Maa, jossa hyttysmyrkkykin tuoksuu appelsiinilta. Erikoinen Brunei.

Maa, jossa hyttysmyrkkykin tuoksuu appelsiinilta. Erikoinen Brunei.

Kolme vuorokautta ei mitenkään riitä ymmärtämään, kuinka eriskummallinen maa Brunei on. Kerron heti, että näin siitä vain pääkaupungin, en muuttunut Brunei-asiantuntijaksi, mutta fiilistellä voin. Olisi pitänyt vuokrata auto, katsella vähän laajemmin, mutta oli niin kuuma, ettei tämäkään tullut mieleen kuin vasta lentokentällä matkalla pois.

Kysyin mieheltä kaksi kertaa, onko hän aivan varma, että olemme nähneet Bandar Seri Begawanin keskustan. Onko keskusta todella ne muutama kortteli, hallintorakennuksia, stadion, pieni ostari ja valtava moskeija? On. Ei koko maassa asu kuin alle puoli miljoonaa ihmistä, mutta eihän Virossakaan kuin 1,5 miljoonaa, ja Tallinna on suuri kaupunki.

Bandar Seri Begawan

Bandar Seri Begawan

Kymmenisen prosenttia väestöstä on Brunein kiinalaisia. Siksi keskustassa on myös temppeli.

Kävelijöitä ei näy. Ilmastoiduista kodeista lähdetään ilmastoiduilla autoilla ilmastoituihin työpaikkoihin, ostareihin tai ravintoloihin. Hullut suomalaiset kävelivät naama ja kaikki muutkin paikat hiessä, koska koko aikana näimme vain yhden taksin. Eivät välimatkat pitkiä ole, mutta 34 asteessa ilman tuulenvirettä kilometrikin on ihan haaste. Jos ei ollut kävelijöitä, yllättävän vähän oli autojakaan, kunnes oli rukousten aika ja moskeijan parkkis oli yhtäkkiä täynnä. Sunnuntaina myös ostariin oli kerääntynyt enemmän porukkaa kuin aiemmin. Miehet rynnivät kahdeksan dollarin (reilun vitosen euroissa) Giordanon farkkuja.

Bandar Seri Begawan

Bandar Seri Begawan

Bandar Seri Begawan

Tämän valtavan rakennuksen liepeilläkään ei näkynyt elämää kolmeen päivään kullatusta julkisivusta huolimatta. Taustalla Radisson hotelli.

Bandar Seri Begawan

Ruokakaupasta sai jokseenkin kaikkea samaa mitä Suomessakin, mutta paljon oli tuotteita, joiden käyttötarkoituksesta ei ole mitään käsitystä. Aika monen ruokatuotteen kohdalla joutui miettimään, onko ulkonäkö verrattavissa makuun ja tahtoisinko sittenkään joutua pyörittelemään niitä omalla lautasellani. Perjantaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin ostoksia ei pakattu muovikasseihin. Oli ostettava oma kestokassi, jollei sellaista ollut mukana.

Untitled

Oletko maistanut duriania? En osaa sanoa, kumpi on pahempi, maku vai haju. Ehkä maku. Se tahtoo jäädä suuhun pidemmäksi aikaa kuin haju nenään.

Untitled

Untitled

Länskäreitä näkyi vain satunnaisia. Suurin määrä kerralla oli erinomaisessa japanilaisravintolassa. Jonkin verran maassa on valkoisia myös töissä. Suomalaisia maassa taitaa asua kaksi. Toisen heistä tapasimme. Oli mielenkintoista kuulla paikallisesta elämästä ja siitä, millaista on asua jo kolmatta vuotta maassa, jossa bonuksen saa siitä, että menee työpaikalle, jossa voi olla kolme alaista, joiden työnkuvasta pomolla ei ole mitään käsitystä, jossa lasten kaverisynttärit voivat jo nelivuotiaana tarkoittaa sitä, että vuokrataan koko vesipuisto.

Brunei on vauras maa, mutta vauraus ei todellakaan jakaannu tasan. Kun yhdellä on jumalattomasti, keskiarvo on hyvä, vaikka muilla ei niin paljon olisikaan. Se yksi on sulttaani. Öljy ja muut luonnonvarat ovat löytyneet nykyisen sulttaanin elinaikana, eli maan rikkaus on uusi juttu. Koulutus ja terveydenhoito ovat ilmaisia, veroja ei tietääkseni ole, lukutaitoprosentti on yli 90. Mutta ei ole Bruneissa jättiautoja, kuten monessa muussa öljyllä vaurastuneessa muslimimaassa, vaan kansa ajaa vanhemmalla kalustolla kuin suomalaiset. Eivät ole ostarit vieri vieressä Guccia ja Louis Vuittonia. Mutta köyhyyttä varsinaisesti ei ole. Jos joku putoaa, almuilla autetaan.

Sulttaanin henkilökultin rakentamiseen on perustettu Royal Regalia museo. Se on uskomaton paikka: huone toisensa perään sulttaanin erinomaisuutta. Sulttaani opiskelee, sulttaani urheilee (mm. Emporio Armanin vaatteissa), sulttaani osallistuu erilaisiin tärkeisiin kokouksiin ja avaa erilaisia asioita. On huoneittain ulkomailta saatuja lahjoja ja tietenkin kunniamerkkejä. Valokuvat ovat ihmeen huonolaatuisia, mutta niistä näkee, että sulttaani mielellään näyttää varakkuuttaan. Pysäyttävin on huone, jossa on vain kantotuoli ja sen edessä ja takana uniformuilla osoitettuna, paljonko väkeä on tarvittu sen kantamiseen: 24 edessä ja saman verran takana, jalustalla vain yksi sulttaani. Luonnollisen kokoisina valokuvina huoneen reunoilla on sulttaanille hurraavia kansalaisia. Oli melkoinen pettymys, ettei tästä kaikesta saanut ottaa kuvia.

Bandar Seri Begawan

Royal Regalia museo

Untitled

Vaatimattomampi kantotuoli on aulassa, jossa oli lupa kuvata.

Toinen suuri pettymys oli, että emme päässeet Sultan Ali Saifuddienin moskeijaan, koska ramadan. Samasta syystä ei kannattanut yrittää iltapäiväteelle sulttaanin veljen luomukseen, The Empire hotelliin, joka itsessään jo on nähtävyys. Moskeija on valtava. Se hallitsee kaupunkikuvaa oikeastaan joka suunnasta.

Untitled

Bandar Seri Begawan

Moskeija näkyy ostarin ja tavaratalon välistä.

Untitled

Moskeija loistaa myös stadionin portin läpi.

Ramadanista puhuttiin joka päivä sanomalehden etusivulla. Yhtenä aamuna puhuttiin siitä, että olisi toivottavaa muun uskoistenkin noudattaa ruokailuun liittyviä sääntöjä. Ravintoloiden aukiolosääntöjä on tiukennettu viime vuosina. Pari vuotta sitten sai lounasta normaalisti, viime vuonna kesken ramadanin tuli käsky, että lounaan myynti loppuu siihen paikkaan. Toisena aamuna lehdessä annettiin monenmoisia ohjeita ramadanin viettoon: Ei saa olla liian innoissaan tekemässä bisnestä, ettei unohda rukoilla. Ei saa huijata eikä puhua pahaa eikä kuunnella pahoja puheita. Jos ei naimisssa, ei saa olla liian lähellä vastakkaista sukupuolta. Musiikkia ei sovi kuunnella julkisesti. Kolmantena aamuna ramadanin syrjäytti sulttaanin lapsenlapsi, joka oli kastettu. Nimiä oli annettu viisi riviä.

Alkoholista puhuinkin jo viimeksi, eli periaatteessa Bruneissa on täyskielto, mutta jokainen suunnilleen tietää, miten alkoholia kuitenkin saa. Kun ennen vanhaan oli maitomiehet, on Bruneissa vastaavat, jotka suinkaan eivät tuo maitoa. Kiinalaisravintoloissa saattaa special tea tulla kannussa, mutta olla olutta. Mutta salakapakkaan olisin halunnut! Sellaisiakin on, jos vain tietää. Ovat hotellihuoneita, joissa koputtajalle avautuu baari. Se olisi ollut jännää! Mutta ilmeisesti toimivat kutsuperiaatteella, ja me emme ehtineet seurapiiriä kolmessa vuorokaudessa luoda.

Next Post:
Previous Post:
There are 27 comments for this article
  1. Avatar
    Kohteena maailma / Rami at 22:04

    Mielenkiintoista luettavaa! Onhan kyllä tuo ihme, jos ei pääse kolmessa vuorokaudessa vielä salakapakoihin pääsevään piiriin 🙂 Noissa muslimaissa tuo alkoholi on kyllä niin kaksinaamaista kuin olla voi. Bahrainiin rakennettiin silta Saudi-Arabiasta, että velikullat voi käydä ryyppäämässä siellä. Samoin Bahrainista löytyi paikallinen alko, mutta sinne ei olisi ikinä eksynyt ellei siellä asunut kaverini olisi paikkaa tiennyt. Ovessa lukikin, että paikka ei ole auki muslimeille 🙂

    • Avatar
      Annika Author at 04:03

      Juu, Bahrainissa kävivät sheikit bilettämässä. Oli jännä paikka kuivan Kuwaitin jälkeen päätyä Manaman baarialueelle. Qatarissa on myös viinakortti ulkomaalaisille maassa asuville. 🙂

  2. Avatar
    Annika – Tarinoita Maailmalta at 02:52

    Mielenkiintoisen kuuloinen paikka kyllä! Vaikka onhan tuo ylenpalttisuus aivan älytöntä. Tosi hienoja nuo moskeija kuvat, missä se napottaa tuolla taustalla! Salabaarit ne vasta matkakokemus olisikin olleet… 😀

    • Avatar
      Annika Author at 03:58

      Sepä, salakapakka! Olen aina haaveillut jostain sellaisesta. Vähän jo mietin moskeijakuvien määrää, kun eivät ehkä ole kaikkien mielestä yhtä kiinnostavia kuin minun. Mutta kun niistä tuli aika makeita…

  3. Avatar
    Minna at 07:29

    Mukavaa tarinointia, kiitos nojatuolimatkasta kanssasi!
    Itse pääsin durianin makuun Lombokilla singaporelaisten tuttujen opastuksella. He valitsivat sopivan kypsän hedelmän ja sain maistiaisiksi yhden siivun. Haju on mielenkiintoinen mutta maku oli erikoinen, jännittävä ja jopa miellyttävä. Muistutti mielestäni hiukan pullataikinaa 🙂 Myöhemmin samaisella lomalla uskaltauduimme jopa itse ostamaan oman kokonaisen durianin ja syömään sen. Vettä pitää juoda runsaasti durianin jälkeen. Nykyään ostamme duriania, kun sitä jossain on saatavilla. Kelmuun pakatut yksittäiset siivut eivät ole ansioksi kuuluisalle durianille, vaan hedelmää kuuluu saada tuoresta, juuri avatusta durianista. Nam!

    • Avatar
      Annika Author at 17:33

      Viime kesänä Thaimaassa maistoin ainoan kertani. Nyt en muista, veisteltiinkö silloin suoraan kokonaisesta. Sain maistiaisen samalla retkellä olleilta muilta turisteilta. Saattaa olla, että kokemus voisi parantua, mutta minusta ei ole enää yrittämään. 🙂 Ja kiitos, että tykkäät nojatuolimatkailla kanssani!

  4. Avatar
    Jenna at 18:56

    Näyttääpäs kyllä autiolta nuo kadut, kun ei ole ihmisen ihmistä. Brunei on aina ollut mystinen ja mysteerinen paikka. Tämä oikeastaan vain vakuutti asiasta. Salakapakat olisivat olleet kyllä aikamoinen matkailukokemus, varsinkin jos sinne olisi saanut ihan kutsun. Upeita nuo moskeijat!

    • Avatar
      Annika Author at 13:07

      Erikoinen Brunei kieltämättä on, mutta jos on matkustanut muslimimaissa ja Aasiassa, se on oikeastaan kombinaatio molemmista ja vähän omaa eksotiikkaa päälle.

  5. Avatar
    Terhi / Muru Mou at 15:59

    Hieman pelottavan oloinen paikka autioine katuineen 😀 Mutta mielenkiintoista lukea tästä valtiosta! Olen pari kertaa käynyt Borneolla, mutta mulle jäi käsitys, että Bruneihin olisi hankala päästä… En tiedä mistä sellainen ajatus on tullut.
    Duriania olen maistanut kerran, ihan pikkasen, mutta se maku ei meinannut lähteä suusta millään. Yksi kerta sitä “herkkua” riitti!

    • Avatar
      Annika Author at 17:35

      Jotenkin minullakin ollut ajatus Brunein hankaluudesta, mutta hankalaa ei ollut. Otti vain ja lensi paikalle. 🙂 Durianista muuten täsmälleen sama kokemus! Se ummehtunut maku oli ja pysyi!

  6. Avatar
    Teppo/Tämä matka at 20:42

    Eikös tuo Brunein sulttaani ollut jossain vaiheessa maailman rikkain tyyppi. Kuulostaa hieman oman laatuiselta paikalta…

    Mulle maistuu kyllä durian – se on vähän kuin hapan banaani. Durianista tulikin mieleen vanha vitsi:
    What is the difference between durian fruit and durian ice-cream?
    Durian fruit smells like shit, tastes like shit and looks like shit
    Durian ice-cream smells like shit, tastes like shit and looks like ice-cream 🙂

    • Avatar
      Annika Author at 15:48

      En tiedä, kuinka valtavan rikas sulttaani on, mutta tuli vähän sellainen olo, että valtio ja sulttaani olisivat vähän niin kuin yhtä. Valtio olen minä -tyyppisesti. 🙂 Onhan hän sulttaaniuden lisäksi myös pääministeri. Durian taitaa olla yksiä niistä asioista, joihin ei voi suhtautua neutraalisti: siitä joko tykkää tai sitä kammoaa.

  7. Avatar
    Mikko Nurminen at 20:51

    Mielenkiintosta! Piti kaivaa oman Brunein matkan kuvat ja blogikirjoitus esiin. Harmi juttu, että en vielä tuolloin blogannut kuin kovin pintapuolisesti. Jotenkin kuvat näyttivät kuitenkin hieman erilaisilta kuin mielikuva maasta, eli selkeästi pitää mennä paikan päälle vielä joku kerta uudelleen!

    Sulttaanin nimi on muuten Paduka Seri Baginda Sultan Haji Hassanal Bolkiah Mu’izzaddin Waddaulah.

    Mikko

    • Avatar
      Annika Author at 15:50

      BSB:ia minulle riitti yksi kerta. Jos Bruneihin vielä, pitää suunnata luontoon. Toisaalta en tiedä, onko Bruneilla seillaista, mitä Indonesialla tai malesialla ei Borneolla olisi. Nyt Sabahissa, Malesian puolella.

  8. Avatar
    Ansku BCN at 10:35

    Jälleen pääsin blogien kautta paikkaan, jossa en ole ennen käynyt, kiitos siis tästä postauksesta 🙂

    • Avatar
      Annika Author at 15:51

      Ole hyvä! Bruneihin ei monen ehkä tule lähdettyä, mutta onneksi internet avaa uusia maailmoja. 🙂

  9. Avatar
    Pirkko / Meriharakka at 19:17

    Taisi olla hyvä päätös kun aikoinaan tuolla käydessämme otimme päiväksi (ilmastoidun) auton ja opas/kuljettajan. Vaikka välimatkat eivät kovin pitkiä olleetkaan, niin myös marraskuussa tuolla oli kuuma. Auto piti tosin välillä vaihtaa veneeseen, kun kävimme Water Villagen kahvilassa ja kylään muutenkin tutustumassa, kuten varmaan tekin.

    • Avatar
      Annika Author at 14:00

      Minusta tuntuu, että paljon olisi jäänyt BSB:stakin kokematta, jos olisin vain kiertänyt nähtävyyksiä autolla. Minusta BSB ei ole sen nähtävyyksissä, joita on vain muutama, vaan nimenomaan siinä kaikessa muussa, vaikkapa tyhjissä kaduissa tai ostarin ruokakaupassa paikallisten kanssa. Kävelyn varjopuoli oli oikeastaan vain siinä, että oli pakko pesettää vaatteita. Ei riittänyt yksi vaatekerta päivässä.

  10. Avatar
    Sanna I Tuntematon turisti at 21:11

    Mielenkiintoinen ja hauska postaus! Itse kun on matkaajana sitä tyyppiä, että pysyttelee melko visusti perusturistialueilla, on kiva päästä kurkkaamaan aivan erilaiseenkin paikkaan! Ihanaa matkan jatkoa sulle sinne lämpöön! 🙂

    • Avatar
      Annika Author at 13:58

      Kiitti! Reilut pari viikkoa jatkuu vielä.
      Ymmärrän hyvin, jollei Brunein tapainen paikka jotakuta kiinnosta. Minulle kaikki ihmepaikat ovat rakkaita. 🙂

  11. Avatar
    lena / london and beyond at 13:29

    Ahahha, durian! Mulla oli durian-kahvia ja ostin Thaimaasta kerran durian-karkkeja. Ihme kyllä ne alkoivat maistua ihan hyviltä, haju oli vaa ihan kamala. 😀 Siis ihan kamala. Yhdessä hotellissa sai sakot, jos sinne uhkasi Duriania tuoda…

    Brunei on ollut pitkään yksi potentiaalinen muutaman päivän kohde tuolla suunnalla, yhdistettynä juurikin esim Malesiaan tms. Royal Bruneikin lentää Lontoosta, joten se olisi ns. helppo paikka matkustaa Euroopastakin. Mietitään, mietitään 🙂

    • Avatar
      Annika Author at 13:57

      Brunei on kyllä ehdottomasti muutaman päivän visiitin arvoinen, pitemmänkin, jos lähtee BSB:n ulkopuolelle. On muuten juuri nyt Kota Kinabalussa hotellin ovessa duriankielto. 🙂

  12. Avatar
    Meri / Syö Matkusta Rakasta at 10:38

    Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta! Todella, todella oudon kuuloinen paikka… Mutta jotenkin jännittävä. Toi ihmisvähyys vaan on tosi aavemaista.

    • Avatar
      Annika Author at 14:05

      Olepa hyvä! Kertakaikkiaan mielenkiintoinen oli paikkakin. Kiva, että sain välitettyä tunnelmaa myös lukijalle.

  13. Avatar
    Heidi at 13:27

    Kiva oli lukea minulle aivan oudosta paikasta. Kuulostaa kiinnostavalta ja juuri sellaiselta paikalta, josta saa jotain irti vaan jos tutustuu paikallisiin. Salakapakka olisikin ollut huima kokemus 😀

    • Avatar
      Annika Author at 14:01

      Totta. Kolmessa päivässävain ei oikein saanut luotua yhteyttä ihmisiin, varsinkin kun pyhien ja ramadanin ja ties minkä vuoksi he lähinnä hakivat ruokaa kaupungilta tai olivat rukoilemassa.

  14. Avatar
    Jenna / Journey Diary -matkablogi at 12:14

    Mielenkiintoinen teksti ja kohde! Mulle tosi outo ja vieras paikka, oonkohan ikinä kuullut maan niemäkään aikaisemmin 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.