Kahden reissutytön reitit osuivat sen verran yksiin, että päätettiin tehdä treffit Myanmariin. Se tuntui maalta, jossa voisi olla mukavampi matkustaa toisen kanssa kuin yksin. Kun teimme Adalmina’s Adventures -blogin Anna-Katrin kanssa suunnitelmia, meille annettiin aika suorasanaisesti ymmärtää, että Mandalay on kaupunki ilman oikeastaan yhtään syytä matkustaa sinne, mutta mitä enemmän selasin esimerkiksi Instagramia, sitä varmempi olin, että väittäjä oli täydellisen väärässä. Tietenkin jos haluaa rannalle, ei kannata tulla. Jos haluaa shoppailla länsikamaa, sama juttu. Toisaalta jos temppelit, pagodat, luostarit ja palatsit eivät kiinnosta tippaakaan, on parempi ehkä mennä muualle. Mutta jos viimeksi mainitut saavat aikaan edes pieniä säväreitä, en koskaan sanoisi sinulle, ettei kannata. Sitä paitsi Myanmar on paljon helpompi maa matkustaa kuin luulin.
Kaupungin sisällä olevat kohteet olisivat olleet ihan käveltävissä, jos elimistö olisi ollut sinut 34-asteisen, tuulettoman sisämaailman kanssa. Meillä ei ollut. Puolen päivän kaupunkikierroksen sai ilmastoidulla autolla 20 dollarilla. Ei ollut suunnistamisen vaivaa, kun kuski hoiti kaiken, kertoi kohteista, mutta ei liikaa täyttääkseen meitä informaatioähkyllä, oli aina valmiina odottamassa, tiesi sopivan lounaspaikan.
Kaupunkikohteissa oli parasta niiden erilaisuus: Mandalay Palacen hiljainen ja vähän siksi ehkä harraskin tunnelma, upeat rakennusten katot, meitä eksoottisina pitäneet ja selfieitä kanssamme halunneet paikalliset, leikatun ruohon tuoksu, häivähdys menneisyyttä. Shwenandaw luostarin upea puuarkkitehtuuri, sen kaiverrukset, lukemattomat pienet veistetyt hahmot. Viereisen Atumashi luostarin valkoinen ja kulta olivat niin vastakohtia tummalle puulle. En päässyt samaan fiilikseen, mutta nautin kauneudesta. Shwenandawin luostari oli minulle etukäteen kuvista jo muodostunut rakkaaksi. Olisin voinut ihailla sen yksityiskohtia vaikka kuinka kauan.



Mandalay on erilaisten tunnelmien vaihtelua. Sen voi kokea niin kohteiden välillä kuin myös niiden sisällä. Kuthodaw Pagodassa on kaksi aivan eri osaa: on pieniä valkoisia pyhättöjä, joiden sanotaan muodostavan maailman suurimman kirjan. Niitä on yli 700, ja jokaisen sisällä on laatta, johon on kirjoitettu Buddhan opetuksia. Mutta näiden keskellä on ihan muuta: värikästä, kiiltävää, tunnelmaltaan ihan erilaista. Anteeksi nyt, mutta vähän teemapuistofiilistä tulee kaikesta kimalluksesta, irvistelevistä patsaista, buddhan kuvien ympärillä välkkyvistä erivärisistä valoista, lahjoitusbokseista. En halua olla epäkunnioittava, ja kuten ehkä huomaat, olen ollut kaikesta aika vaikuttunut, mutta jotenkin aika hartaidenkin tunnelmien jälkeen Kuthodaw Pagodan kimallus ei tuntunut enää pyhältä, vaikka mitä suremmissa määrin sitä oli.


Mandalay Hillin auringonlasku on kai jo melkein käsite. Laskevan auringon säteet sen kilmaltelevissa pylväissä oli toive, mutta sää ei ollut puolellamme. Pilvisenkin illan tunnelma oli kaunis. Mandalay Hillille kannattaa mennä jo reilusti ennen auringonlaskua, ennen kaikkien turistien tuloa. Silloin siellä on hiljaista, pienet munkkinoviisit vilistelevät vaaleanpunaisissa kaavuissaan, on hiljaista ja rauhallista, kissat loikoilevat ilta-auringossa. Lähempänä auringonlaskua porukkaa tulee enemmän ja jokin paikan kauniista tunnelmasta särkyy.
Mandalayn temppelit eivät ole Yangonin Shwedagonin pagodin veroisia. Sen veroista en ole nähnyt missään, mutta se ei tarkoita, etteikö Mandalay olisi käymisen arvoinen. Ja jos tykkäsit, voit katsoa Anna-Katrin tunnelmia täältä.
5 comments
Vau, mitä kuvia! Ihan uskomattoman kauniita. Paikka itsekin kuulostaa ihan näkemisen arvoiselta.
Kiitos Veera. Mandalayssa on paljon kauneutta, paljon nähtävää.
Mä pidin Mandalaysta myös todella paljon ja olisin ehdottomasti suositellut sinne menemistä! Me aloitettiin Myanmarin kierros nimenomaan Mandalaysta ja vaikka Myanmarilla isot ongelmansa onkin, oli jo pelkästään Mandalay jotenkin niin vaikuttava, että ihastuin maahan heti sen perusteella täysin. Jotenkin edelleen hämmentää, miten Yangonia niin mainostetaan, mutta jos unohdetaan Shwedagon, niin Mandalay vie minun silmissä kyllä Yangonista voiton 6-0, ei ehkä ydinkaupungin osalta pelkästään, vaan siksi, että tuolla alueella päiväretkiä olisi voinut tehdä loputtomiin.
Minä olen ajatellut taas niin, että Bagan olisi kaiken hehkutuksen ykkönen ja kukaan ei puhuisi Mandalaysta saati Yangonista. Yangonissa Shwedagon on uskomaton. Vastaavaa en ole nähnyt missään. Mutta suurimman vaikutuksen siellä teki junamatka keskellä paikallista elämää. Yangonissa kävin jo vuosia sitten. Silloin typeränä tehtiin vain pääkaupunkimatka, vaikka maalla on niin paljon muutakin. Mandalay oli kesäkuussa niin pakahduttavan kuuma, ettei kyetty fiilistelemään normielämää kuin ihan hotellin kulmalla. Se jäi harmittamaan. Mutta Mandalay oli ehdottomasti käymisen arvoinen!
[…] Mandalay – hieno temppelien kaupunkiBagan on temppelifriikin taivasInle lake ja kuuluisat kalastajatHauska nähdä taas, Yangon! […]