Mandalay ja valokuvauksellisimmat kohteet

Pitkälti Instagram matkaoppaanamme löytyi Mandalayn vähän ulkopuolelta pari kohdetta, joita ei voinut jättää väliin. Niin makeita kuvia niistä on julkastu. Mieti nyt, vitivalkoinen temppeli, jonka valkoisuutta vasten juoksentelee munkkinoviiseja kaavuissaan. Tai puinen silta, jolla munkit kävelevät auringonlasku selkänsä takana. Kun vielä hotellimme Yadanarbon järjesti kaiken, kun vain kerroimme, mihin haluamme, oli päivä- ja iltaretkien tekeminen ihan superhelppoa.

Mandalaysta pääsee vaivattomimmin veneellä Hsinbyumen pagodalle. Matka maksaa muutaman euron ja on ihan sinänsä jo elämys.  Satamassa kaikkea hallitsee lipunmyynti-isäntä, joka kirjoittaa huolella käsin jokaiselle lipun (muista ottaa passi mukaan, sen numeroa tarvitaan) ja antaa ohjeet. Siinä me istuimme odottamassa vuoroamme ja ihmettelimme minisortsimiehiä ja minimekkonaisia matkalla temppeleille. Kuuma oli kyllä, mutta kunnioituksen puute jaksaa aina ihmetyttää.

Veneeseen meno kapeaa lankkua pitkin herätti hetkellistä pakokauhua. Olihan siinä kaidekin, bambukeppi, jonka molemmista päistä piti joku kiinni. Veneessä istuttiin irtonaisilla terassituoleilla. Myanmar on täynnä uusia kokemuksia! Vaikka vene ei ehkä ihan kaikkia EU-standardeja täyttänyt, ei siinä turvaton olo tullut. Koska rantamat eivät tarjonneet suuremmin nähtävää, tasainen hurina sai nukahtamaan.

Seurasimme väkijoukkoa. Kaipa nuo tiesivät, mihin ovat menossa? Lonely Planetiakin näytti moni kantavan. Mutta ei perillä ollut mitään sellaista, mitä uskoimme tulleemme katsomaan. Olihan siinä temppeli, ehkä, muttei mitenkään erityisen valkoinen. Jaaha, taidettiin hypätä väärään veneeseen. Ja suomalainenhan ei kysele mitään neuvoja. No pakko oli. Saksalainen yksin matkustava tyttö pelasti meidät: paikka oikea, jatketaan vain matkaa. Kiitos. Pelastaja.

Alueella oli muutama temppeli, jokin kivi, josta kaikki ottivat kuvia, maailman toiseksi suurin (ehjä) kello, jonka sisään minun tietenkin piti mennä ja vain toivoa, ettei kukaan ainakaan ala sitä soittaa. Turistien muutaman tunnin vierailua varten on kahviloita ja paljon myyjiä. Yleensä en tällaisista kojuista ostele mitään, mutta nyt olin temppelivermeitä vailla. Oli Bagan vielä tulossa. Kun vitosella ostaa housut ja samalla rahalla paidan, väkisinkin miettii, mitä niiden tekemisestä jää ompelijalle, myyjälle jne.  Ei tullut mieleen alkaa tinkiä.

Hsinbuyme pagoda oli kyllä auringonpaisteessa sinistä taivasta vasten aika jännä. Siellä ei kulta kimalla. Se ei muistuta yhtään aiemmin missään näkemääni mitään kohdetta. Mutta se on häikäisevän valkoinen. Sen kaaret ovat erikoiset, sen portaita vain on pakko kavuta, vaikka melkein jo valmiiksi tietää, että mitään varsinaisesti erityistä siinä ei ole. Ei näkynyt munkkinoviiseja juoksentelemassa, kuten kuvissa. Mielenkiintoista tämäkin oli nähdä, ja veneretkineen ihan mukava päiväretki, mutta odottamaani wow-efektiä ei tullut.

Valitettavasti sama oli U Bein Bridgellä. Instagram-kuvat olivat mielettömiä. Auringonlasku. Kaikki sen värit. Vanha puusilta. Munkit kaavuissaan ylittämässä siltaa. Mutta kun ei Instagram ole instant. Se on tehtyjä kuvia, suunniteltuja, ehkä maksettuja asetelmia. Vuokrasimme veneen, jotta voisimme ajella sillan alla odottelemassa auringonlaskua. Tämä venemies mieluummin dataili veneen perällä parkissa kuin souteli. Pari kertaa pyysimme, että jos voisi vaikka pienen kierroksen heittää. Kun muut veneet vähitellen soutelivat itsensä satamaan, me odotimme täydellistä näkymää: tyttö polkupyörineen tai munkit ylittämässä siltaa. Sitä ei tullut.

Niin, joitain kohteita valitaan siksi, että niistä voisi saada kauniita valokuvia. Silta itsessään on kyllä kaunis. Se on 1,5 kilometriä pitkä ja yhdistää kylän kaksi osaa toisiinsa. Se on oikeasti ihmisten jatkuvassa käytössä, ei vain rakennelma turisteille. Mutta sillä myydään kaikenlaista, sillä kerjätään.  Lähistöllä on valtavasti myyntikojuja ja ravintoloita. Niin suosittu paikka on, että se on täydellisen tuotteistettu jo. Missä turistit ja raha, siellä samat kojut kuin vaikka pagodallakin. Näin se menee. Kaukana on Myanmarinkin autenttisuus, mitä nähtävyyksiin tulee.

Mutta U Bein silta oli taas näitä kiva nähdä -paikkoja. Se on erilainen. Onhan noita siltoja, jotka ovat nähtävyyksiä: Golden gate, Rialto, Ponte Vecchio. Mikä siinä oli auringonlaskua odotellessa.

—

Kiitos kansikuvasta kuuluu Anna-Katrille, jonka postaukset näistä samoista kohteista voit lukea tästä (Hsinbuyme pagoda) ja tästä (U Bein).