Brunei, islam, ramadan ja turisti – ensivaikutelmia Bandar Seri Begawanista

Brunei, islam, ramadan ja turisti – ensivaikutelmia Bandar Seri Begawanista

Muutamaa päivä ennen Bruneihin lähtöä alkoi selvitä, että matkan ajankohta on ehkä hölmöin mahdollinen: lämpötila huitelee pitkälti yli 30:ssä, islam otetaan maassa ihan tosissaan, eli pukeutua pitää enemmän kuin Balilla (Vaikka Indonesia maailman suurin muslimimaa, Balilla enemmistö hinduja.), ja mikä parasta, ramadan on alkamassa ja sekin otetaan ihan sääntöjen mukaan, eli auringonnousun ja -laskun välillä ei syödä eikä juoda. Olin ostanut matkan miehelle synttärilahjaksi jo maaliskuussa enkä tullut lainkaan ajatelleeksi ramadania (tai paljon mitään muutakaan, mikä on ihan tavallista, kun matkoista puhutaan). Hirveän fiksua tässä on muutakin. Herätä piti puoli viideltä, mutta olkoon se suoran lennon hinta. Ja jotta hölmöys olisi täydellistä, tulen samalle Borneon saarelle reilua viikkoa myöhemmin uudelleen, toki Malesian puolelle.

Lentokoneessa sanomalehti paljasti, että nyt on uusi kuu siinä jamassa, että ramadan alkaa saapumispäivänämme. Lehdestä selvisi muutakin kiinnostavaa: muuten niin maltilliset bruneilaiset autoilijat ovat verensokerit alhaalla tosi äkäisiä kuskeja, ja onnettomuuksia sattuu eniten kello kolmelta iltapäivällä. Silloin ei kannattaisi olla liikkeellä autolla. Minua alkoi naurattaa: nälissään ajelevat äijät muuttuvat ihan pedoiksi. Ei kyllä ole naurun asia, kun miettii, millainen itse on nälkäisenä.

Untitled

Urheilukentän takana Sulttaani Omar Ali Saifuddienin moskeija

Untitled

Kaupungin autius oli hämmentävää ensimmäisenä päivänä. Kansallisina vapaapäivinä BSB on kuin Helsinki juhannuksena.

Lentokoneen ikkunasta näkyi Bandar Seri Begawanin kenttää lähestyttäessä paljon viidakkoa. Lähes koko saari oikeastaan on ilmasta katsottuna metsää (valitettavasti naapurimaiden puolella öljypalmuja paljolti). Kaupungin lähestyessä näkyi laajoja omakotialueita suurine taloineen. Brunein vauraus näkyi jo ilmasta. Mutta kaupungin lähestyminen taksilla tuntui aivan ufolta. Missään ei näkynyt oikeastaan ketään. Vain satunnaisia autoja, mutta niitäkin vain muutamia. Olo oli kuin leffan lavasteissa. Myöhemmin kävi ilmi, että oli kansallinen vapaapäivä ja ilmeisesti siksi ihmiset lähinnä kodeissaan.

En muista aikoihin olleen näin kuuma. Ei tarvinnut monta sataa metriä kävellä, kun oli jano. Mutta ramadan. Julkisesti juominen ei ole sallittua. En minä turhaan ala toisten tapoja vastaan tehdä. Jos ei ole sopivaa juoda, ollaan juomatta. Yksi mies kyllä oli kukkaruukun takana mutustelemassa keksejä. Mutta kun lennolla oli viimeksi syönyt aamuseiskalta, alkoi nälkäkin vaivata. Olimme varautuneet syömään hotellin uima-altaalla. Siellä kuulemma ruokaa olisi saatavilla. Jotain siis olin tehnyt oikein varatessani Radissonin, kansainvälisen ketjuhotellin. (Ei muuten saanut altaalle. Huonepalvelusta vain.)

Aika monet ruokapaikat olivat kaikesta huolimatta auki. Donitsejakin oli saatavilla. Tiskin takana oli musliminaisiakin huiveineen töissä. Mutta ramadan? Kulttuuri alkoi valjeta: tuolit oli nostettu pöydälle, mutta ruokia ostettiin mukaan. Ruokakaupassa oli heti sen auettua melkoinen kuhina. Lounas oli helposti ratkaistu: hedelmiä ja sushia mukaan ja hotellille syömään.

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Uups! Mutta kyllä illalla jo saa syödä.

Untitled

Seuraava hämmästyksen kohde oli hotellin ikkunan alle rakennettu telttasysteemi täynnä ruokamyyntiä. Lehdestä selvisi, että ovat ramadanin aikaisia ruokakojuja, joita on parissa paikassa kaupungilla. Mutta siinä lounasta syödessämme heräsi taas kysymyksiä: miksi kojut ovat toiminnassa päivällä? Ehkä vajaan tunnin auringonlaskun jälkeen menimme itse ruoan toivossa kiertelemään tarjontaa, ja silloin suuri osa jo pakkasi kamojaan ja aika monet ruoat olivat vielä avoinna olevista syöty loppuun. Jotain tässä yhtälössä taas mättää: aurinko laskee noin kuudelta, seiskalta kojut on myyty tyhjäksi ja väki on lähdössä rukoilemaan. Milloin ruoat on syöty? Että haettaisiin jo päivällä take away -ruokaa lämpimänä ja sitten se illalla lämmitettäisiin, kun aurinko on laskenut. Kuulostaako sinustakin vähän siltä, että me emme olleet sittenkään ainoat salasyöjät, kun päivällä vetelimme sushia hotellihuoneen rauhassa?

Hotellille valmisteltiin uima-altaan ympärille koko päivän ramadan buffetia. Aamupalaa saisi tilata jo aamuneljästä alkaen, että ehtii syödä ennen auringonnousua. Sanomalehti on täynnä ruokamainoksia syö niin paljon kuin jaksat -pitsabuffaa ja muuta. Mutta kenellä on tätä menoa auringonlaskun jälkeen enää nälkä?

Untitled

Untitled

Untitled

Alkoholin suhteen Brunei on tiukka ei. Edes kansainvälisestä hotellista ei alkoa saa. Jonkin verran sitä saisi turisti tuoda maahan, mutta me tulimme tyhjin käsin, vaikka oli juhannus. Vaikka tässä maa on tiukka, pukeutuminen on erilaista muihin tiukkoihin maihin verrattuna. Musliminaisilla on kyllä huivit, mutta peitettyjä kasvoja en ole nähnyt enkä abayoja kuin muutaman. Luvalla sai myös ottaa valokuvia. Niihin otettiin mukaan koko perhe. Ai niin, kiinalaistavintoloiden takahuoneissa taitaa viini virrata. Samoin oli Algerissa. Emme taida lähteä riisiviinaa kyselemään.

Jos sinulla on tietoa näistä asioista, kerrothan! Tämän jutun havainnot ja päätelmät ovat omiani, eikä niiden ole tarkoitus vähimmässäkään määrin olla epäkunnioittavia. Olen aidosti kiinnostunut erilaisuudesta. Paljon olen muslimimaissa ollut, mutta vain todella vähän vasta oppinut uskontoon liittyviä asioita ymmärtämään.

Next Post:
Previous Post:
There are 5 comments for this article
  1. Avatar
    Anna / Tämä matka-blogi at 23:13

    Jostain luin, että tällä nykyisellä Brunein sulttaanilla olisi tapana kätellä kaikki kansalaiset Ramadan-paaston päätteksi – Ei kun sinne jonon jatkoksi!

    Eiköhän noista ravintoloista osteta ruoka, ja salaa mussuteta se päivän aikana. Mietippä muuten niitä naisia, jotka oikeasti paastoavat ja valmistavat illan ateriaa koko kuuman päivän ilman ruokaa ja juomaa!

    Kyllähän päivän pärjää, jos laittaa juomapulloon jonkun energiapalautuslitkun. Sitä vaan siemailee aina kun kukaan ei huomaa, ja sitten illasta syömään…

    • Avatar
      Annika Author at 04:46

      Minä myös luin, että ramadanin päätteeksi palatsiin olisi pääsy kansalla. Ehkä liittyy kättelysessioihin? Sulttaanin synttärit olisi varmaan myös mielenkiintoinen kokemus, mutta taitavat molemmat merkkitapaukset olla heinäkuun puolivälin tienoilla,jolloin hankala palata. 🙂

      Vakuuttunut olen minäkin kotien rauhassa poissa katseilta syömisestä. Ei tuossa kuumuudessa oikeastaan ollut edes kova nälkä, mutta olla 34 asteessa juomatta. Toisaalta ovat niissä ilmastoiduissa taloissaan, joissa luulisi tulevan nimenomaan nälkä, muttei niinkään jano. 🙂 Tässä ei ehkä olla ihan islamin ytimessä, mutta jokapäiväisen elämän kannalta oleellisten kysymysten äärellä kuitenkin.

  2. Avatar
    Annika – Tarinoita Maailmalta at 03:01

    Salasyöjä 😀 Minäkin olisin kyllä, nimittäin minustakin tulee hyvin äkkiä hyvin kiukkuinen ilman ruokaa. Koko päivä ilman evästä? Huh hei, ei onnistuisi!
    Tosi ihana lukea tuo sun lause “Olen aidosti kiinnostunut erilaisuudesta” – loistavaa! Monilla kun tuntuu olevan vähän nihkeä suhtautuminen muslimimaihin matkakohteena. Mua kiinnostaa myös kaikki erilainen, olipa sitten kuinka kummallista tahansa. Kolmen kuukauden arabikaupungissa elämisen jälkeen alkoi vähän jo käydä tutuksi tuo kulttuuri, mutta tästä on nyt jo aikaa jo monta vuotta, eli on päässyt jo unohtumaan osa säännöistä sun muista.

    • Avatar
      Annika Author at 04:01

      Muslimimaihin monella on todella voimakkaita ennakkoluuloja. Aika paljon ollaan niissä kierrelty, enkä voi sanoa, että mitään pahaa, rumaa, ikävää jne. olisi sattunut siksi, että uskonto on eri. Sansibarilla yksi mies kusetti koiraansa selkääni, kun istuin rannalla. Se ehkä liittyi asiaan, ehkä ei. Lyhyiden vierailujen aikana näkee vain pintaa. Eihän sille mitään voi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.