Kun ei suunnittele etukäteen, pitää suunnitelmia tehdä lennosta. Edellisenä iltana Invernessissä vielä mietimme, mihin aamulla lähtisimme. Mondon matkaoppaasta oli aika ohkaisesti iloa, koska sen kuvaukset muista kuin suurimmista, Edinburghista ja Glasgow’sta, ovat todella suppeat. Muuta ei tällä kertaa ollut. Päädyimme Perttiin (Perth se siis oikeasti on).
Aurinko paistoi, tie oli hyvä, matkaa vajaat 200 kilometriä. Taas paljon lampaita, kumpuilevaa maastoa, lunta (!) parilla rinteellä (jolleivät järvet voi olla pystysuunnassa rinteessä, mutta se ei liene mahdollista), kanervapeltoa, mehiläistarhausta ja kylttejä kaikenlaisiin “tourist attractioneihin”. Yleensä oli kyllä kylteissä sanottu, millaisia viihdykkeitä on tarjolla, mutta oli tuollaisia yleisiäkin. Yhden tislaamon pihaan ajoimme, mutta kaikki kierrokset olivat täyteen varattuja. Jonkinlainen ulkoilukeskus vaikutti olevan Pitlochry, jossa pysähdyimme lounaalla.
Perth on Skotlannin vanhin kaupunki. Turisteja siellä ei ole lainkaan samanlaisia massoja kuin vaikka Invernessissä tai Edinburghissa. Koska hotellimme oli taas kämäisyyttä kohtuuhinnalla -osastoa, meillä ei ollut conciergen antamaa karttaa tai ylipäätään juuri mitään tietoa, mitä siellä on. Mondon parista sivustakaan ei paljon ollut iloa, varsinkaan kun ainakin Perthin osuus vaikuttaa kirjoitetun käymättä koko kaupungissa. Yritimme etsiä vanhinta rakennusta 1200-luvulta, mutta ei se ainakaan siinä ollut, missä opas väitti. Oppaan kirjoittaja kertoo kolmesta talosta, joiden pitäisi olla vierekkäin, mutta kuvauksen mukaisia oli paikalla vain kaksi. Ikivanhat kivitalot ovat kauniita kaikessa karuudessaan.
Perth on sekoitus modernia ja vanhaa. Kävelykeskustassa on tietenkin kaikki samat kaupat kuin muissakin skotlantilaisissa (ja aika monen muun maalaisissa) kaupungeissa, kivoja ravintoloita, vanhaa ja uutta. Small Talk -niminen vanhanaikaiseksi sisustettu kahvila-ravintola oli oikea keidas, samoin espanjalainen tapas-paikka St John’s Kirkin vieressä ehdottomasti käymisen arvoinen. Monissa pubeissa oli vanhanaikainen ote kanta-asiakkaineen. Enpä muista muualla nähneeni asiakkaan mäyräkoiraa baatitiskillä, mutta onpahan sekin nyt nähty.
Ai miksi asuimme kämäisessä hotellissa? Skotlanti on yllättävän kallis. En muista, missä meillä olisi syömiseen ja joihinkin nähtävyyksiin mennyt niin paljon tahaa kuin siellä (jollein Grönlantia ja Islantia lasketa). Asuminenkin on laatuunsa nähden todella hintavaa. Invernessin Mercure oli kammottava luukku ja maksoi 130 euroa yöltä. Isle of Skyellä kylmänkostea ja kylppäristä homeinen B&B oli 75 puntaa yö. Perthissä olimme ilman ennakkovarausta. Pysähdyimme kivannäköisen hotellin kohdalla. En kysynyt vapaita huoneitakaan, kun näin hinnan: 155 puntaa. Asuttamamme Travelodge Isle of Skye oli 66 puntaa, kun varasi itse omalla koneella hotellin aulassa (tai oikeasti soittamalla ja maksamalla extraa, koska jostain syystä varaaminen ei onnistunut muuten). Ehkä oli hyvä olla punaisen kokolattiamaton hallitsemassa kämpässä, niistää allergisena nenää ja miettiä, olenko laskenut alleni vai onko sänky oikeasti näin kostea. Tai sitten ei. Ei kuitenkaan harmittanut niin paljon, että loma oli loppumassa ihan juuri. Kunhan ei olisi samanlaista ötökkäarmeijaa kuin Invernessissä, mietin. Olin yltäpäältä todella kutisevien paukamien peitossa. Niitä oli kasvoissa, korvissa, kaulalla, vatsassa… kaikkialla. Kermapeffa valittaa. Näiden kokemusten jälkeen arvostan taas hotelleja, joissa on puhdasta, kuivaa, siistiä, homeetonta…
2 comments
Voi Skotlanti ja kosteat hotellit! Skotlanti ei tosiaan olekaan mikään edullinen paikka, mutta en voinut olla irvistämättä kun luin noita teidän hotellien nimiä..Mercurella ja etenkin Travelodge-ketjulla on tosi huono maine Skotlannissa/ Briteissä. Travelodget on hyviä ainoastaan hintansa puolesta sillä ne ovat lähes aina edullisin (hostellien jälkeen) vaihtoehto, mutta muuta hyvää niissä ei olekaan. Harmillista, että päädyitte juuri noissa paikoissa olemaan!
Tykkään olla B&B paikoissa, mutta niitäkin on varmasti aika kirjava valikoima ja ne ovatkin samoissa hinnoissa kuin hotellit. Piti tätä lukiessa ihan pohtia olenko käynyt Perthissä ja muistin että olen pikaisesti ajanut läpi road tripillä. Pitlochryssä olen minäkin pysähtynyt pari kertaa, tislaamokin siellä taitaa olla.
Ja aivan ihana tuo mäyräkoira 😀 Skottilainen pubikulttuuri on kyllä aivan huippua.
Travelodgesta näki jo päälle, että se on melkoinen luukku, mutta tosiaan, hinta ratkaisi. Mercuret ovat muualla Euroopassa olleet hintaansa (yleensä siinä satasen pintaan) nähden tosi asiallisia, mutta Invernessin ei. Annoin palautetta ja sain asiallisen vastauksenkin, mutta mitäpä se auttaa, 260 euroa kahdesta yöstä oli jo maksettu ja lusittu. Varailimme niin myöhään, ettei juuri mitään ollut enää jäljellä. Yritimme olla vapaita ja kulkea, mihin nenä näyttää, mutta se oli perin huono ajatus elokuun alun Skotlannissa. 🙂