Luontoon Bandar Seri Begawanissa

Bandar Seri Begavanissa ei aivan mahdottomasti ole nähtävää. Mutta koska Brunei on Borneolla, luontoelämyksillekin olisi mahdollisuus, jos lähtisi kaupungin ulkopuolelle. Me taas olimme vain muutaman päivän pikkumatkalla Balilta, joten luontoa oli löydettävä kaupungista. Oli julmetun kuuma ja kostea, ja koska oli ramadan ja Bruneissa toivottiin turistien kunnioittavan paikallisia tapoja, piti senkin vuoksi harrastaa vähän oveluutta.

Hotellin takaa lyhyen kävelymatkan päästä lähti jonkinlainen puisto ja siellä kävelyreitti, jota meille suositeltiin. Vaikka matka puistoon ei ollut pitkä, oli jo se hikinen. Itse reitti ei ole pitkä, mutta kauniiksi maisemoitu puisto vesiputouksineen oli näkemisen arvoinen. Täytyy meinaan sanoa, että oli viety ulkoilu ihan omalle levelilleen siellä: reitillä on tartanpäällyste. Pienen mutavetisen putouksen luo istuimme penkille paheiden tielle: joimme vettä ja limua salaa. Kun toinen joi, toinen piti silmä kovana vahtia, ettei ketään tule. Emme jääneet kiinni. Pian puistoon tuli mies reppu selässä. Naureskelimme, että varmaan on tullut syömään hiljaiseen puistoon ja tekemään pahojaan, kuten me. Niin oli. Jäi meille kiinni.

Borneo on kuuluisa nenäapinoistaan, ja niitä voi nähdä lyhyelläkin veneretkellä Bandar Seri Begawanista. Keskustassa ajautuu väkisin rantaan pienelle aukiolle, jolta on helppo saada venekuski erilaisille retkille. Montaa minuuttia ei venettä tarvitse odotella. Me vain toivoimme näkevämme apinoita, ja kuski teki kaikkensa näyttääkseen meille niitä.

Oli juhannus. Eikö lähes jokainen suomalainen haikaile silloin järvelle soutelemaan. Minä en, mutta joillain kuvilla melkein voisi hämätä ja sanoa, että me missään Bruneissa oltu vaan Mikkelissä soutelemassa.

Ei luonto nyt ihan suomalainen mangrovemetsineen ollut. Aina välillä kuski karautti juurakoiden väliin, koska uskoi nähneensä puissa liikettä, mutta alkuun apinoita ei näkynyt. Matkalla näkyi taloja. Emme olleet kaukana kaupungista. Näkyi myös uusi rakenteilla oleva palatsi, joka oli arkkitehtuuriltaan kuin italialainen. Kuski kertoi, että kukaan ei edes tiedä, kuka siihen on muuttamassa. Tällainen kertoo omaa karua kieltään sulttaanin rahankäytöstä.

Nenäapinat ovat laiskaa sorttia. Ne mieluusti makoilevat puussa pitkiäkin aikoja, mutta liikkuessaan ovat ripeitä. Ne myös uivat mielellään, mikä on apinoille epätavallista. Joskus ne uivat liian kauas rannasta eivätkä jaksa enää takaisin. Antavat nostaa itsensä veneeseen päästäkseen takaisin rantaan. Salaa toivoin, että tavoittaisimme uupuneen apinan, mutta eipä näkynyt yhtään edes uimassa. 

Villi luonto tuli lähelle yhtenä päivänä myös hotellin uima-altaalla. Puissa kävi mahdoton kuhina ja vilinä, kun lauma luultavasti jotain muuta apinalajiketta piti hauskaa pomppimalla latvuksissa.

Tämä oli vähän erilainen kaupunkiloma Aasiassa. Vähän myöhemmin palasin Borneolle Malesian puolelle kokemaan ihan erilaisia asioita. Kunpa tuleva kesä toisi mukanaan edes puoliksi yhtä hienoja hetkiä ja muistoja kuin edellinen.