Mitä ajattelet ensimmäisenä, jos mietit Karibian alueen saaria? Lämpöä, aurinkoa, latinorytmejä, valkohiekkaisia rantoja, palmuja? Jos näitä lähtee etsimään, Curacao tuottaa melko varmasti pettymyksen. Sanon siis suoraan, että Curacao ei ole rantaparatiisi. Rantaviivaa on paljon, onhan Curacao saari. Paikkoja, joita kutsuttaan rannoiksi, on myös lukuisia, mutta jos paratiisirannan määritelmä on kilometrikaupalla (tai edes parisataa metriä) valkoista (tai kellertävää) hiekkaa, tuulessa huojuvia palmuja ja rentoja rantabaareja, ei niitä ole ainuttakaan. Otin oikein asiakseni etsiä saaren parhaan rannan. Kiersin niitä viikossa pitkälti toistakymmentä. Menin suosituimmille ja syrjäisille, yksityisille ja julkisille, turistien ja paikallisten suosimille, ja aina sama tulos: oli hiekkaa, oli merta, satunnaisia palmuja, mutta enemmän kaktuksia – ja paratiisirantoja ne eivät olleet.
Cas Abao on yksi parhaimmiksi eri sivustoilla arvioituja. Niinpä lähdin sinne heti ensimmäisenä aamuna, kunhan sain vääntäydyttyä sängystä. Päätieltä piti ajaa aika pitkään pientä hiekkatietä, kunnes tuli portti, jolla oli hoidettava pääsymaksu (joitain dollareita). Matka jatkui vielä siitäkin jotakuinkin täydelle parkkipaikalle, vaikka kello oli vasta ehkä vähän yli kymmenen aamulla. Myös rantatuolit olivat jo aikalailla täynnä. Siispä lähde ajoissa, ainakin jos olet isommalla porukalla liikkeellä. Rannassa on yritystä värikkäine kyltteineen (tällaistahan me Karibialta etsitään), mutta ranta on lyhyt, sillä on yksi lähinnä ranskalaisia ja juomia myyvä baari sekä suihkut ja vessat (siistit).
Daaibooi on monissa näkemissäni kuvissa suurehko ja hiekkarantaa näkyisi olevan silmänkantamattomiin, mutta näin ei ole. Kuvakulma ja ajankohta hämäävät. Daaibooi on yleinen ranta, eli pääsymaksua ei ole. Pikkurahalla pääsee veskiin, ja jonkinlainen kiska siellä myy ruokaa ja juomaa. Sunnuntaina rannan kauimmaisessa reunassa grillataan ainakin kanaa ja kalaa, ja vajaalla parilla kympillä saa jättilautasellisen valitsemaansa lihaa ja kaikenlaisia lisukkeita. Omaan fiilikseeni rannasta vaikuttanee juuri lounaan jälkeen alkanut sade, mutta vaikka sää olisi ollut millainen, ei tämäkään ole rantana erityinen.
Paikallisten rannaksi sanottiin Caracasbaaita. Milloin rannan määrietelmä on, että se on veden äärellä, tätä voi hyvinkin kutsua rannaksi, mutta muutama penkkiryhmä kaislavarjojen alla ei ihan vastaa minun ajatustani biitsistä. Minut toi tälle rannalle lähinnä Pop’s place -niminen ravintola, koska ajatus meren äärellä syömisestä tuntui kivalta. Ravintola on kallis eikä riittänyt pelastamaan Caracasbaaita.
Erikoisin kaikista oli ehdottomasti Tugboat beach. Se ei varsinaisesti ole ranta ollenkaan, mutta se on rannalla. Ranta on kivikkoinen, eikä siitä uimaan näkynyt kukaan menevän, mutta laitesukelluksen kokeilijoita oli. Pienessä baarissa oli jotain juomaa saatavilla, ja sen seinät olivat täynnä myynnissä olevaa värikästä taidetta. Tugboat beach on lähinnä ehkä jonkinlainen nuorten ihmisten taidekollektiivi. Työpajoja on ymmärtääkseni tarjolla, jos vain menee paikalle ja haluaa alkaa tehdä taidetta jonkun ohjaamana. Täältä ei väriä ja kitchiä puuttunut, eli kornin rantabaarin ilmentymänä tämä oli ehkä paras kaikista, mutta rantapuolella mentiin melkeinpä miinukselle.
Playa Wachi on jotakuinkin sen kokoinen, mitä kuvista näet. Innostuin siitä eniten siksi, että osui ehkä koko viikon selkein hetki ja rannalle alkuillasta osunut valo oli uskomattoman kaunis. Uimaan tuosta voi mennä ja kivikkoisella rannalla paistatella päivää, jos mahtuu joukkoon. Nimittäin viisi rannalla ollutta oleilijaa sai sen vaikuttamaan melkolailla täydeltä.
Ihan Playa Wachin lähellä on Boca Sami, jolla melkein näin auringonlaskun. Pilviä ehti kerääntyä hetkessä, ja tuollaiseksi puolinaiseksi jäi. Uimiseen vaikutti olevan ihan hyvä paikka, mutta ei rantaelämään sen kummemmmin. Ihan vieressä oli muutama ravintola, joihin alkoi väkeä kerääntyä auringonlaskun aikaan. Join itse hassun, vihreän drinksun odotellessani siinä toivossa, että pilvet karkaisivat, mutta kun moskiittoarmeija hyökkäsi kimppuun ja pilvi jämähti auringon eteen, oli paikka nähty.
Grote Knipissä olisi vähän jo potentiaalia, mutta kovin on pieni sekin, eikä palmuja ollut huojumassa ihan tungokseksi asti. Sellainen harmi juttu, että uimaan menevälle suosittelen täällä vahvasti tossuja, jos jalanpohjat yhtään arat. Omiani en ollut ymmärtänyt ottaa mukaan. Tämäkin on julkinen ranta, ja veskiin ja suihkuun pääsee pientä maksua vastaan. Kiskan ruokatarjonta on aika raskasta, kuten kuvasta näet, ja annokset ovat valtavia, mutta jos kaataa puolet maahan, kuten tämä rähmäräpylä, saa vatsan silti täyteen.
Olisikohan niin, että parhaat vibat oli Playa Lagunissa. Toistan itseäni, kun sanon, että sekin on tosi pieni, mutta se nyt on kertakaikkiaan pieni, mutta poukama on tosi suloinen. Sen vettä sanotaan turkoosinvihreäksi, vähän eri sävyiseksi kuin muualla, mutta pilvisenä päivänä vesi ei päässyt oikeuksiinsa. Vähän alkoi sataakin. Jos katsot kuvaa, näet molemmin puolin kallion. Oikealla puolella ylhäällä on ravintola, joka mainostaa alhaalla myös veskiä, ja pienen parkkiksen toisella puolella on toinen. Aurinkotuoleja en nähnyt vuokrattavan, vaikka monilla julkisilla rannoilla on, joten täällä on parasta olla kaikki omat mukavuudet mukana.
Playa Porto Marie on kaunis – ylhäältä päin. Ihan kamalalta tuntuu kuulostaa näin negatiiviselta, mutta haluan olla rehellinen. Rannalla tallustellessa ei suinkaan tullut olen kauniilla biitsillä -fiilis. Porto Marielle on pääsymaksu. Suosittu baari näkyi olevan, ja rannalla on myös minut pelastanut uima-asuliike. Olin unohtanut uikkarit – autoon. Jep. Siellä ne olivat eivätkä suinkaan asunnolla 45 minuutin ajomatkan päässä, mutta kerrankos sitä erehtyy. Ensimmäiset käteeni ottamani kivat maksoivat satoja euroja. Vähän siinä nikottelin ja kysäisin, että tämäkö on hintaluokka. Ei onneksi ollut, ja pääsin uimahommiinkin.
Porto Marie on ehkä tunnetuin sioistaan. Ilmeisesti ne röhkivät joskus myös ihan rannalla, mutta nyt löytyivät mudasta parkkiksen kupeesta.
Mambo Beach on Curacaon ehdottomasti tunnetuin ranta. Sinne tuodaan myös bussilasteittain porukkaa risteilijöiltä. Jos ajattelee paratiisirannan määritelmää, Mambo Beach epäilemättä on Curacaon rannoista lähimpänä sitä – jos haluaa unohtaa, että se on “man made” eikä luonnonranta ollenkaan. Siellä on kaikki palvelut, yläpuolella pieni ostari, paljon ravintoloita, kahviloita ja kauppoja, rannalla baareja, mukavat rantatuolit, uima-allaskin. Täällä tuli luksushotellin yksityisranta -fiilis. Sisäänpääsy ja mukava pehmustettu aurinkotuoli maksoivat vähän enemmän kuin muualla, mutta eivät paljon, ruokalista oli monipuolinen ja palvelu pelasi mukavasti. Ei tarvinnut paikalta liikahtaa. Menin tosi pilvisenä päivänä, mutta kun aurinko vähän alkoi paistaa, alkoi porukkaa valua paikalle, jos siis ihmettelit paikan autiutta kuvissa.
Pirate Bay on pieni yksityisranta, jonka baarissa alkoi olla kornin rantabaarin fiilistä. Merirosvoteemaan sopinee, että pieni ehkä 2,5 desin limulasi, josta puolet oli jäitä, maksoi 3 dollaria. Paras syy päätyä tänne on ihan vieressä oleva ravintola De Visserij piscadera, jota kaikki kehuvat sekä netissä että livenä. Itsekin sinne yritin, mutta jono oli pitkä eikä liikkunut mihinkään. Paikan idea on, että yhdellä luukulla valitaan, mitä halutaan, ja seuraavalla se valmistetaan asiakkaan silmien edessä. Yleensä kuulemma jonokin liikkuu ripeästi.
Majapaikkani rouva suositteli Parasasa beachia, joka on ehkä kaikkein lähin ranta Willemstadista katsottuna. Parasasa on hyvin paikallinen. Pikkuruinen kiska myy limua ja perunalastuja ja vuokraa aurinkopetejä. Unelmaranta tämä ei ole, mutta kovin autenttinen ja paikallinen. Siellä olin minä ja kuvan tyypit, ei muita. En tiedä, osaisinko tähän rantapäivää jäädä viettämään, mutta uimassa kävin ennen kuin oli aika lähteä suihkuun, kentälle ja takaisin kotiin.
Kuten huomasit, Curacao ei ole varsinainen rantaparatiisi, vaikka kyllä siellä biitsille pääsee. Suurin osa rannoista on Willemstadista pohjoiseen, mutta myös etelään rantoja on. Jan Thiel Beach näyttää minusta myös kokeilemisen arvoiselta. En tiedä, miksi löysin sen vasta palattuani kotiin. Rantahotelleilla on epäilemättä omia rantojaan, mutta sen perusteella, mitä aika paljon saarta ympäri ajelin, oikeastaan vain pääkaupunki Willemstadissa on muuta elämää. Resortissa rannalla voi tekeminen loppua kesken, jos kaipaa muuta kuin aurinkoa ja ruokaa.
Tällaiseen rannalta toiselle suhaamiseen tarvitsee ehdottomasti auton. Jotain busseja ja pikkubusseja saarella kulkee, mutta siihen nähden, että niitä seisoo rivissä linja-autoasemalla, niitä näkee liikenteessä tosi vähän. Mambolle tiedän pääsevän keskustasta helpolla, mutta jos asuu jossain syrjässä, vaihtoehdot liikkumiseen ovat rajalliset.
4 comments
No juu, ei näytä rantakohteelta tuo. Mutta mä olen kyllä kamalan kranttu rantojeni kanssa muutenkin. En välitä makoilla, enkä oikein käy uimassakaan, vaan tykkään kävellä vesirajassa, antaa meriveden huljutella varpaita ja sääriä sekä katsella ihmisvilinää. Aika monella rannalla on tullut käytyä, ja kaikkein paras ranta tuohon on Las Canterasin hiekkaranta Las Palmasissa. Eikö olekin tylsä ja epäeksoottinen valinta? Mutta kun siellä on keltaista, hienoa hiekkaa, ranta pidetään puhtaana ja siistinä, se on vilkas ja urbaani, meri on aina jotenkuten lämmintä ja aallot lyövät juuri sopivasti rantaan.
Kyllä Copacabana ja Ipanema olivat myös kivoja kävelyrantoja, samoin Miamin South Beach. Mutta moni paikka karsiutuu. Sansibarilla Nungwin piti olla saaren parhaita rantoja, mutta ei siinä simpukkarouheessa ollut kiva kävellä paljain jaloin, eikä siellä ollut oikein mitään katseltavaakaan – Stone Townin ranta sopi minulle paljon paremmin.
Noista Curaçaon rannoista ehkäpä vain Playa Porto Marie voisi olla sellainen tallusteltavan näköinen, muut näyttävät jotenkin kämäsiltä ja tylsiltä. Mikäs noiden possujen tarina oikein on? Näyttää aika veikeältä tuo mutakylpevä possuherra tai -rouva. Ja kiltiltä!
Olen hyvin samanlaista rantatyyppiä kuin sinä. Hyvän rannan mittari on nimenomaan sen kävelyominaisuudet ja palvelut. Curacaolla ei ollut ensimmäistäkään, jonka päästä päähän kävelemiseen olisi mennyt enempää viittä minuuttia. Vesiraja on usein myös kivikkoinen. Sikojen tarinaa en tiedä. Nimetkin niillä on, eli jonkinlaiset lemmikit ne kai ovat.
Ymmärrän tavallaan, että joku kokee Curacaolla petttymyksen, jos lähtee paratiisirantoja etsimään. Toisaalta nuokin rannat kyllä omalla tavallaan omaa silmää meillyttävät ja itse varmaan viihtyisin kyllä hyvin. Eivät vaikuta kovin ruuhkaisiltakaan.
Rannat nimenomaan ovat ruuhkaisia aina, milloin sää on hyvä. Omalla viikollani satoi paljon ja oli tosi pilvistä. Silti saattoi olla vaikea välillä löytää vapaata petiä. Sillä tavalla tykkäsin, että jokaisella rannalla oli kuin oma luonteensa, mutta pikkuruisia olivat.