Willemstad – kaupunkilomailua Karibialla

Willemstad, Curacaon pääkaupunki, osoittautui erinomaiseksi tukikohdaksi saareen tutustumiseen. En ollut Curacaolla lomalla, joten minun oli senkin vuoksi asuttava Willemstadissa, mutta viikon kokemuksen perusteella sanoisin, että valitsisin näin vapaa-ajanmatkallakin. En koskaan ennen ole ajatellut, että rantalomakohteessa kaupunki olisi valintani, mutta toisaalta Curacao ei ole kuuluisa mitenkään erityisistä rannoistaan. 

Lue lisää: Curacao – parasta biitsiä etsimässä

Majoitus Curacaolla on varsin kallista, mutta Willemstadissa edullisempaa kuin muualla. Oma pieni punainen ihan kiva keskustabungalowini Otrobandassa maksoi satasen tienoilla yö. Julkista liikennettä on, mutta kaupungin ulkopuolella näin busseja vain harvakseltaan, vaikka aika paljon ympäri saarta ajelin, eli jos ei halua olla oman rantaresortinsa vanki, on auto melkeinpä pakollinen. Mikään ranta ei ollut sellainen, että olisin voinut ajatella oleilevani sillä ja sen huudeilla päiväkausia, ja ylipäätään rantahotelleja on rajoitetusti. Rannoilla on palveluja vain vähän ja ruoka on lähinnä pikaruokaa. Mutta kaupungissa on ravintoloita, ja autoilija voi valita uuden rannan vaikka joka päivä. Välimatkat ovat kuitenkin aika pitkiä, eli 30 – 60 minuutin autoiluun pitää varautua. 

Historiallinen Willemstad on Unescon maailmanperintökohde 

Turistien suosima Punda

Historiallisen keskustan nimi on Punda. Se on rakennettu 1600-luvulla. Arkkitehtuuriin ovat vaikuttaneet Hollannin siirtomaa-aika, trooppinen ilmasto ja Karibian alueen muut maat, joiden kanssa käytiin kauppaa. Niinpä sanotaan rakennusten olevan tyyliltään eurooppalaisia mutta mukana on paikallista tyyliä ja värejä, joista koko Curacao on tunnettu. Tunnetuin näkymä kaupunkiin on Sint Annan lahden rannan pastellinväriset hyvin hollantilaistyyppiset talot. 

Punda on alueena varsin pieni, ja verrattuna siihen, millainen se oli kymmenisen vuotta sitten, kun pistäydyin osana risteilyä, se tuntuu vähän näivettyneen. Ravintoloita on jonkin verran, mutta liikkeet myivät enimmäkseen turistikamaa. Myös tyhjiä liikehuoneistosta on jonkin verran. Olisin mieluusti esimerkiksi ostanut nätin mekon, mutta kivat vaatekaupat olivat vähissä. Liikkeet menevät myös aikaisin kiinni. 

Rosoisempi ja autenttisempi Otrobanda

Pundan ja Otrobandan kaupunginosan yhdistää lahden ylittävä kävelysilta. Milloin lahdella kulkee veneitä, silta ajetaan pois. Se siis ei ole nostosilta, joka aukeaisi keskeltä, vaan se irtoaa Otrobandan puolelta ja ajetaan auki. Veneen mentyä silta ajetaan taas takaisin. Paikalliset suorittivat monenlaisia spurtteja ehtiäkseen yli, kun taas turistit mieluusti ajelivat sillalla. Milloin silta on auki, yli pääsee myös pienillä lautoilla. Useimmiten avaamiseen menee joitain minuutteja, mutta joskus se saattaa olla auki tu teja (ilman näkyvää syytä). 

Oma bungalowini oli Otrobandassa. Se on alueena selvästi paikallisempi kuin Punda, joka on lähinnä liikekeskusta. Turisteja Otrobandassa houkuttelevat katutaide ja värikkäät rakennukset sekä Kura Huldan museo, joka esittelee karulla tavalla orjuutta, mutta siellä myös kokee olevansa keskellä curacaolaista elämää. Katutaiteen ystävälle Otrobanda on ehdottomasti käymisen arvoinen. Omilla kulmillani tepasteli kanoja kadulla ja istuksi tyyppejä kadunkulmissa viettämässä päiviä luultavasti juoruillen. 

Tutustuin myös Scharloo-nimiseen kaupunginosaan, jota luin jossain kehutun, mutta siitä en oikein saanut irti. Se oli ehkä Willemstadin hienostoaluetta, jos katsoi vain pääkatua ja sen upeita taloja, mutta kun poikkesi korttelinkin, oli keskellä ihan erilaista elämää. Autolla olisi voinut olla hyvä seikkailla näillä kulmilla enemmän, mutta pitkällä kävelyllä en onnistunut löytämään Scharloon viehätystä. 

Willemstad on reilusti yli sadantuhannen asukkaan kaupunki, ja koska rakennuskanta on matalaa, se levittäytyy aika laajalle. Esimerkiksi Mambo Beach, saaren varmaan tunnetuin ranta, on kaupungin alueella. Se on siis rantaklubi, ihmisen tekemä ranta, ostari ja ravintolakeskittymä, joka monelle Curacaon kävijälle on Se Paikka. Pundan ja Otrobandan alueella pärjää hyvin kävellen. Jotain pikkubusseja menee Mambo Beachille, mutta jos haluaa yhtään enempää laajentaa reviiriä, auto on melkeinpä välttämättömyys. Liikenne on enimmäkseen rauhallista ja siistiä, joten autolla ajaminen sujuu siinä missä Suomessakin. Paikallisen SIM-kortin ostamista tai jonkin karttasovelluksen etukäteen lataamista suosittelen suunnistamista varten. Runsaat yksisuuntaiset kadut saivat ainakin minut eksymään ihan kotinurkillakin. 

Vaikka kuinka yritin, en oikein onnistunut kuulostamaan innostuneelta. Mutta niin taisi käydä, että odotukset eivät Curacaolla täyttyneet ja koko saarivaltio saa minulta kouluarvosanaksi seiskan eli ihan jees käydä, mutta uudelleen ei tarvitse mennä. Luultavasti runsaat sateet (aikana, jolloin ei pitänyt sataa) ja työasian kertakaikkinen nihkeys vaikuttavat myös fiilikseeni. Puolisen vuotta myöhemmin kuvia katsoessani tavoitan paljon myös Willemstadin viehätyksestä. Nihkeyteni johtuu siis epäilemättä omasta sisäisestä fiiliksestäni tuon viikon aikana.

Jos olet käynyt ja tykkäsit, kerro ihmeessä! Sekin näkökulma ansaitsee tulla kerrotuksi!

Lue lisää: Curacao marraskuussa – 23 satunnaista havaintoa