Kun antiikin vältteleminen ei täysin onnistunut

Lounaan jälkeen ajattelin pysyä antiikkia nykyaikaisemmissa asioissa. Olin ymmärtänyt Plakan kaupunginosan olevan jonkinlainen keskusta, jossa on kävelykatuja, kauppoja, kahviloita – mitä nyt leppoisaan kevätpäivään voisi kuulua. Mutta niinpä kävi, että Adrianoun päässä näkyi olevan Hadrianuksen kirjaston rauniot. Jospa minä nämä vielä tänään katsoisin, ajattelin. Mieletön ajatus, että täällä kirjastoja ollut tuhansia vuosia, eihän suomeksi ole ollut kirjojakaan kuin hädin tuskin pari sataa vuotta! Lippuluukulla Akropolilta ostamani lippu leimattiin mutinan saattelemana: paikka olisi avoinna enää kymmenen minuuttia. Katsottavaa oli sen verran niukasti, että aika riitti.

Kirjasto on ihan Monastirakin aukion kupeessa, ja aukiolta lähtee kävelykatu kohti Plakaa. Tässä osassa kaupunkia ei ruutukaavaa ole, ja huomasin, että alkeellinenkin suunnistustaitoni on sekin hävinnyt täysin. Laitoin kartan pois. Kävelykatu on kauppojen reunustama, mutta taas heräsin ihmettelemään, kuka niitä kaikkia matkamuistoja ja huumori-t-paitoja ostaa. 

Koska pidän kirkoista, ilahduin, kun reiteilleni osui Mitropolin katedraali. Se on osittain paketissa restauroinnin vuoksi, mutta se ei estänyt näkemästä, kuinka upea tämä 1800-luvun puolivälissä rakennettu kirkko on. Ihan sen kupeessa on satoja vuosia vanhempi (1100-luvulta) Panagia Gorgoepikoos, mielettömän suloinen pikkukirkko. 

Olin suunnitellut katsovani Hadrianuksen arkin ja Zeun temppelin huomenna, mutta koska nekin vahingossa eteeni tulivat, rikoin ei enää antiikkia tälle päivälle -sääntöäni jo toisen kerran. Portit olivat kiinni, joten temppeliä (tai oikeastaan riviä pylväitä, joita temppelistä enää on jäljellä) piti tyytyä ihailemaan aidan takaa. Kuulin Akropolilla jonkun oppaan sanovan, että huomisesta alkaen, kun maaliskuu vaihtuu huhtikuuksi, kaikki paikat alkavat olla auki iltaan saakka. Melkeinpä siis suosittelisin tulemaan tänne huhtikuun puolella, jos ei halua tehdä tiukkoja aikatauluja, miten kiertää kohteelta toiselle aamupäivän aikana. 

Koska taas olin kartalla, otin suurin piirtein -suunnaksi Syntagman aukion, joka on ollut keskeisenä paikkana, kun Ateenassa on viime aikoina mellakoitu. Hävettävän vähän olen näemmä uutisia katsonut, koska paikassa ei ollut mitään tuttua. Parlamenttitalo hallitsee näkymää aukiolla. Metroaseman sisäänkäynnin lähellä on myös kiva terassi. Poliiseja näkyi aukion laidalla, mutta niin heitä näkyy katukuvassa kaikkialla. Eilen näin Monastirin aukiolle tulevan luotiliiveissä kymmenkunta poliisia. Kysyin hotellilla, mitä on tekeillä. Vastaanoton kaveri kysyi, oliko poliisilla kilvet. Ei ollut. “Okei, it’s normal”, hän sanoi ja naurahti päälle. 

Syntagman aukion reunasta, suoraan parlamenttitaloa vastapäätä lähtee Ermou, joka on pitkän matkaa kävelykatu, kunnes muuttuu kaoottiseksi autotieksi hotellini liepeillä. Ermou vaikutti varsin hyvältä ostoskadulta. Sen varressa on paljon edullisia ja keskihintaisia vaate- ja kosmetiikkaketjujen liikkeitä mutta myös yksityisiä ja persoonallisempia kauppoja. Jätin kauppojen kiertelyn vähälle, koska olin päättänyt painua illaksi ostarille.

Mies jaksaa edelleen puhua ostarista, jonka löysimme vahingossa Manner-Kreikan matkallamme, kun olimme palaamassa Ateenaan ja takaisin kotiin. Jotenkin tunsin melkein velvollisuudekseni mennä katsomaan, onko se kaikkien muistojen veroinen edelleen. Oli vain hienoinen ongelma: en todellakaan muistanut paikan nimeä. Googlailemallakaan mikään ei näyttänyt tutulta, mutta kun alkoi selvitä, että The Mall sijaitsee ison tien varrella lähellä olympiastadionia, tiesin löytäneeni oikean. Monastirakista pääsee vieläpä kätevästi suoralla metroyhteydellä ostarille.

13 pysäkinväliä ajelin. Kaupunkimainen miljöö jatkui varsin pitkälle verrattuna vaikka Helsinkiin, vaikka asukasluku ei ole kuin noin 1,5-kertainen. Kerrostalokorttelit vaihtuivat jossain vaiheessa teollisuusalueeksi, kunnes ikkunasta näkyi olympiastadion ja kohta sen jälkeen ostari. Yhtään se ei vaikuttanut tutulta. Epäilemättä olin oikeassa paikassa (sijainti), mutta en minä tästä paikasta olisi ollut tohkeissani. Hyvä ostari, ei siinä mitään. Paljon liikkeitä ja ravintoloita, mutta tällaisiahan ne ovat Euroopassa kaikkialla.

Olipa mukava päivä. Kaikenlaista näin. Kaikki näkemäni innosti tietenkin näkemään lisää. Auringossa saattoi paistatella t-paidassa, mutta kun ilta tuli, oli kevytuntuvatakki tarpeen, koska lämpötila laski nopeasti alle kymmeneen. Kun päivällä piti kaulalla ollut huivi kietoa suojaamaan päätä auringolta, illalla sillä oli taas käyttöä omalla paikallaan. Sellaista tässä kuitenkin ihmettelen, että jaloissa tuntuu, että kävellyt olen, mutta liikkumani alue näyttää kartalla mielettömän pieneltä. Huomenna täytyy kyllä laajentaa reviiriä.

Ateenassa 31.3.2014