Kesällä Myanmar ei näyttäytynyt erityisenä ruokamaana. Saimme syödäksemme, ruoka oli ihan perusaasialaista, yhden hotellin chicken cashew nut oikeastaan huippuhyvää, mutta kulinaristisista nautinnoista ei useinkaan kanaa ja riisiä syödessä voinut puhua. Samanlainen mielikuva on ensimmäiseltä Yangonin-matkalta: ruoka oli ihan syötävää, mutta ei jäänyt mieleen mitenkään erityisesti. Toisin oli Ngapalissa: siellä ruoka oli erinomaista. Syömisestä tuli suoranainen ilo. Kala ja muut meren elävät olivat tuoreita ja hyvin valmistettuja.
Ensimmäisenä iltana käveltiin muutama sata metriä hotellilta ja löydettiin 3 pot -niminen ravintola. Siitä tuli kantapaikka heti. Omistaja oli ihastuttava. Kukaan muu ei puhunut englantia, mutta siitä ei ollut haittaa. Ravintolassa tunsi aina olonsa tervetulleeksi. Isäntä kertoi aina alkuun sen päivän suositukset, ja hyvin usein tartuimme niihin: kalaa, kuningasrapuja, erilaisia curryja. Ruoka oli aina ihan huippuhyvää. Illallinen kahdelle alkumojitoineen, oluineen, kivennäisvesineen oli aina noin 20 euroa. 3 pot oli myös mainio paikka olla hetki osana paikallista elämää. Lisäksemme siellä ei ollut koskaan muita turisteja. Parina iltana muutama isäntä oli päättänyt vetää Myanmar-olutta sen verran, että alkaa ensin mieli herkistyä ja sitten iskee kova väsymys. (VINKKI: Myanmar-pullojen korkista kannattaa muuten poistaa sisäpinta. Jos siellä lukee Myanmar, saa uuden pullon ilmaiseksi.)
Lounaalla sentään saimme mentyä muuallekin kuin kolmen ruukun ravintolaan. Välillä pitelimme sadetta skootteriretkellä, joskus uima-altaan autuus voitti ja tilasimme ruoat niille sijoillemme tai aurinkoisen rantapäivän vaihduttua kaatosateeksi pakenimme katoksen alle syömään. Kun lounas oli viimeistelty, oli sadekin lakannut. Ja lähes poikkeuksetta ruoka oli kaikkialla todella hyvää.
Mielenkiintoisin lounaskokemus oli Hilton Ngapalin tarjoama kolmen ruokalajin katsaus paikalliseen keittiöön. Paikallista ruokaa toki siis oli tarjoiltu muuallakin, mutta ruoassa oli kuitenkin vähän yleisaasialainen fiilis. Jos muualla ruoka oli mutkatonta ja helppoa, hotellilla tuntui, että autenttisuus kohtasi fine diningin ja ruoka vaati vähän enemmän myös syöjältä. Pidin myös erityisesti siitä, että kaikki ruoka on paikallista, ei esimerkiksi maahantuotua, vaikka kansainvälisessä ketjuhotellissa oltiin.
Entä aamiaiset? Ainakaan näkymästä ei Hiltonissa voinut valittaa, mutta ei kyllä ruoastakaan. Minullehan riittäisivät pelkät hedelmät, kun joku ne valmiiksi kuorii ja esille laittaa. Voisin elää niillä koko loman. Päivittäinen Nutella-nokareeni on kätkettynä croissantin alle, ja kyllä, sorruin minä juustoihin, loheen, pähkinöihin…
Kaikenkaikkiaan Ngapalista jäi todella hyvä fiilis myös ruoan puolesta. Eihän voi kiistää, etteikö syöminen olisi yksi suuri osa lomanautinnoista.
