavat : )
Lapasesta meillä (tai ehkä vielä enemmän mulla) lähti vasta ihan muutama vuosi sitten. Siihen asti oli ihan maltillista vielä. Onneksi kulunutta rahaa ei pystykään näin jälkikäteen laskemaan. Me ei olla koskaan pidetty kirjaa rahasta (paitsi minä viime kesänä laskin, paljonko kului yksin Thaimaassa). Toisaalta rakkaimpaan se raha on mennyt. 🙂
Kunnioitettava määrä matkoja ja maita, huh! Itsellä on vielä aikamoinen matka tuohon.. 😀 Ihania, monipuolisia kuvia myös postauksessa.
Jotenkin noita vain kertyy, kun kaikki tilaisuudet tulee käytettyä reissuun lähtöön ja kun kaikki uusi kiinnostaa. 🙂
Mutta vain yksi kotimaanmatka!
Nyt kiertelemään kotimaatakin 😉
Kotimaa ei vain kerta kaikkiaan puhuttele. Tuo ainoa Suomi-retkikin oli Märketille, jossa saattaa astua rajan yli Ruotsiin, kun sama saari kuuluu kahdelle valtiolle. 🙂
Mahtava postaus! Rohkea päätös tehdä sitä mikä tekee onnelliseksi eli tapauksessasi se taitaa olla se matkustaminen. Kaikkien ei tarvitse hankkia sitä sijoitusyksiötä (tai -kaksiota), maailmasta löytyy niin monia muitakin sijoittamisen arvoisia asioita. 🙂
Kyllä joudun itsellenikin aika usein perustelemaan, miksi 15 vuoden työssäkäynnin jälkeen ei sukan varressa ole mitään. Sitten kysyn, miksi pitäisi olla – ja varaan seuraavat lennot. 🙂
Niin huippua! Näin sen elämän pitää mennäkin: pitää mennä sinne minne intohimot osoittavat ja elää omannäköistä elämää. Matkakuume itselläkin tällaista postausta lukiessa kasvaa! 🙂
Niin, ei tätä elämää kuitenkaan kenellekään muulle kuin itselle eletä. Minulla matkakuume on ikuinen seuralainen. 🙂
Mä koin tän postauksen tosi inspiroivana. En malta odottaa, millainen matkustushistoria on takanapäin 10 vuoden kuluttua 🙂 Kivoja reissusuunnitelmia ja matkojen odotusta!
Kiitos! Kymmenen vuotta on kamalan pitkä aika. Siinä ajassa ehtii kierroksen tai pari ihmissuhteita, suorittaa tutkinnon, vaihtaa muutaman kerran työpaikkaa – tai kuten minä, kiertää muutaman kerran maapallon. 🙂
Ihania matkakuvia ja kiva postaus. Kauhean matkakuumeen aiheutit. 🙂 Todella hyvin sanottu tuo, että matkailuun käytetyillä rahoilla olisi voinut ostaa asunnon, mutta matkailun ansiosta on itse rikkaampi. Ymmärrän täysin mitä tarkoitat (vaikka minulla se sijoitusasunto onkin). Matkailu tuo henkistä rikkautta, mitä ei millään maallisella mammonalla voi korvata.
Antiguaan ja Barbudaan minäkin tykästyin muuten viime Karibian risteilyllämme. Voisin hyvin viettää sen ihanilla hiekkarannoilla aikaa kauemminkin kuin sen yhden risteilypäivän.
Ehkä minunkin pitäisi se sijoituskämppä ostaa… Mutta kun haluan matkustaa! Nyt on niin paljon taas suunnitelmia, että kohta ei ehdi töissä käydä! 😀
Huu, kylläpä on hyvin mahtunut kohteita kymmeneen vuoteen! Ihana kun jaksoit tehdä listauksia! 🙂
Kyllä vaan. Matkailu todellakin rikastuttaa eikä yhtään harmita, vaikka niillä rahoilla olisi voinut “jotain muuta” ostaa. Jatkan itsekin samaa rataa niin kauan kuin se kiinnostaa ja terveyttä kaukomatkailuun riittää.
Onneksi mun miehellä on lista kaikista meidän yhteistä reissuista. Piti sijoittaa väleihin omat muut retket. Ilman sitä pohjaa varmaan vieläkin yrittäisin järjestää viimeistä kymmentä vuotta. Olin aika pitkään perso myös tavaralle, etenkin vaatteille. Nyt on ostelu jäänyt tosi vähiin. Muutaman mekon jouduin juuri hommaamaan, kun vanhat luottomekot olivat reissussa rähjääntyneet pahan näköisiksi. 🙂
Vau, en ole itse matkustanut murto-osaakaan tuosta määrästä 8). Kunniotettava määrä reissuja sulla kyllä takana, on mahtanut olla aika mieletön 10 vuotta. Uskon, että olet paljon rikkaampi matkustamalla kuin sen sijotusyksiön omistamalla. Niin haluan itsestänikin ajatella. En tahtoisi vaihtaa reissujani mihinkään maalliseen omaisuuteen. Ai niin, hyvää reissua, sähän olet ihan kohta lähdössä :)!!
Kiitti, itse asiassa olen jo lentokentällä menossa. 🙂 Et ehkä ole matkustanut murto-osaa tästä määrästä, mutta sulla on vain murto-osa mun iästä. Sekin kannattaa huomioida. 🙂
Paljon olet kerennyt! Upeat kymmenen vuotta olleet, epäilemättä. Kyllä tällä pallolla tallattavaa riittää, eivät taida vuodetkaan riittää aivan kaikkeen. Toisaalta, sun tahdillasi saattaisivatkin – ainakin pintaraapaisuun kaikesta. Hienoja hetkiä, kivoja kuvia, ihania suunnitelmia!
Nyt on alkanut tuntua, että haluaisin viipyä yhdessä paikassa pidempään, mutta toisaalta olen niin levoton matkaaja, että se ei taida onnistua. Siksi taitaa jäädä pintaraapaisuiksi paljolti minun maailmani.
Niin paljon nähtävää, niin vähän aikaa tällä maapallolla… mutta ai että, kyllä täytyy olla tyytyväinen tähän onnekkuuteen joka ollaan saatu osaksemme kun päästään näin paljon matkustamaan! Sie tosin “hieman” enemmän kuin minä, mutta monet seikkailut on vielä edessä, itse kullakin. Mahtavia tulevia reissuja! Mielenkiintoinen kooste :).
Onneksi maailman kiertäminen ei ole kilpailu. Jokainen seikkailee omalla tahdillaan, omissa paikoissaan. Mutta juu, ei riitä yksi ihmiselämä kaikkeen siihen, mikä olisi kiinnostavaa!
Paljon olet kymmenessä vuodessa ehtinyt! Insinöörillä on tähänkin insinöörimäinen lähestymistapa ja viimeksi päivitin graafia matkojemme kertymisestä viime vuoden lopun vuosikatsauksemme loppuun.
Minä lasken matkailu-urani alkaneen 10-vuotiaasta, mutta kieltämättä meilläkin tuon graafista näkyy, että käyrän kulmakerroin muuttui siinä vaiheessa kun luovuimme purjeveneestä. Ja tuo 2014 oli meillä kyllä myös varmaan huippuvuosi, ainakin uusien maiden ja alueiden osalta, siihen tuskin enää koskaan pääsemme, mutta matkailu varmaan jatkuu. Ja jos rahasta olisi tulossa tiukkaa, niin ainahan voisimme myydä sen sijoitusasunnon 🙂
Tulevista suunnitelmistasi tuo Nepal näyttää olevan Sinunkin listallasi. Juuri mietimme joulukuuta, että voisiko/pitäisikö, kyseisen maan turistielinkeinon takia, sinne lähteä jo, vai sittenkin odottaa vielä ja lähteä vaikka … Afrikkaan.
On se hyvä, että raha ei ole ongelma. Minun ja joidenkin unelmieni tiellä se on, tai siis sen puute on. Minä olen matkustanut nelikuisesta, mutta tässä postauksessa oli tämä kymmenen vuoden idea. Nepal ei ole sinänsä minun suunnitelmissani, eikä se minua ainakaan juuri nyt erityisesti houkuttele. Oli lähinnä vain esimerkki Aasian maasta, jossa en ole käynyt.
Mielenkiintoinen ja hauska postaus! Ja mikä määrä reissuja! Mä olen tässä viimeisen kahdeksan vuoden aikana kerännyt tiedostamattani käytyjen maiden sijaan maita, joissa olen asunut. Nyt on kymmenes maa menossa, ja toivottavasti hieman pitempiaikaisempi asuinmaa 🙂
Ou nou! Kymmenes asuttu maa. Se on paljon! Minä olen elänyt koko ikäni vain Suomessa. Maailmannälkäni onneksi tyydyttyy aika hyvin reissussa. 🙂
Mielenkiintoinen postaus ja tilastot kertovat hyvin sinusta myös matkailijana 🙂 Tuo 0-kertaa oli hauska!
Vaikka paljon puolison kanssa reissaan, niin suhdeluku on kyllä kavereiden kanssa reissaamiseen aika toisenlainen kuin sinulla – veikkaisin laskematta että 50/50. Vielä enemmän eroavaisuuksia on siinä, että itse reissaan paljon myös samoihin maihin missä olen ollut ennenkin. Viime vuonna kävin kahdeksassa eri maassa, ja kaikissa olin käynyt jo aikaisemmin.
Mielenkiinnosta voisi tietysti itse tehdä myös tämäntyyppisen tilastoinnin jossain välissä. Yksi päivä laskeskelin, että viimeisen parinkymmenen vuoden aikana olen suurin piirtein reissanut n. 100 eri kaverin tai tutun kanssa maailmalla – n. 40 kaveria kenen kanssa lähtenyt reissuun vuosien varralle + siihen päälle työkaverit, opiskelukaverit ja satunnaiset pelikaverit. Tohon päälle sitten vielä perheenjäsenet ja sukulaiset. Positiivista on se, että todella monen kanssa on tehty useampi reissu eli sen perusteella olen ainakin kohtalaista matkaseuraa 😀
Minun matkakaverini ovat aika vähissä. Työkavereita tietty voinut olla kerralla parikymmentä, mutta muuten. Aloitin yksin matkustamisen tosi myöhään, vasta muutama vuosi sitten. Sen jälkeen suhdeluku on ollut lähempänä tuota 50/50, kun olen tehnyt itsekseni pikkumatkoja useita vuodessa. Toisaalta seuraavat kymmenen vuotta näyttävät epäilemättä ihan erilaisilta – ei seuran vaan kohteiden puolesta. Tulee paljon käytyä samoissa ehkä senkin takia, että käymättömät monet niin kaukana ja osa sellaisiakin, että enpä usko koskaan meneväni.
Hauska postaus. Ei taida löytyä tautiin parantumiskeinoa. 🙂 Itsekin muistan kun jo joskus alle 20-vuotiaana huomasin laittavani kaikki rahat reissaamiseen, kun kaverit säästivät asuntoon, sisustamiseen tai kuka mihinkin…
Ei taida. Toisaalta ei ehkä tarvitsekaan. 🙂 Minulla tämä tauti puhkesi pahimmilleen vasta päälle kolmekymppisenä. Onneksi silloin asuntoasiat olivat jo kohtuu mallillaan, ettei veneen alle ole joutunut. 😉
Hauskaa, enpä ole koskaan omia matkoja laskenut tuolla tavalla, ja ennen tätä maailmanympärimatkaa, en edes jaksanut katsoa kustannuksien perään yhtään. Pitääkin laittaa vähän tarkasteluun mitä kaikkea matkakuume on saanut aikaan noin tilastollisesti jossain vaiheessa. Kiitos inspiraatiosta!
Juu, enpä minäkään ole laskenut kuin itsenäisiä valtioita. Koska kaikki matkat olivat kuitenkin listalla (miehellä), siitä aloin laskeskella erilaisia juttuja. Kustannuksista ei ole mitään käsitystä. Yksiö ja kaksio olivat ihan heitto. 🙂
Oi oi miten jännät (hullut) matkavuodet! Miten paljon erilaisia kokemuksia oletkin ehtinyt niihin mahduttamaan 🙂 Itseltä puuttuu myös nuo mainutut säästöt sukanvarressa, mutta ei harmita. Eikös juuri tullut taas tutkimuskin, että kokemukset tekee elämästä onnellisen, ei materia. Ollaan siis onnellisia ja jatketaan reissaamista niin kauan kuin vain huvittaa! Itselläkin on vino pino kohteita joissa haluaisi käydä. Keski-Aasian -istan/-astan valtiot ainakin kiinnostaisi kovasti. Etelä-Amerikasta en ole nähnyt kuin muutaman maan. Ja Afrikka on vielä kokonaan käymättä, vaikka nyt onkin jo Tunisian reissu varattuna marraskuulle.
Toivottavasti tosiaan kokemukset ovat arvokkaampia kuin vaikka vähän leveämpi eläke sitten joskus… Pakko sitäkin aina välillä ajatella, mutta kummasti unohtuu, kun tulee tarve ostaa seuraavat liput. Entiset neuvostotasavallat ovat muuten oikeasti tosi kiinnostavia! Olen tykännyt kaikista.
Samat fiilikset mulla, vaikka uusien maiden metsästäminen on nyt ainakin hetkeksi jäänyt. (Panostan sen sijaan osavaltioihin, alkaa olla jo aika realistista kohtapuoliin saada plakkariin kaikki. 😉 ) Jos rahansa haluaa käyttää matkustamiseen, niin se on musta ihan hyvä valinta. “Traveling is the only way you can spend money that makes you richer.”
Musta oli kiva olla käynyt sadassa maassa, kun olin juuri täyttänyt 40. Sata oli jotenkin maaginen. Uusia tulee, kun on tullakseen. Yhdysvallat on minulle pitkälti vielä tuntematonta New Yorkia ja Floridaa lukuun ottamatta. Joskus taas lisää sitäkin. 🙂
Vau, 88 maata 10 vuodessa – ihan huikeeta! Suurena Italia-fanina oon ehka kuitenkin vielakin vakuuttuneempi 18 Bel Paeseen tekemastasi reissusta. 🙂 Ja todellakin – miksi matkustaminen olisi sijoitusyksion ostoa huonompi sijoitustapa?
Niin, matkustamalla sijoittaa nykyisyyteen, sillä yksiöllä ehkä tulevaisuuteen. Elämällä tässä ja nyt joutuu tinkimään ehkä tulevaisuudesta.
Näin katsottuna 88 maata kymmenessä vuodessa on kyllä kamalan paljon. En oikeastaan tullut ajatelleeksi sitä edes juttua kirjottaessani. 😀
Aika uskomaton tahti kyllä sulla. Lukiessani en voinut olla ajattelematta kuuluisaa ”Traveling is the only way you can spend money that makes you richer” -lausahdus. Kunnioitan siis elämäntapaasi. Iso peukku!
Sinä sen kiteytit, kuten itsekin olen ajatellut: tämä ei ole harrastus vaan elämäntapa. Koska itse elän näin, en tiedä enää muuta tapaa. Niinpä en tiedä, millainen olisin, jos en matkustaisi, eli olenko rikkaampi vai en.