Type and press Enter.

Invernessistä itään

Skotlannissa välimatkat eivät välttämättä ole pitkiä, mutta eteneminen on hidasta. Liikkeellä on paljon matkailuvaunuja, puimureita ja muita hitaita sekä valtavat määrät vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottumattomia turisteja. Yksikin edellämme ajellut jarrutti loivaankin mutkaan ja jokaisen vastaantulevan auton kohdalla. Mahdollissa ohituspaikoissa ajoi taas rajoitusten mukaan (eihän ollut vastaantulijoita). Niinpä olimme Invernessissä vasta aika myöhään iltapäivällä, koska matkalla piti käydä myös ajelemassa Segweyllä maastossa. Teimme aika lenkin Isle of Skyen eteläpuolelle Argylliin (Glencoe Activities), koska niin vain kävi, että hullaannuin Belfastissa segweilyyn täysin.

Valitettavasti vetäjä oli ujo ja epävarma koulupoika, joka käveli ja ajoi omaa laitettaan kädet taskussa. Hänet oli ilmeisesti opetettu ylivarovaisuuteen ja turvallisuuden maksimointiin, mikä tarkoitti, että 20 metrin välein pysähdyttiin ja hän varmisti, että kaikki ovat mukana. Meitä ei ollut kuin kuusi, me ja nelihenkinen perhe. Vain teinityttö ajoi reippaasti, oli kokeillut ennenkin. Äiti oli arka, ja pienin ihminen sen verran pieni, että ei täysin hallinnut laitetta. Omasta ajelusta meni maku. Tietenkin pilasin omaa fiilistäni mutisemalla, mutta kun itsellä olisi ollut menemisen meininki, tällainen epädynaamisuus harmitti. Vielä tekisi mieli ajelemaan. Yhteen paikkaan laitoin sähköpostia kysyäkseni, millaisia heidän retkensä ovat, mutta kukaan ei ole vastannut.

IMG_2257

Tulimme Invernessiin, koska sitä on niin moni kehunut. En tiennyt, mitä odottaa, mutta jonkinlaisen vaikutuksen toivoin kaupungin tekevän. Pyörimme keskustassa, näimme kahdessa illassa linnan, joen vanhoine taloineen, kävelykadun, vähän sivukatuja joen toiselta puolelta. Mutta se, miksi kaupunkia pidetään Skotlannin helmenä, ilmeisesti on jäänyt näkemättä, koska minulle ja kaupungille ei muodostunut suhdetta. Se oli kiva, Jaipur-nimisestä intialaisesta sai mielettömän hyvää ruokaa, kaikkialla (paitsi hotellissa) ihmiset olivat todella ystävällisiä, kaupunkia halkovat joet ovat melkein aina kiinnostavia, niin Invernessissäkin, mutta jotain sellaista puuttui, että olisin kaupunkiin rakastunut (tai edes ihastunut).

PAP35297

PAP35303

PAP35308

Koska kaupunki sellaisenaan ei tarjonnut tarpeeksi, ajelimme noin 80 kilometriä itään Scottish Dolphin Centreen Spey Bayhin. Siellä pitäisi olla parhaat mahdollisuudet nähdä delfiinejä, mutta meillä ei ollut tuuria. Aamukahdeksalta oli näkynyt useita, muttei enää sen jälkeen. Kivikkoinen ranta oli sellaisenaan kyllä jo ihan näkemisen arvoinen. Varsinaista biitsielämää ei siellä taideta viettää, vaikka säät olisivat otollisemmat, mutta ulkoiluun Spey Bay on kiva. Rannan kivet ovat vuosituhansien (?) aikana hioutuneet pyöreiksi. Jospa niitä saisi vaikka motillisen kotipihaan mukaillun japanilaisen puutarhan rungoksi.

PAP45309

PAP45321

Paluumatka mentiin varsin miehisissä merkeissä. Kävimme parissa viskitislaamossa ja ilmailumuseossa. Pääsin vähällä. Ensimmäisessä tislaamossa kiertokäynnin alkuun olisi ollut vielä tunti, eikä mieskään halunnut jäädä odottamaan. Toinen oli jo toimintansa lopettanut ja nyt museona. Tuntui tarpeettomalta maksaa vierailusta, koska kiinnostukseni viskiin ja sen tekemiseen on olematon. Epäilemättä miehellekin vierailu oli mukavampi, kun riippakivi ei hoputtanut eteenpäin. Istuskelin ulkona kirjoittelemassa ja seuraamassa kahden espanjalaisen pikkukoiran temmeltämistä pihassa. Ilmailumuseo on Invernessin lentokentän tuntumassa. Useisiin vastaaviin olen olesuhteiden pakosta päätynyt mukaan, ja osa on ollut aikansa ihan kiinnostaviakin, mutta tämä oli lähinnä romukoneiden viimeinen leposija, ja härveleistä oikeasti kiinnostunutkin lähinnä piti “museota” vitsinä katsellessaan raatoja aidan takaa (paikka kiinni viikolla).

PAP45331
Benmoren tislaamoon kannattaa kaiketi varata paikka kierrokselle.
PAP45332
Dallas Dhu -tislaamo on museona.

Koska Skotlanti on myös linnojen luvattu maa, pistäydyimme parissa. Ensimmäinen näytti liian vaatimattomalta ansaitakseen meiltä nimitystä linna. Kymmenen punnan sisäänpääsymaksukin tuntui liioittelulta. Tyydyimme keittolounaaseen linnan kahvilassa.  Cawdorin linnaa ei puiden takaa näkynyt, mutta otimme riskin ja maksoimme kympit. Tuntui, että edes yksi paikka olisi nähtävä. Se olikin jo aika paljon pömpöösimmän näköinen ja ansaitsee tulla kutsutuksi linnaksi. Sisällä ei ollut lupa kuvata, mikä oli aika harmillista, mutta toki jotenkin ymmärrettävää, sillä se on edelleen Cawdorin perheen asunto. Siellä täällä näkyikin merkkejä, ettei se voi olla asumaton tai ainakaan ei olisi ollut kauaa: pöydällä oleva tennari, stereot, moderni keittiö, uudehkon näköiset valokuvat. Olihan se sisältä todella upea. Kyllä vain sellaisessa asuisi, jos olisi varaa ylläpitää ja esimerkiksi lämmittää sitä. Ehkä juuri kustannussyistä linna on avoinna myös yleisölle, mutta vain kesällä, jolloin omistajaperhe on jossain muualla. Olisihan aika homma aina aamulla lähteä ja illalla tulla takaisin ja aina siivota kaikki elämisen jäljet pois, näyttihän kuvien perusteella perheellä olevan koiriakin.

PAP45336

inverness

PAP45343

Illalla vielä Invernessiä halkovassa Nessjoessa uiskenteli vastavirtaan cityhylje. Se sai kaupungin pisteet nousemaan huimasti.

PAP45346

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

6 comments

  1. Seuraan tätä teidän Skotlannin matkaa, kiitos kuvista! Juu, Invernesshän on ylämaiden pääkaupunki ja moni pienen kylän “ylämaalainen” menee sinne mielellään vapaa-ajan viettoon aina kun vain pääsee: sillä varmaan kaupunkia hehkutetaan usein. Pieni paikkahan se on, mutta liian iso ollakseen idyllinen. Sieltä löytyy kuitenkin esim. vanhaan kirkkoon rakennettu antikvariaatti, jossa on todella mukava lounaskahvila parvella ja paljon paikkoja nauttia live-musiiksita. Kerran kuulin 4 säkkipilliä yhtäaikaisesti pauhaamassa Hootanannyssa :O Hienolta näyttää tuo kaksipyöräinen huristeluvehje, voin kuvitella, että mieluusti olisit sillä vilistänyt pitkin nummia!

    1. Sinä olet siis löytänyt Invernessistä kaikkea sellaista, mitä me ei. Arvelinkin, että siellä täytyy olla jotain tosi viehättävää, mutta me emme sitä löytäneet. Blogi laahaa aika paljon jäljessä. Olimme Skotlannissa elokuussa. Oikeasti ollaan nyt São Toméssa. 🙂 Blogin muutto ja säätäminen veivät 1,5 kuukautta aikaa uusita jutuilta.

  2. Hehe, sää on varmasti hieman parempi Sao Toméssa kuin Skotlannissa 🙂

    1. No ei ainakaan tuule niin, että puntit tutisisivat. Nyt on sadeaika Afrikassakin, mutta muutamat lämpimät pisarat eivät juuri haittaa.

  3. Voi ei, tuollaiset ryhmäretket (on kulkupeli sitten mikä tahansa) ovat aina vähän riskejä kun jos joukossa on arempaa ja reippaampaa menijää, niin ne kenellä vauhtia riittäisi eivät sitten pääse huristelemaan kun muut haluavat mennä hitaammin. Ei nyt ehkä ihan voi verrata segwaylla ajeluun, mutta teoriassa kuitenkin, kun oltiin Intiassa kamelisafarilla niin mä olisin mieluusti vetänyt kamelin kanssa laukkaa pitkin aavikkoa tukka hulmuten mutta muut rutistivat satulaa ja ohjaksia rystyset valkoisena joten vauhti oli erittäin hidasta. Onneksi muut hidastelijat lähtivät retkeltä aiemmin takaisin kaupunkiin kuin me ja lopussa retken vetäjän kanssa päästiin sitten kiihdyttelemään kunnolla. 😀 en kyllä tullut miettineeksi, että mitä jos sieltä selästä putoaa ja esim. halkaisee kallonsa.. nooh, ei sitä varmaan se vetäjäkään miettinyt.. 😀

    1. Kameli ja Segway… Onhan niissä samaa! Nimenomaan se vapaan menemisen fiilis! Tuolla vetäjäteini oli varmaan opetettu siihen, että kaikki on sinun vastuullasi, älä vain anna mitään tapahtua. Teki mieli olla kapinallinen, mutta sillä kertaa vielä maltoin. Viikko sitten Lissabonissa ajoimmekin sitten miehen kanssa taas kilpaa ja minä ohittelin kapeilla kujilla, kun meno muuttui liian hitaaksi. 🙂