Type and press Enter.

Smaku on herkullinen tapa tutustua Porvoon ravintolatarjontaan

Viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetty Smaku kiilasi heti yhdeksi lempitapahtumistani. Porvoolaiset ravintolat lähtevät mukaan omilla viiden euron annoksillaan, joita voi kierrellä syömässä vaikka kaikissa osallistuvissa 15 ravintolassa. Osallistuin hyvän ystäväni kanssa viime vuonna. Silloin minä tein yhden elokuisen perjantai-illan ohjelman. Kokemus oli  mainio. Nyt lähdimme liikkeelle jo ajoissa iltapäivällä. Tänä vuonna ystäväni teki valinnat. Mukaan mahtui kaikenlaisia makuja – ja yksi, joka ehkä oli enemmän kokemus kuin ruoka. 

Untitled
Lauantai-iltapäivä oli Porvoossa aika kiireinen, pysäköintipaikan löytäminen oli aika hankalaa, mutta sitten löytyi tällaisia rauhallisiakin kulmia.

Zum Beispiel ei pettänyt

Smaku

Zum Beispielille oli isot odotukset, koska viimesyksyinen illallinen siellä oli ihana. Ravintola oli mukana maissitostadalla, jossa oli mm. avocadoa, sitruunaa ja siitakesientä. Annos oli kaunis ja erittäin maukas, paikoin laavasuolaa oli ehkä lorahtanut enemmän kuin hyppysellinen. “Luonteikas aloitus illalle”, luonnehti ystäväni. Vaikka ravintola oli koko ajan täysi, kiireen tuntua ei ollut. Vähän vei fiilistä, että ruoka tilattiin tiskiltä, mutta huomasimme myöhemmin saman periaatteen lähes kaikissa muissakin kohteissa. Ehkä illallisaikaan sitten enemmän pöytiintarjoilua. Tiskillä palvellut tarjoilija kiireestä huolimatta jutteli erikoisesta viinipullon muodosta, kertoi sen historiasta – ja mikä parasta, viini oli illan ehdoton suosikki: Escherndorfer Lump luomuriesling.

El Patiossa toimii ruoka muttei palvelu

Smaku

Smaku

Karitsa-annos maistui todella hyvälle. Tunteja haudutettu liha oli juuri niin mureaa kuin liha parhaimmillaan on. Vähän minua häiritsi, että Smaku-annosten esittelyssä kyljyksiä oli kaksi, mutta annoksessa vain yksi. Estetiikassa ei myös pärjännyt, mutta tokihan ruoan maku on tärkein. Koska aikuisena saa ottaa väliruoaksi jälkkäriä, söimme vielä crema catalana -vaahdon oman puutarhan marjojen kera. Kahden naisen raatimme arvosti myös tämän annoksen makua. Koska ravintolakokemus koostuu muustakin kuin ruoasta, ei El Patio palvelunsa puolesta pääse minulla jatkoon.  

Bistro Gustaf ja ensikertalaisten käkätykseksi mennyt osterikokeilu

Untitled
Osterineitsyys meni siinä.

Smaku
Osteria ja kaviaaria Bistro Gustafissa

Ystäväni kuvitteli minun maailmalla matkatessani syöneen osterin jos toisenkin, mutta jotenkin olen pitänyt niitä aina vähintään epäilyttävinä. Olen myös kuullut niin paljon varoituksia niistä saatavista kammottavista myrkytyksistä, jos osteri ei olekaan ihan tuore. Luotettiin kuitenkin Bistro Gustafiin ja pistettiin tilaten osterit. Siinä odotellessa kilautin kaverille: “Kerrohan, miten tämä kuuluu syödä!” Sain ohjeet. Referoin niitä ystävälleni. “Minusta on ihan ok, vaikken näkisi osterin sätkähtävän etikkapisaroista.” 

Ensimmäinen yritykseni ottaa olento suuhun päättyi vain loppumattomaan käkätykseen. Ei pystynyt. Kuvittelin osterin olevan suussa muljuva limanuljaska, mutta kun kuulin lausunnon lähinnä sipulisillimäisestä koostumuksesta ja mausta, sain lopulta ujutettua sen suuhun. Ei se nyt häävi makunautinto ollut. Ehkä kokeilen vielä joskus, mutta mitään pakottavaa tarvetta osterifiestalle ei tullut. Kun tuli aika ystävän kanssa arvioida Bistro Gustafin Smaku-annos, hän lausui illan kuolemattoman: “Mä en pysty antamaan tälle tähtiä. Tämä oli elämys, ei ruoka.” Elämystä lisäsi myös mukava, kohtelias ja seurallinen ravintoloitsija Mika, jonka vuoksi voisin palata vaikkapa äyriäisviikoille, joiden alkamisaikaa en osterijärkytykseltäni nyt muista.

Fryysarinranta ja etanat

Smaku

Smaku

Jollekulle ajatus etanoista voi olla yhtä epäilyttävä kuin minulle oli osterit. Etanoiden makuun olen kuitenkin päässyt, ja seuralaiseni muun muassa tekee aivan hurjan hyviä, mutta Fryysarinrannan Smaku-annos vahvisti, että etanapannulla valkosipulivoissa paistetut ovat se minulle ainoa oikea tapa valmistaa etanat. Friteerattu ei toimi. Mitä pienempiä yksikköjä friteeraa, sitä suurempi riski on, että ruoka maistuu taikinalle ja öljylle, ei itse friteeratulle raaka-aineelle. Näin valitettavasti kävi. Fryysarinrannan terassi on ihana, ja varmasti poikkean sillä syömässä vastedeskin, mutta tilaan jotain muuta. 

Cafe Postres oli täydellinen päätös Smaku-kierrokselle

Smaku

Vaikka nautimme väliruoaksi jo yhden jälkiruoan, päätimme Smaku-kierroksen vielä Cafe Postresin mascarpone-marjatartaletti, joka oli yhtä kaunis kuin kahvilan sisustus ja Leena Kouhian Raaka Rå -astiat. Kannatti kiirehtiä, että ehdittiin ennen kahvilan sulkemista. Tartaletti oli erinomainen päätös Smaku-kierrokselle.

Ja paras Smaku-annos oli…

Smaku-tapahtumaan kuuluu myös äänestys parhaasta annoksesta. Näistä viidestä on vaikea valita parasta. Kokemus on kuitenkin kokonaisvaltainen. Ei sittenkään voi arvioida pelkkää ruokaa. Ja kun mukana oli sekin, joka ei ollut vain ruoka vaan elämys, pienimuotoinen ruokaseikkailu. Pitäisi ehkä mennä maistelemaan vielä muutama annos alkavalla viikolla. Smaku jatkuu 26.8. saakka. Lisätietoja kannattaa katsoa vaikkapa Smakun Facebook-sivulta

Untitled
Kaunis Paahtimon terassi oli illan viimeinen pysähdyspaikka.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.