Matkalla São Toméen

Matkalla São Toméen

– Lähdet lomalla varmaan taas johonkin reissuun?
– Joo, São Tomé ja Príncipeen.
– Missä se on? Onko se Karibian saari? 

Tuon keskustelun vähän varioiden olen käynyt aika monta kertaa. Missä on São Tomé ja Príncipe? Kun luin maan olemassaolosta ensimmäisen kerran viime talvena, ei minullakaan ollut mitään käsitystä, missä se on. Kuulosti vähän Trinidadilta ja Tobagolta, Antigua ja Barbudalta tai Saint Kitts ja Nevisiltä – eli Karibian saarelta. Luin siitä ensin Helsingin Sanomista, jossa oli lista kymmenestä maailman maasta, jossa käy vähiten turisteja. Se oli 8000 matkailijallaan sijalla kahdeksan. Monet muut olivat Tyynenmeren saaria, joille pääsee todella harvoin, yhteenkin turisteja vain kerran vuodessa.

Kun aloin googlailla, mistä Hesarin lista on peräisin, päädyin useampaankin vastaavaan. São Tomén kohdalla syy turistien vähyyteen oli määritelty näin:
Kukaan ei tiedä, että sellainen maa on. Kukaan ei tiedä, missä se on. Kun minulle selvisi, että se on päiväntasaajalla, 250 kilometriä Afrikan mantereestä länteen, sanoin kotona, että haluan São Toméen. “Mennään vaan”, vastasi mies, “missä se on?”

image

Suoria lentoja Euroopasta on muutama viikossa, Afrikan kautta pääsee myös. Katsomalla São Tomén kansainvälisen lentokentän tietoja, voi hymyilyttää: laskeutuvia lentoja on muutama päivässä, suurin osa tulee Angolasta. Paikka on siis pieni, väkilukukin alle 200000. Oman lentomme saimme TAP Portugalilta Lissabonin kautta reilulla 700 eurolla. Se tuntuu ihan kohtuulliselta, mutta kun Helsingistä ei Lissaboniin kävele, nousi hinta yli 500 eurolla, ja jouduimme vielä ottamaan hotellin yhdeksi yöksi. Asuminenkaan saarella ei ole halpaa. Hotelleja ei ole paljon (miten yllättävää!), joten niiltä, jotka ehdoin tahdoin tuntemattomaan maahan haluavat, voi ottaa vähän enemmän. Mutta kaikesta huolimatta varasimme lennot ja hotellin jo joskus viime talvena. Siitä asti olen odottanut matkalle lähtöä ihan hulluna.

Mitä sitten tiedän tuosta minivaltiosta etukäteen? Aika vähän. Tiedän sen olleet Portugalin alusmaita ja itsenäistyneen 1975. Tiedän kaakaon viljelyn olevan tärkeä elinkeino. Príncipen saari on tunnin lentomatkan päässä, joten se taitaa jäädä väliin. Mantereelle voisi lähimaihin lentää, mutta lentoyhtiöt ovat kaikki EU:n mustalla listalla. Pysymme siis tiiviisti São Tomén saarella. 

Tämän jutun kuvat ovat kaikki Instagramista (kuvaajan luvalla). Vastaavia turistikuvia on vähän, mutta olemassaolevissa on oikeastaan vain melkein autioita hiekkarantoja, hotellin uima-allas tai hymyileviä saarelaisia. On näissäkin kylliksi, mutta ehkäpä löydämme jotain muutakin vielä. Viikossa kuitenkin ehtii hotellilta johonkin. Koko saarihan on vain 854 neliökilometriä. 

Afrikkalaisittain tämä maanosan toiseksi pienin valtio pärjää ihan hyvin. Kuitenkin eliniänodote on vain 65 vuotta, 20 prosenttia väestöstä on ilman puhdasta vettä ja suunnilleen saman verran on ilman vessoja. Yli puolet tienaa alle dollarin päivässä. Maan budjetista suurin osa tulee apuna ulkomailta. Kyllä näitä lukuja katsoessa alkaa miettiä, miksi hyväosaisen eurooppalaisen on pakko änkeä saarelle ja vielä asua portugalilaisomisteisessa hotellissa. 

image

Viisumit hankimme verkossa. Näin jälkeenpäin väittäisin, että helpommalla olisimme päässeet hoitamalla asian postitse Brysselin suurlähetystöön. Haimme viisumeita kolmea viikkoa ennen lähtöä. Hakemuksen jättämisen jälkeen tuli automaattinen sähköpostivahvistus, jossa kerrottiin asian hoituvan seitsemässä päivässä. Mies sai siinä ajassa sähköpostin, jossa kerrottiin, että pitää tehdä uusi hakemus: passin numeroon liittyvät kirjaimet pitää kirjoittaa isoilla kirjaimilla. Minä en viestiä saanut. Pari päivää myöhemmin lähetin sähköpostia kysyäkseni tilannetta. Sama juttu, hae uudelleen. Mies sai viisumipäätöksensä muutamassa päivässä, minä olin vielä kymmenen päivää uuden hakemuksen jälkeen ilman. Silloin alkoi jo jännittää: matkan alkuun oli aikaa neljä päivää. Mutta viisumipäätös tuli.

Kävin myös matkailulääkärillä (Hanna Nohynek) tälläkin kertaa selvittämässä rokotustarpeemme. Kolerarokote meillä on voimassa, samoin jäykkäkouristus (ja ne muut, jotka annetaan yleensä samassa) ja hepatiitti. Vain malarialääkkeet oli siis syytä hankkia (ja purkkikaupalla Offia, koska Dengue-kuumetta vastaan ei ole rokotetta). Jälleen yksi syy miettiä, miksi ihmeessä taas tännekin pitää lähteä, mutta riskit on kotona olemisessakin, sanoi tyttö, kun maailmalle lähti. 

Mutta kun uimahousut ja Offit oli pakattu, oli aika lähteä matkaan. Vuorokausi Lissabonissa ja sitten viikoksi päiväntasaajalle.

image

Next Post:
Previous Post:
There are 4 comments for this article
  1. Avatar
    Marimente at 17:43

    Kuulostaa aivan jännältä ja erilaiselta paikalta, jonne tosiaan kovin moni ei ehkä keksi eksyä! 🙂 Tuli noista rokotuksista mieleen, että olen itse käynyt myös pariin kertaan samaisella asiantuntevalla matkailulääkärillä ottamassa A-hepatiitin molemmat osat sekä keltakuumerokotteen, ja olen joka kerta ollut tosi tyytyväinen saamaani palveluun ja matkailijan terveyden vinkkeihin.

    • Avatar
      Annika Author at 18:23

      Rokotusasiani olen täysin ulkoistanut ko. lääkärille. On niin asiantunteva ja jalat maassa, ei luo kauhukuvia, ei ylirokota ja kaikille ratkaisuille saa perustelut. Toki São Tome oli hänellekin vieras, mutta äkkiä löytyi asiantuntevat nettisivut rokotustarpeen määrittämiseen.

  2. Avatar
    Jenni / Globe Called Home at 22:21

    Vau, kuulostaa ihan huipulta reissulta! Oliko siis niin, että tuonne ei saanut lentoja Suomesta samalle lipulle? Vai katkaisitteko matkan Lissaboniin jostain muusta syystä?

    • Avatar
      Annika Author at 22:41

      Varasimme liput jo joskus viime talvena, emmekä kumpikaan muista, miksi päädyimme tähän ratkaisuun. Luultavasti samalle lipulle ottaminen olisi nostanut liikaa hintaa. Helsingin-koneelta ei myös olisi tainnut ehtiä saman päivän São Tomen -koneeseen, joten vuorokausi Lissabonissa olisi tullut joka tapauksessa. São Tomen -lento on todella usein kuulemma myöhässä, joten paluumatkalle oli hyvä olla kunnon vaihtoaika Lissabonissa. Neljä tuntia kutistui myöhästymisen, matkalaukkujen hakemisen, uuden check inin ja turvatarkastuksen omituisuuden (yksi kerrallaan linjalle) vuoksi vain puolen tunnin luppoaikaan. En usko, että olisimme saaneet laukkuja suoraan Helsinkiin, vaikka olisivat olleet samalla lipulla, koska São Tomessa boarding passeista alkaen kaikki tehtiin käsin. Kysyimme, mutta sanottiin, että ei ole moisia systeemejä. Vaakakin oli mekaaninen, sanoin turvatarkastukset tehtiin kaikki käsin. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.