Bandar Seri Begavanin keskusta on Brunein lahden rannalla. Aika pian kaupunkiin tulon jälkeen olimme rannassa ja melkein saman tien veneessä. Sitkeä kaveri onnistui viittoilemaan ja myymään 45 minuutin veneretken noin 20 eurolla. Vesillä olossa oli ainakin yksi hyvä puoli: kun ajettiin lujaa, kävi edes pieni tuulenvire. Kun lämpötila on reilut 30, ilma kostea ja tuuleton, piti ottaa kaikki keinot käyttöön. Mutta ajelu oli kiinnostava monella tavalla.
Water villaget herättivät kummastusta: miksi rakentaa taloja ja viemäriverkkoa veden päälle, paaluttaa rakennukset jne., kun rakentamatonta maata saarella kyllä olisi. Toisaalta näitä kyliä on ollut toista tuhatta vuotta, ja koska tieverkkoja ei ole ollut ja kauppaa on käyty vesitse, tällaiset paalujen varassa olevat kylät ovat olleet rannalla myös laskuveden aikaan. Ehkä kaikessa sittenkin on jokin järki.
Näissä vedenpäällisissä kylissä asuu arvioiden mukaan noin 30 000 ihmistä, eli lähes kymmenen prosenttia koko Brunein väkimäärästä. Rakennuksia on kaikkineen yli 4000 (koteja, moskeijoita, sairaala, kouluja jne.), ja niitä yhdistää yhteensä kymmeniä kilometrejä kävelysiltoja. Osa rakennuksista on siinä jamassa, että kohta ne romahtavat kokonaan. Sellaisten katsominen teki pahaa. Toisaalta melkein kaikissa taloissa näytti olevan ilmastointilaite.
Venekuski puhui englantia. Häneltä sai arvokasta tietoa. Hän esitteli koulut, kaupat ja poliisin. “This is hospital for water village people”, hän myös sanoi. Jotenkin tuo kuulosti siltä, kuin vesikylien asukkaat olisivat jotenkin huonommassa asemassa kuin muut. Näin ei kuitenkaan mitä ilmeisimmin ole, vaan kylissä asuu ihan tavallisia ihmisiä, kuten kuski myös osasi kertoa.
Kyliin kuljetaan veneellä. Vain yksi silta mantereelta on suuren moskeijan takana. Kylät on viemäröity. Putkien alta ajellaan veneillä, eikä kylissä haise. Liian paljon roskia kuitenkin näytetään heitettävän veteen. Pullomeressä kynnettiin välillä. Pyykkejä kuivuu talojen välissä kuin Italiassa – sanotaanhan Water villageja Aasian Venetsiaksi.
Rakenteilla olevan suuren sillan alta ollaan taloja siirtämässä kuivalle maalle, mutta vesikylät laajenevat kuitenkin koko ajan. Kuski esitteli meille ihan uusia taloja. Ne ovat valtion asukkailleen osoittamia. Kaksikerroksinen talo maksaa 250 dollaria kuukaudessa 30 vuoden ajan. Pienempi yksikerroksinen on sata dollaria halvempi.
Suoraan keskustaa vastapäätä yhdessä talossa pidetään bed and breakfast -paikkaa. Se melkeinpä olisi pitänyt kokea! Water villagejen ravintoloitakin kehotetaan kokeilemaan, mutta koska oli ramadan, lounasta ei tarjoiltu, ja illalla pimeässä ei tehnyt mieli enää lähteä veneilemään. Kuskit ajoivat kaikkina aikoina tarpeettoman lujaa. Peruskyyti kaupungin keskustasta kylään maksaisi dollarin.
23 comments
No on sitten eksoottinen paikka! Tuntuu jotenkin älyttömältä miten nuo rakennukset kestävät tuolla, luulisi että happanisivat. Näyttää että puu on rakennusmateriaali. On ollut varmasti elämys nähdä tuo alue, ihmetyttää miten eri tavoin ihmiset asuvat ja elävät maapallolla.
Sitä minäkin mietin, että meriveden luulisi olevan tuhoisaa taloille ja etenkin vedessä töröttäville paaluille. Mutta koska en asiasta ymmärrä, en taida alkaa spekuloida. 🙂 Monin paikon veden päälle rakennetut alueet ovat pahinta slummia ja kamalan köyhää, mutta niin ei ole Bruneissa.
Onpa jännän näköisiä taloja! Voisi luulla meriveden tekevän puulle jotain pitkän ajan jälkeen, mutta ehkä puu on jollain tapaa käsitelty?
Mulla oli suunnitelmissa mennä Bruneihin pari vuotta sitten, mutta matkaa piti lykätä johonkin hamaan tulevaisuuteen rahan puutteen vuoksi. Ehdottomasti haluan joskus tuonne suunnata 🙂
En tajunnut kysyä, miten talot vuosikymmenestä toiseen kestävät vedessä. Kun menet, selvitä ja kerro minullekin!
Bruneista on aina muodostunut kuva, että kadut ovat kultaa jne.. Kuvista päätellen paikka onkin lähinnä Bangkokin esikaupunkien kaltainen eli sulttaanin rahat on ilmeisesti hänen ja kansalle annetaan murusia.
Jokseenkin näin. Regaliamuseossa voi nähdä, miten sulttaani ja lähipiirinsä elelevät. Kontrasti kansaan on suuri, mutta vaikuttaisi, ettei kansalla onneksi kurjaa olisi.
Olipas mielenkiintoinen juttu! Brunei kuuluu myös niiden maiden joukkoon, joista on tosi mielenkiintoista lukea, sillä niin vähän siitä tietää. Mainio tuo kysymyksesi siitä, miten kylä on jäänyt paikoilleen vaikka maatakin olisi. Nuo uudet valtion rakentamat talot näyttävät muuten yllättävän eurooppalaisilta.
Brunei oli minullekin täysin tuntematon ennen siellä käymistä. Se on pikkuruinen ja jää matkailullisesti suurten Thaimaan, Malesian, Indonesian ja muiden varjoon eikä kyllä turismiin mitenkään panostakaan. Siksi siellä oli kiva käydä, koska mitään ei ole tehty turisteja silmällä pitäen vaan matkalainen menee keskelle tavallista bruneilaista arkea.
Brunei olis kyllä mielenkiintoinen paikka! Naapurissa oon joskus käynyt, mutta kiinnostaisi nähdä miten iso on ero Borneon Malesian puoleen.
Vietnamissahan on myös paljon jokikansaa etenkin Mekongin dekaani alueella. Itse ei sinne viimeksi ehditty eli omakohtaisia kokemuksia ei ole, mutta ainakin pohjoisemmassa asumukset olivat enemmän mallia hökkeli. Noi Brunein kaksikerroksiset talothan sen sijaan ovat upeita! Tahtoisin muuttaa tuonne 😀
Dekaani, delta, mitä näitä nyt on 😀
DYAC.
Dekaani tai delta, ihassama! 🙂 Mutta joo, olen ymmärtänyt, että tavallisesti silloin, kun asutus levittäytyy veden päälle, kyse on ylikansoituksesta ja siitä, että kaupungissa ei ole maata rakennettavaksi. Jätevedet menevät kaikki suoraan mereen, taudit leviävät jne. Sellaista ei ollut Bruneissa.
Bruneissa olin vain kaupungissa, joten luontohommista en tiedä. Kota Kinabaluun verrattuna Bandar Seri Begawan on ainakin huomattavasti pienempi. KK:ssa turismi näkyy. On ravintoloita ja ostareita, on baareja. Mutta Brunei on holiton (jollei tule kutsutuksi salakapakoihin).
No jopas on mielenkiintoinen aasialainen versio Venetsiasta. Nuo uudet talot hämmentävät eniten. Veden päällä asumisen täytyy olla vahvasti juurtunut perinne, kun modernejakin taloja rakennetaan meren ylle. Tai sitten sulttaanin mielestä tietyn osan kansasta vaan pitää asua veden päällä? Varmasti muutenkin erikoinen maa koko Brunei. Kiva lukea juttujasi sieltä, vaikka itse ei tulisikaan lähdettyä käymään.
Brunei oli minulle yksi niistä oli todella kiva käydä ja nähdä, mutta kerta riittää -maista. Paljosta olisin jäänyt paitsi, jos en olisi käynyt. Mutta tuo veden päälle rakentaminen tosiaan on erikoista. Ehkä tosiaan on kiinni perinteestä. Näin on aina tehty, joten tehdään vastakin.
Ihana päästä kierrokselle näinkin eksoottiseen paikkaan! Ja onpas lohdullista huomata, että jossain päin maailmaa minullakin olisi mahdollisuuksia päästä omistusasumiseen kiinni 😉
En oikein tiedä, miten tuo asuminen hoidetaan. Että onko oma sitten, kun on kymmeniä vuosia maksanut sulttaanille. Hinnat olivat kyllä aika kohdallaan!
Bruneista en tiedä muuta kuin sen, mitä blogistasi olen lukenut. Itse olen tällaisessa vedenalaisessa kylässä ollut Thaimaassa ja muista elävästi sen, kun moskeijan sanottiin olevan ainoa rakennus maan päällä. Eli joku juttu oli siinä, että moskeija piti rakentaa maan päälle. Oliko tuolla moskeijat veden päällä?
Kuten kuvista ehkä huomasit, kylä on veden päällä, ihan moskeijoineen kaikkineen. 🙂 Mutta kyllä moskeijat olivat samalla tavalla paaluilla kuin muukin kylä.
Me vietettiin pari vuotta sitten päivä Bruneissa, ja postaus siitä odottelee myös vielä luonnoslaatikossa. Päivässä ei kaikkea ehtinyt, vaikka ei siellä älyttömästi nähtävää olekaan. Silloin oli myös tukahduttavan kuuma. Tuolla Water Villagessa käytiin. Ihan mielenkiintoinen paikka, niin kuin koko Brunei.
Päivässä ei tosiaan paljon ehdi. Oltiin kolme yötä, ja kyllä enemmäksikin olisi tekemistä riittänyt, mutta siinä ehti kaupunkiin tutustua ihan hyvin.
Kuten tuolla ylempänä jo joku totesikin, mullekin on jäänyt Bruineista käsitys paikkana, jossa kaikki on kultaa ja jalokiviä. Aika jännä kuulla elintasoeroista – ja samalla tietenkin vähän surullista.
Elintasoerot ovat toki Bruneissa kovat, jos vertaa hallitsijan lähipiirin elämää tavallisen bruneilaisen elämään, mutta mikäli oikein ymmärsin, varsinaisesti kurjuutta maassa ei ole.
Mielenkiintoista, että noin paljon populaa oikeasti asuu noissa rakennuksissa. Jotenkin ne aina näyttävät maassa kuin maassa aika hökkeleiltä, mutta hienoa kuulla, että siellä on viemäröinti, ilmastoinnit jne. kunnossa. 🙂 Ja nuo uudethan näyttää hienolta!
Milloin kaupunki leviää veden päälle, se tosiaan yleensä on aivan kaikkein köyhintä ilman viemäreitä ja jätehuoltoa. Vaikutti, että Bruneissa vaan aina on asuttu näin, eikä syynä ole köyhyys vaan tämä vain on ihan tavallinen tapa asua. Uudet talot olivat jotenkin kovin pohjoismaalaisen näköisiä. 🙂