Täydellistä rantaa etsimässä Réunionilta

Täydellistä rantaa etsimässä Réunionilta

Intian valtameren tunnetuista lomasaarista taitaa olla aika yksimielisiä mielikuvia: valkoisia hiekkarantoja, pehmeää hiekkaa, turkoosi meri, hiljaa tuulessa huojuvat palmut ja niiden alla sateenvarjodrinkkejä siemailevat rakastavaiset. Nuo mielikuvat taitavat pitää kutinsa Mauritiuksen ja Seychellien kohdalla, mutta todellisuudessa Réunion on erilainen.

Toki täällä rantoja on, onhan tämä saari. Saarta väkisin reunustaa meri, ja missä maa vaihtuu mereksi, on ranta. Mutta ainakaan saaren länsi- ja eteläpuolella ei varsinaisia paratiisirantoja ole. Vesikään ei ole turkoosia, mutta kirkasta se on. Ja kylmää. Olen ollut täällä melkein viikon enkä ole kertaakaan mennyt mereen. Mutta täällähän on talvi! Koska päivälämpötilat ovat vain 25:n tienoilla, ei merikään lämpene samalla tavalla kuin vaikka Aasiassa.

Réunion

Réunion

Hiekkarantoja on siellä täällä, ja kaikille niille riittää ihmisiä. Tien varret ovat täynnä autoja aina, kun aurinko paistaa. Kaikilla rannoilla ei kuitenkaan vaikuttaisi olevan palveluja, kuten vessoja. Hotellitarjonassa omamme on poikkeus: suurin osa ei ole rannalla, mutta LUX Ile de la Réunion on. Rannat, omammekin, ovat avoimia kaikille. Niinpä hotellin aidan takanakin perheet viettävät leppoisia päiviä, pitävät piknikiä, hengailevat. Vierekkäin Réunionin länsirannalla ovat La Saline les Bains, jolla hotellimmekin on, L’Hermitage les Bains ja St Gilles les Bains, pienet merenrantakylät biitseineen. Aloitimme täydellisen rannan etsimisen St Gillesistä. Ei löytynyt. Ranta on kaupungin keskustassa, mutta siellä ei ollut lisäksemme kuin pari kalastajaa ja muutama lautailija, pari äitiä leikkivine lapsineen. Meri kuohui, lautailijat keikkuivat aalloilla, suurirakeisella hiekalla oli hyvä köllötellä ja lukea, mutta ei tällainen urbaani cityranta ihan täydellinen ole. Yläpuolella rantabulevardin varrella on muutama ravintola ja kahvila.

Réunion

Réunion

Untitled

Untitled

Mutta St Gillesissä on puolensa. Sen satama muutaman askelen päässä hiekkarannalta on viehättävä. Siellä on muutama ihastuttava ravintola liitutaululle käsin kirjoitettuine ruokalistoineen (ranskaksi). Siinä lounasta nauttiessa saattoi seurata kalastajien paluuta saaliineen. Veneitä oli myös vuokrattavana, jos itse haluaisi lähteä kalaan. St Gillesin pääkadun varressa ja pienillä sivukaduilla on myös paljon kauppoja niille, joille tulee pakottava tarve shoppailla.

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled
Hiljaisen St Gillesin jälkeen valuimme lähemmäs kotirantaa ja pysähdyimme L’Hermitage les Bainsiin. Se on oikeasti kävelymatkan päässä hotellilta, ja sinne olivat kömpineet suunnilleen kaikki. Kyllä rannalta pyyhkeenkokoinen läntti löytyi, mutta ykstyisyydestä ei kannattanut haaveilla. Kun pyyhkeen kohdalta löytyi vielä sup-lautavuokraamo, olin olooni aika tyytyväinen. Ranta kuitenkin on todella kivinen. Siis ei mitään pikkukiviä pohjassa vaan suuria lohkareita, joiden välissä sai laudalla oikeasti pujotella. Vesi on niin matalaa, että kiveen karauttaminen on ihan varteenotettava uhka. Laudanvuokraan sisältyivät myös kengät, jotka suojaisivat jalkoja, jos putoan laudalta. Hahaa, en pudonnut, mutta kyllä suppailusta vähän meni fiilis tällaisella pujotteluradalla.

Untitled

Untitled

Jos siis etsit paratiisirantoja, sanoisin, että Réunion ei ole sinun saaresi. Tietenkään en ole nähnyt saaren joka kolkkaa enkä tiedä, mikä kenenkin paratiisi on, mutta Réunionin länsirannikon rannat ovat pitkälle matalia, ja joidenkin kymmenien metrien päässä rannasta on joko rakennettu tai luonnon muovaama jonkinlainen riutta, johon aallot lyövät korkeina kuohuina kaiken päivää. Réunionin rannoissa on jotain karun kaunista.

Next Post:
Previous Post:
There are 2 comments for this article
  1. Avatar
    Reetta at 23:05

    Olen juurikin ollut siinä käsityksessä, että Réunionin rannat ovat lähinnä tummaa laavakiveä/hiekkaa tai jyrkkää louhikkoa – biitsielämää löytynee Mauritiukselta. 🙂 Hyvä tietää, että Pohjoisen pallonpuoliskon kesällä Intian valtamerikään ei ole uimalämpöinen! 😀 (Veden pitää olla about +30c että suostun edes kastamaan varpaitani… 😉 )

    • Avatar
      Annika Author at 06:26

      No ihan ei sinunkaan käsityksesi ole oikea, mutta jotain sen ja paratiisirantojen välillä nämä ovat. En tuosta vedestä toedä, onko suorastaan hyytävää, mutta ei ole sellaista, että ilokseen aalloilla kelluisi. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.