Olimme ensimmäisen yön noin 2500 metrissä Kenia-vuoren rinteillä. Oli niin pilvistä, että itse lumihuippuista paljasta vuorta emme nähneet. Sääli! Koska seuraava etappimme oli aika lähellä, Kenia-vuoren tasangolla, saimme nukkua pitkät yöunet lämminvesipullot peiton alla. Ilmeisesti muilla oli pidemmät ajomatkat, koska illalla hälyisä majapaikka vaikutti aamupalan aikaan autiolta. Aamupalan kruunasi lasillinen kuohuviiniä illalla näkemämme elefanttijonon kunniaksi (valitettavasti kuvaa ei ole, koska puskasta ei näkynyt kuin välillä kärsiä, välillä jalkoja, mutta kuului ihana törinä).
Ylitimme matkalla päiväntasaajan. Ilmeisesti en ole ollut päiväntasaajan eteläpuolella kuin kerran, Rio de Janeirossa. Varsinainen turistirysä oli paikalle rakentunut. Myyjät olivat jopa aika päällekäypiä, mutta ainakaan minun kohdallani hyökkäävyys ei tuota tulosta. Sitä paitsi meillä on miehen kanssa diili: saamme ostaa vain sellaisia matkamuistoja, joissa kuvatut eläimet olemme nähneet. Oli helppo vähän juksata, että tulimme juuri, emme ole nähneet vielä yhtäkään. Meillä ei ole tapana koriste-esineitä kotiin kantaa, mutta nyt saattaa mukaan tarttua jokunen puueläin, Afrikan muistoksi.
Laskeuduimme alle kahteen kilometriin. Telttakylämme portilla sanottiin sijainnin olevan tasan leveyspiirillä 0. Kyllä vain, asumme teltassa. Ei ehkä ihan perinteisessä, mutta kangasrakenteisessa, vetoketjulla suljettavassa asumuksessa kuitenkin (jossa on posliinivessa ja suihku).

Lounaan jälkeen pääsimme ensimmäiselle safarille. Teemme matkaa 9-paikkaisella minibussilla, kuljettaja ja me kaksi. Sama David kiertää kanssamme Keniaa ja savanneja. Kun lähdetään safarille, katto nostetaan ylös, ja siellä me roikumme kameroinemme. Olimme olleet matkassa viitisen minuuttia, kun näimme ensimmäiset eläimet, impalat.

Sitten. Äkkiarvaamatta. Heinikossa. Neljä leijonaa!
Ei voi sanoa, että meno olisi ollut kovin dynaamista. Siellä ne loikoilivat. Kahdesta sai selvää, kaksi muuta makasivat yhtenä myttynä, josta välillä saattoi nousta tassu tai korva.
Pelkkä savanni on elämys. Heinikko, puut, pensaat – ne vain ovat kauniita. Maasto muuttuu yllättävän lyhyin välimatkoin, puusto vähenee, ja yhtäkkiä sitä taas on. Matkalla näkyi lintuja, joista en uskonut olevani lainkaan edes kiinnostunut, mutta täällä, luonnollisessa ympäristössään, nekin ovat upeita.
Big fiven lisäksi toivoin näkeväni seeproja ja kirahveja, ja ensimmäisellä ajelulla toteutui seepratoive. Miten luonto on voinutkin muovata niin hassun värisiä olentoja. Mielettömän hienoja eläimiä!
Mielettömiä eläimiä näkyi paljon muitakin: oli keihäsantilooppia, tappelevia puhveleita, sateen vihmovia sarvikuonoja. Taivas repesi, alkoi sataa. Jotkin eläimet hakeutuivat suojaan, mutta suurin osa jatkoi, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Olimme jo matkalla takaisin hotellille (=teltalle), kun tien varressa näkyi tuttuja pallokorvia. Ensin maassa makaili kaksi naarasta, kohta puskeasta tuli kaksi nuorta urosta haukottelemaan väsyneinä. On rankkaa vain nukkua suurin osa päivästä ja odottaa iltaa, jolloin on aika ryhtyä työhön, etsiä ruokaa.

”Savanni nukahtaa iltapäivän kuumuuteen myös me nukahdamme väsyneet leijonat”
2 comments
Moi, voisitko kuvailla myös tuota teidän telttahotellia, se kuulostaa mielenkiinoiselta. Mukavaa loman jatkoa!
Laitan joskus myöhemmin yhteenvedon kaikista majapaikoistamme, mutta voin toki kertoa nytkin. Kuvassa näkyvä teltta oli majapaikkamme. Siellä oli parisänky, pöytä, pari tuolia – normaali hotellivarustus – sekä suihku ja veski, verhoilla erotettuna huoneesta. Ruokailua varten oli suuri teltta, buffetruokailu, ja toinen iso teltta oli baarina ja katselupaikkana, koska hyvin lähellä (parikymmentä metriä) oli lampi, jolle tuli kaikenlaista eläintä juomaan.