Oli syytä laajentaa reviiriäni: olin pari päivää pyörinyt aika pienellä alueella antiikin kohteiden ja Monastirakin liepeillä. Halusin tutustua kahteen toisistaan hyvinkin poikkeavaan alueeseen: muodikkaaseen Psiriin, joka on entisiä teollisuuskortteleita, mutta nyt herätetty eloon (ja muuttumassa liiankin keskiluokkaiseksi) sekä Kolonakiin, varakkaiden, kuuluisuuksien ja diplomaattien tasokkaaseen alueeseen. Niillä on etäisyyttä maantieteellisesti pari metropysäkin väliä, mutta henkisesti useamman.
Ihan ensin halusin kuitenkin nähdä kukkatorin ja kauppahallin. Lieneekö lama vienyt kukkiin laitettavat rahat, mutta kirkon kupeessa, jossa niitä piti myynnissä olla, ei näkynyt kukan kukkaa. Kauppahallin tienoo sen sijaan kuhisi elämää ja raikui ääntä. Kauppiaat houkuttelivat ostajia huutamalla, ja mieluummin kovempaa kuin naapuri. Itse halliin en uskaltautunut ovea pitemmälle. Selvästi olisin ollut kameroineni vain tiellä. Ovelta kurkistin. Kalaa näyttivät myyvän ainakin etualalla.
Ensi vilkaisulta Psiri oli lähinnä kiinalaisten tukkukaupan näköistä kivijalkakauppaa, ja olin jo luovuttaa: miksi tämän pitäisi kenestäkään olla kiinnostavaa. Kaupunginosa vain antoi odottaa löytämistään. Aloin ymmärtää sen viehätystä. Talokanta on vaihtelevaa: pelkistä jäljellä olevista julkisivuista uuteen tai saneerattuun. Kirpparimyyntiä, kahviloita, illan hämärryttyä avaavia baareja ja klubeja. Rosoisuudessaan Psiri on hyvinkin viehättävä, mutta sitä pelättyä keskiluokkaisuutta en onnistunut tavoittamaan. Minun silmissäni alue ei houkuttele palaamaan enää pimeällä.
Istuin pitkään Mini Bar -nimisen baarin terassilla ja toisella silmällä oikeasti tein töitä, toisella seurasin elämää ympärilläni. Baarin nurkassa istui porukka selvästi työskentelemässä, terassilla lähinnä kahviteltiin. Baarinpitäjän koira kipitti vapaana ja tapasi tuttuja, sekä narun päässä että vapaana kulkevia. Kaupungin hektisyys ei yltänyt tiistaiaamupäivänä Psirin kaduille.
Päädyin Psiristä vahingossa hotellin kulmalle. Kävin hakemassa aurinkorasvan, koska niskaa kuumotti jo, ja hyppäsin metroon. Kolonaki sijaitsee Syntagma-aukion takana, joten kävelemällä olisin parhaiten päässyt jo eilen kävelemääni Ermou katua pitkin. Aikaa säästääkseni hyppäsin metroon. Parin pysäkin välin päässä tosiaan näytti kovin erilaiselta. Ajan säästöstäkään en kyllä puhuisi, koska kartturi (minä) laittoi ensin kävelemään täysin väärään suuntaan.
Eipä ole Kolonakissa rosoa. Terassitkin ovat kaikki varjossa, koska kai vain rahvas haluaa syödä auringossa. Kolonaki aukion kulmalta löysin pienen ruokalan ja aurinkoisen pöydän. Kaikenlaisia ateenalaisia sattui ruokaseuraksi: pukumiehiä, senioreja, luultavasti työporukoita. Ohi kulkee merkkilaukkuja ja hyvin pukeutuneita kaupunkilaisia.
Kolonaki on aika persoonaton. Tällaisia ovat vauraat kaupunginosat oikeastaan missä tahansa. Muutaman kadun varteen on kasaantunut kalliita liikkeitä Armanista Lanviniin. Kerjäläiset ja katusoittajat muuten pyörivät siellä, missä turistit, mutta myös siellä, missä vauraat ateenalaiset. Psirissä kukaan ei ojentanut mukia kohti. Tuopit lähinnä ojennettiin kohti omaa suuta.
Voi olla, että turistit löytävät Psirin baarit ja kapakat iltaisin, mutta päivällä ei juuri muita turisteja näkynyt. Kolonakissakin kuulin mielestäni lähinnä kreikkaa, vaikka sen piti olla ulkomaalaisten, tosin kai lähinnä Ateenassa työssä olevien, suosiossa. Molemmat ovat minusta vierailemisen arvoisia, jos ei muuta niin kaupungin monimuotoisuuden huomaamiseksi.
