Viikko Réunioniin on ihan liian vähän. Jo pelkästään cirqueseja on kolme ja neljäs tuliperäinen, jatkuvasti aktiivinen. Kiirehän siinä tulee, kun pitää vuoria valloittaa, rantoja ihailla, suppailla, ajaa skootterilla, liitovarjoilla ja vähän yrittää katsoa kaupunkejakin. Jos ikinä menet Réunionille, ota vakavasta vinkistäni vaarin: yritä olla vähintään kaksi viikkoa. Toisaalta matkat syövät niin paljon aikaa, että kulmille ei kukaan ehkä Suomesta viikoksi lähde, mutta älä ahnehdi muita saaria, nauti Réunionista.
Cirque de Salazie oli vähän kauempana majapaikastamme kuin Cilaos, mutta tie sinne on helpompi ajettava. Neulansilmämutkia ei ole montaa ja tie ylös menee joutuin, jollei juutu pääkaupunki St Denisin aamuruuhkiin, kuten me. Päätietkin kulkevat kaupunkien läpi, mikä on hölmöä, kun muuten tiet ovat erinomaiset.
Matka moottoritieltä kohti Ranskan kauneimman kylän tittelistäkin kilpaillutta Hellbourgia ja sieltä lähteviä kävelyreittejä on kaunis. Cirque de Salazietä sanotaan cirqueseista vihreimmäksi, ja se on helppo ymmärtää. Vuoren rinteet ovat kokonaan vihreitä, kaikkialla jonkinlaisen kasvuston peittämiä. Välillä vuorelta suihkuaa vettä autonkin päälle, ja pitkin rinteitä valuu kymmeniä pieniä ja vähän suurempia vesiputouksia. Näin myös kuvan pienestä järvestä, johon laskee lukuisia putouksia, mutta ainakaan turisti-infossa nainen ei antanut ymmärtää sellaista olevan. Minua on huijattu, joko netissä tai infossa, tai sitten nyt on väärä aika sille. Ehkä paikallisena kesänä, jolloin on kosteampaa, myös putouksia on enemmän?
Hellbourg on söpö, mutta että Ranskan söpöin, sitä en ehkä allekirjoittaisi. Voisin kuvitella täällä Réunionillakin olevan söpömpiä, mutta mitäpä sitä väittelemään. Todistan, jos löydän sievemmän. Kylä on pikkuruinen, kadut yksisuuntaisia, hintataso paljon alhaisempi kuin rannalla. Eväät siis kannattaa vuoren valloitukseen hommata vasta Hellbourgista. Kylänraitti oli hiljainen, ja siellä täällä päivysti miehiä, jotka näyttivät jääneen ikuiselle vaellukselleen pullon kanssa. Se oli jotenkin aika hämmentävää.
Valitsimme reitin, jonka pitäisi edestakaisin olla kolmisen tuntia. Sillä näkisi kuulemma koko cirquen. Ylhäällä olisi jonkinlainen näköalapaikka. Reitin alussa on parkkipaikka, mutta me emme sitä ymmärtäneet etsiä, vaan jätimme auton kylän reunaan. Ei se onneksi matkaa montaa minuuttia pidentänyt.
Tällä kertaa matka oli oikein päin: menomatka noustaan, paluumatka laskeudutaan. Mutta oli rankkuuskin ihan eri luokkaa kuin Cilaoksessa. Nousua olisi 500 metriä noin 1,5 tunnin reitillä. Matkojahan ei ilmoiteta kilometreissä vaan tunneissa. Turisti-infon naisen mukaan reitti ei ole “complicated”, eikä se mitään kiipeilytaitoja vaadikaan, mutta reisissä on oltava jonkin verran potkua, että sadat ja tuhannet portaat saa voitettua. Myönnän, että muutaman kerran olin valmis kääntymään takaisin. Jalat olivat hyytelöä edellisen luontoretken ja edellisen päivän suppailun jäljiltä, mutta niin vain sisulla mentiin.
Oli lohdutonta tietää, että nousua on 500 metriä, mutta sadan metrin jälkeen ei näkynyt mitään kylttiä. Rohkaistuimme juttusille alaspäin tulleen miehen kanssa, kun matkaa oli takana reilu puolet. Hän lohdutti, että ylhäällä reitti muuttuu helpommaksi. Se oli totta. Nopeasti tuli kyltti 300 metristä (200:n kyltti oli mennyt meiltä ohi), 400 sadasta ja yhtäkkiä olet perillä ja 500 metriä. Sohvaperuna oli muuten ylpeä itsestään!
Ylhäällä oli ihan voittajaolo. Siellä oli pöytiä, grillipaikkakin, eväiden syöntiin. Ei näkymääkään valittaa voi, mutta melkeinpä on sanottava, että Cilaos oli minusta kivempi. Naapuripöydässä olivat varautuneet kaikella kokonaisesta ananaksesta alkaen. Oma puoliksi matkalla syöty patonki oli siinä rinnalla aika aneeminen. Mutta miksi ihan muutamia kymmeniä metrejä ennen kuin olimme päässeet ylös asti, vastaantulija kysyi, onko tämä reitti Hellbourgiin? Miten joku on voinut tulla ylös työntäen ipanaa matkarattaissa? No juuri niin: ylös pääsisi myös autolla. Mutta eihän se mitenkään voittaisi tutisevia jalkoja, hiestä litimärkää puseroa ja palkintopullaa!
40 comments
En olisi osannut sijoitaa Réunionia kartalle, ennen kuin sieltä taannoin löydettiin palasia siitä Malesian turmakoneesta ja uutiset näyttivät karttaa alueesta… Sen jälkeen googlettelin saarta ja upeelta kyllä näytti. Ja näyttää myös tämän postauksen perusteella! Todella upeita nuo vesiputoukset ja tosiaankin söpö kylä. 🙂
Jos sanoo, että se on siellä Mauritiuksen vieressä, aika moni tietäisi. Réunion on oikeastaan vain ranskalaisten suosima, onhan se osa Ranskaa.
Oi hienoja kuvia! Reunion on kyllä jotenkin tuntematon kohde. Tässä joku aika sitten googletin, miten sinne pääsee Suomesta, mutta muuten en tiedä koko paikasta oikeen mitään. Näiden kuvien perusteella siellä on kyllä sangen kivannäköistä. Saa nähdä tuleeko sinne joskus vielä matkustettua =).
En tiedä, pääseekö Euroopasta muualta kuin Ranskasta. Sieltä lentää ainakin kaksi yhtiötä. Aivan ihana saari, vaan niin turkasen kallis.
Viehättäviä kuvia! Yhdistän Réunionin vain kahviin, joten oli mukava yllätys saada täältä vähän visuaalista vinkkiä, että miltä siellä näyttää.
Kahviin? Kiinnostavaa. En saanut viikkoon mitään havaintoa kahvista, siis että olisi ollut jotenkin merkittävää siellä. 🙂
Ooooh! Ranskassa asuessamme moni tuttu kävi Reunionilla, on tosiaan varmaan ranskalaisille tutumpi kohde. Joskus etsittiin jopa lentoja sinne, eikä ne hirveän kalliita muistaakseni olleet. Vielä on käymättä, mutta ehkäpä joskus!
Kun ovat maan sisäisiä lentoja, voivat olla yllättävänkin halpoja. Nyt näkyi siellä ollessa mainoksia suunnilleen tonnista. Se taas ei kovin edullinen.
Me katseltiin vähän Reunioni silloin kun varattiin Mauritiuksen matka. Jostain syystä Mauritius voitti, ja se olikin kyllä niin ihana, että menisin milloin vain uudestaan. Onko Reunionilla muuten hyvää ruokaa? Mauritiuksella se oli nimittäin taivaallista. Mielelläni lähtisin Reunionille suppailemaan :D. Mauritiuksellakin käytiin muuten kahvitilalla ja ostettiinkin sieltä kahvia, jota myytiin turisteille törkeän kalliiseen hintaan!!
Luulen, että ovat aivan erilaiset kohteet. Mauritiuksella en kyllä ole ollut, mutta siitä on sellainen romanttinen rantakohdevaikutelma. Réunion ei varsinaisesti ole sellainen. Sen valtti on enemmän luonto. Ruoka oli aika ranskalaista. Toisinaan todella hyvää, toisinaan ei. Aika vaihtelevaa.
Joo, ihana tuo posti. <3 Hienoja kuvia muutkin, ei näytä yhtään Ranskalta.
Ehkä siksi, että kylä on Intian valtamerellä. 🙂
Varsin upeita ja maisemia ja söpöjä taloja näyttää olevan Réunionilla, monen muun tavoin en olisi minäkään osannut sijoittaa saarta kartalle. Kiinnostavalta vaikuttava paikka, kyllähän tuonnekin mielellään matkustaisi, ja jos näin joskus käy, otan vaarin vinkistäsi viettää siellä vähintään pari viikkoa.
Réunion on juuri tuota: kauniita maisemia, söpöjä taloja. Mutta lisäksi rantoja ja ranskalaistyyppistä ruokaa. Niiden kaikkien parissa kuluu kevyesti se pari viikkoa!
Mielenkiintoinen paikka ja upeat maisemat! Tuonne lähtisin mielellään 🙂
Ei muuta kuin varailemaan! 🙂
Onpa jylhiä maisemia! Samaa mieltä, ettei autoilu voita kiipeämistä ylös. Meillä on lähellä Pikes Peak, jonne pääsee kyllä autolla ja jyrkkää rinnettä ylös kapuavalla junallakin, mutta itse olen sitä mieltä, että jos sinne mennään niin ihan omin avuin! (Ja ehkä sillä junalla voi sitten tulla alas…)
Joskus olen Sveitsissä mennyt vuorille junalla tai kaapeliradalla ylös ja kävellyt alas. Se sopii hyvin minulle, joka olen lähinnä wanna be -vaeltelija. 🙂
Réunion olisi kyllä kiinnostava matkakohde! Postauksen kuvat vastaavat aiempiakin mielikuvia, todella vihreää ja vuoristoista 🙂 Ja sohvaperunana saa ihan ehdottomat kiksit noista nousurutistuksista näköalapaikoille, erityisesti jälkikäteen, kun suoritus on ohi 😀
Matkalla ylös purraan hammasta ja sitten ylhäällä ollaan ihan voittajia. 🙂
Enpä ollut minäkään saaresta vielä pari viikkoa sitten kuullut. Mutta hienoltahan tuo näyttää söpöine rakennuksineen ja upeine maisemineen. Ja ehkä ihan hyvä, ettette tienneet automahdollisuudesta ennen ylös pääsyä – kyllähän nyt kunnon hikilenkki ja maitohappojalat uurtavat syvemmät muistot mielen perukoille kuin joku tylsä automatka. 😉
Joo, ja voi pukea sankariviittaa niskaan, kun on ensin hikoillut ja purrut hammasta. 😉
90-luvulta asti olen Réunionista hiukan haaveillut – silloinen kirjeystävä saarelta lähetteli ihania kuvakirjoja ja muita eksottisia lahjoja! Nykyään facebookissa chattailemme, ja kyläilykutsu on käynyt… Tropiikki yhdistettynä vuoriin onkin jännittävä kombo! Nuo vaellukset on kyllä sellaisia, jotka ehdottomasti haluan toteuttaa, jos/kun saarelle joskus pääsen käymään! Tosin kuumassa vaeltaminen on kyllä varmasti tuskaisaa… Lumihangessa tarpominen luonnistuu paremmin, kuin kuumuudessa hikoilu!
Suomen kesällä Réunionilla on kuiva talvi. Lämpötiat eivät nouse kuin noin 25 asteeseen, jäävät allekin. Lämminhän siellä oli, mutta ei trooppisen kuuma ollenkaan. Toki vaeltelu hikisempää kuin lumessa tarpoessa, mutta ei läkähdyttävää ollenkaan.
Reunion on ollut mulla pitkään listalla, ja meinasin sinne jo kertaalleen päätyä ystävän kanssa. Syytä en muista miksi en sittenkään lähtenyt. Liekö pelottanut pitkä lentomatka tms.
Luin jokin aika sitten että täällä pitäisi olla ihan huippuluokan aktiviteetteja ulkoilmaeläville, ja niin näyttää olevankin! Erityisesti pyöräily ympäriinsä kiinnostaisi tuolla. Ilmeisesti paikka ei ole mitenkään paratiisirantoja etsivälle SE mesta vaan nimenomaan luontoihmiselle.
Hyvä vaan saada vähän liikuntaa, voit sitten hyvällä omallatunnolla ottaa parit geeteet tai drinksut illalla. Ansaitusti. 😉
Juu, paratiisirannat ovat toisaalla. Ainakaan länsirannikolla niitä ei ole. Viikossa ei itäpuolelle ehditty. Pyöräilijöille on omat kaistat, jos maantiellä haluaa edetä, ja maastoon pääsee pyörällä myös.
Vaikuttaa houkuttelevalta tuo teidän kulkema reitti ylös! 🙂
Mukavan näköistäkin on! Lähtisin! 🙂
Réunionilla on kaunista melkeinpä kaikkialla.
Kyllä autolla ylös meneminen on ihan huijaamista 🙂 Liian helpoksi tehdään nykyään korkeiden paikkojen saavuttaminen! Se maisemahan pitäisi olla palkinto siitä kaikesta rehkimisestä! Me patikoitiin viime viikolla Ylläksen huipulle (korkeus jotain 700m) ihan juurelta saakka. Jossain vaiheessa meinasi itku tulla, kun mäki oli niin jyrkkää ja hikoilin naama punaisena jalkojen ollessa maitohapoilla. Edellä harppoi pari eläkeläistä hyvään tahtiin enkä voinut uskoa, että olen niin huonossa kunnossa, etten pärjää noille! No, huippu saavutettiin ja alas tultiin sitten gondolihissillä. Ei olisi jalat enää kestäneet sitä laskeutumista 😀 Maisemat olivat kyllä sen patikoinnin arvoisia. Ja voihan sitä sanoa sitten ylpeänä valloittaneensa yhden Suomen tuntureista:)
Huippukuntoiset tervaskannot ovat pahoja. Tuntee itsensä niin onnettomaksi tunariksi, kun rämpii niiden perässä tai tulee ohittamaksi, on se sitten ladulla tai missä vain. 🙂
Just noin, sisulla ylös saakka – ja paremmalla mielellä kun on tehnyt töitä sen eteen eikä mennyt laiskasti autolla 😀 Upean näköistä! Alkaa pelottaa matkablogien lukeminen kun käytävien paikkojen lista vaan pitenee koko ajan… 🙂
Minulla samat fiilikset: joskus myös tuntuu, että muissa blogeissa ollaan kaikissa makeissa paikoissa ja itse on valinnut ihan väärin. 🙂
Hmm, luulenpa että me valittaisiin myös tuo hikisempi reittivaihtoehto. 😀 Maisemat näyttävät ihanilta, kuten myös söpö postikonttori. Ei ehkä ihan lähitulevaisuudessa osu omille matkareiteille, mutta toivottavasti joskus!
Onneksi se “joskus” on niin pitkä aika, että siihen mahtuu matkaa jos jonkinlaista. 🙂
Vau, ihania vanhoja taloja ja mitkä maisemat! Tuonne voisin nlähteä milloin vaan!
Réunionista minulle jäi samat fiilikset: voisin lähteä milloin vain (uudelleen).
Reunion on paikka, josta opin lisää Matteon äidin parhaan kaverin kautta. Tämä leidi oli ollut saarella töissä ja bongannut sieltä italialaisen miehen ja päätynyt sitä kautta Italiaan Ranskasta – Reunion on hänen puheissaan vieläkin hyvin mielenkiintoinen paikka, vaikka miestä ei näy enää. 🙂 Ja niin se taitaa ollakin, näitä blogikuvia on kiva katsella. Mun tää uusi patikointi- ja kävelyinnostus pääsisi varmasti käyttöön tuollapäin!
Patkointiin ja luonnossa liikkumiseen kaikin tavoin Réunion on ihan loistava paikka.
Ranska on kyllä onnistunut saamaan itselleen monia kauniita alueita ympäri maailmaa. Reunion vaikuttaa sellaiselta paikalta, että sinne voisi hyvinkin lähteä lomalle tulevaisuudessa! Se mikä näissä Ranskan saarissa on hyvää, niin ruokailun taso on myös aina kunnossa 🙂
Joo, aika kiva ranskalaisille lentää maan sisäisillä lennoilla Intian valtamerelle ja Karibialle. 🙂 Réunion todella on matkustamisen arvoinen paikka, koska on niin monipuolinen, siisti, kaunis.