Luin Ngapali Beachin olevan Myanmarin paras rantakohde. Siellä on lukemani mukaan parhaat palvelut ja hotellit. Off seasoninina siellä on myös todennäköisemmin enemmän auki olevia hotelleja kuin muualla. Sesonkihan on alkamassa marraskuun alussa, ja lokakuun lopulla oli selvästi vielä melko hiljaista. Joissain halvemmissa hotelleissa turisteja näkyi olevan selvästi enemmän, mutta voi miten rakastin Hilton Ngapali hotellin rauhaa. Saattoi olla päivä, jolloin valtavalla infinity poolilla oltiin vain me kaksi. Vilkkaimpanakin päivänä oli vain muutama muu lisäksi.
Oikeastaan altaalle ei olisi ollut edes tarvetta mennä: meillä oli oma. Kun kerran on asustellut villassa, jossa on oma uima-allas, sellaisen tahtoisi aina uudelleen. Ja kun siihen omalle altaalle ensimmäisen kerran pääsee, siitä ei tee mieli lähteä mihinkään. Onneksi ei tarvitse. Ensimmäinen iltapäivä kului niillä sijoilla. Lounasta sai huonepalvelusta, ja kun iltapäiväkuuro yllätti, riippumattokatoksessa saattoi ottaa ruokanokoset. Olin niin juuri tällaisen rentoutumisen tarpeessa: minä, aurinkotuoli, hyvä kirja ja meren kohina.
Hilton Ngapalilla on yksi huono puoli: se on rannalla, mutta sillä ei ole omaa uimarantaa. Punnitsimme vaihtoehtoja: Ngapalin ihanin uima-allas vai ranta? Koska tiesimme olevan sadekausi, tuntui parhaalta, että hotelli on oikeasti kiva. Jos sataa, ei rannalla niinkään tule oltua, ja sinne on joka tapauksessa lyhyt matka (ja ilmainen kuljetus monta kertaa päivässä). Ennen lomaa ja nyt sen jälkeenkin ratkaisu tuntui oikealta.
Löysin taas viideksi päiväksi sisäisen aurinkolomailijani. Vaikka olin Aasiassa melkein neljä kuukautta kesällä, olin lopulta aika vähän rannalla. Nyt oli oikeastaan rannan kaipuu. Varjon alla kului helposti päivä, kun reissukaveri oli sukeltamassa, ja toinenkin, kun hyvä kirja vain vei mukanaan. Nyt kun taivas on harmaa ja räntää on satanut koko päivän, koko matka tuntuu epätodelliselta unelta. Mutta toisaalta melkein vielä kuulen meren kohinan, maistan chilillä maustetun drinksun pienen puraisun kurkunpäässä, haistan merituulen ja uima-altaan.
Meille on muodostunut tavaksi yhtenä iltana reissussa pukea parempaa päälle ja tehdä hetkeksi lomasta vielä enemmän juhlaa. Hotellin grilli-ilta sopi tarkoitukseen hyvin. Kulmilla ei ollut muita paikkoja, joihin olisi pitkässä mekossa ja koroissa lähtenyt. Arvostin, että kaikki illallisen ruoka oli paikallista, ei mistään tuotettua, vaikka kansainvälisessä ketjuhotellissa oltiin. Ngapalissa suurin osa ravintoloista mainosti erityisesti kalaa ja muita mereneläviä, koska niitä on saatavilla omilta kulmilta, ja ihan parhaita ne olivat tälläkin illallisella. Jos osut kulmille ja jostain syystä asut muualla, Hiltonin barbeque saa suosituksen tulla muualtakin. Olihan noin 30 euron dinneri noilla kulmilla aika kallis, mutta hintansa arvoinen ehdottomasti.
Hotellin spa oli ihastuttavan kaunis. Saimme kokeilla Myanmar Thanaka Brightening -nimistä hoitoa. Hoito oli jonkinlainen kuorinnan ja hieronnan yhdistelmä. Varsinaista hierontaa se ei ollut, eli kireitä lihaksia se ei avannut, mutta pehmensi ihon, kuori syksyn harmauden pois ja koska kuorinta-aine levitettiin hitain, pyörivin liikkein, tuntui, että kehossa kaikki nesteet lähtivät liikkeelle. Milloin käyn hoidoissa, otan yleensä enemmän hoitavia hierontoja, mutta tällaiset hemmotteluhoidot ovat rentoittavan musiikin soidessa ihan parasta hemmottelua. Hoidon jälkeen ollaan yltäpäältä keltaisessa mönjässä. jonka huuhtomisen jälkeen vartalon iho tuntui nuorentuneen vuosia.
Olen aina ollut laadukkaiden hotellien ystävä. Kun usein asuu tasokkaissa paikoissa, wau-efekti on enää harvassa, mikä on todella sääli. Mutta Hilton Ngapali sai sen aikaan. Se onnistui joka kerta, kun tulimme ulkoa. Kun kävelee hotellirakennukseen sisälle, sen läpi on suora näkymä pelkkää sinistä: ensin näkyy uima-allas ja sen takana meri. Lähtiessä en voinut enää kääntyä katsomaan. Lähdön hetkellä se olisi ollut puukon kääntämistä haavassa.
Jos ei halua viettää koko lomaa pelkästään hotellilla, on tässä linkissä siitä, mitä muuta kulmilla voi tehdä.
Yhteistyössä Hilton Ngapali
6 comments
Tuo paikka vaikuttaa kyllä niin seesteiseltä, että eihän tuolla voi kuin viihtyä! Ja nuo maisemat, huh. Ihan piti lukaista kaksi kertaa et ollaanko nyt Myanmarissa! Harmi ettei silloin meidän reissulla matkattu rannalle asti, tosin eipä siinä 10 päivässä sitä olisi ehtinyt tekemään. Mutta tulevaisuuden varalle pidän kyllä Myanmarin mielessä rantakohteenakin.
Myanmar oli minun makuuni rantakohteena rauhallisuutensa vuoksi. Nyt ei toki ollut sesonkikaan, mutta niin rakentamatonta vielä on, niin vähän vain turisteille suunnattuja palveluja, että uskon sesongin aikaankin olevan kohtuullisen väljää. Jos rannalla olisi ollut yhtä kuuma kuin sisämaassa kesällä, ehkä ihan hyvä, ettei tultu. 🙂
Ihana hotelli. Uima-allas tosiaan näyttää täydeltä unelmalta. Ja parasta tällaisissa paikoissa on olla juuri silloin, kun ne eivät ole viimeiseen asti täynnä muita ihmisiä. Vaikka omasta mielestä liikakin hiljaisuus on vähän tylsää. On ihan kiva seurailla aurinkolasiensa taka muiden puuhailuja altaalla silloin, kun ei jaksa keskittyä kirjaan.
Totta, nyt sesongin ulkopuolella oli kyllä niin rauhallista altaalla, ettei ollut oikein edes vakoiltavaa. 🙂 Mutta minulle se rauha ja hiljaisuus olivat nimenomaan se, mikä teki paikasta täydellisen paratiisin.
Tämä mesta näyttää vaan täydelliseltä paratiisilta <3. Ei oikein mitään lisättävää.
Niin samaa mieltä! <3 Se oli ihana!