Macao yllätti. Se on niin paljon muutakin kuin kasinoja

Macao on hämmentävä. Se on niin vastakohtaisuuksien, niin kaikkien ääripäiden kaupunki, etten tiedä, miten suhtautuisin siihen. Macaosta tiedetään luultavasti laajimmin sen kasinot, joissa moni koettelee onneaan ja hamuaa nopeaa eläkkeelle siirtymistä, mutta kun hyppää bussiin ja ajaa kymmenen minuuttia pois sieltä, missä turistit enimmäkseen liikkuvat, näkee ja kokee aivan toisenlaisen kaupungin. Sieltä on kovin kaukana bling bling ja luksus, jota Macao suurimmalle osalle turisteista edustaa. 

Olin täysin tietämätön Macaon monimuotoisuudesta ennen sinne matkustamista. Olin utelias näkemään kasinot ja neonvalot. Olin kuullut historiallisesta keskustasta. Kuvittelin, että pari päivää olisi ihan riittävä aika tutustua kaupunkiin. Paljon enemmän olisin tarvinnut ja halunnut olla, mutta vastaan tuli budjetti: Macao on kallis. Lähinnä siis majoittuminen on kallista. Tiedän, että budjettivaihtoehtojakin saattaa olla, mutta ajatusteni Macao oli sellainen, mikä vaati minut varaamaan huoneen Grand Lisboa hotellista. Halusin olla hetken osa Macao-huumaa, mutta se tarkoitti huonehintoja, joita en ollut valmis maksamaan useammasta yöstä. Mutta sain hotellista, mitä halusin, vaikka Hermes’n kylpytuotteet ja kivan uima-allasalueen, vaikkakaan en aurinkoista säätä.

Paikallisten Macao. Red market ja sen ympäristö 

Todella pian tuli tunne, että haluan nähdä neonvalojen ja kaiken muun todellisuuspakoisuuden, jota kasinomaailma ainakin minulle edustaa, lisäksi ihan jotain muuta. Halusin sinne, missä näen paikallista elämää. Sinne, minne suurin osa turisteista ei eksy. Hyppäsin bussiin. Jäin ohjeiden mukaan pois, kun punainen tiilitalo näkyy oikean käden puolella. 

Se punainen tiilitalo on Red market, kauppahalli, paikallisten ruokakeidas, jossa osa ruoasta liikkuu ja hyppii lattialla (kala, ei nelijalkaisia) tai vesiastioissa (jonkinlaisia katkarapuja ehkä). Siellä yksi tiski voi olla pelkkiä kalanpäitä, yhdellä paidaton lihanleikkaajia tekee työtään. Ostoksilla näkyy kaikenlaisia macaolaisia. Se on nimenomaan ruokatori, ei kiinalaiskrääsää myyvä “market”. 

Naapurikortteleihin levittäytyy pienten kujien verkosto, jossa voi jatkaa ostelua sekä tori- että marketmeiningillä. On siellä kauppojakin, kaikenlaisia. Mutta jos ostosten lomassa haluaa latten ja siitä kauniit somekuvat, haaveeksi jää. Täällä ollaan kaukana eurooppalaisesta kahvilakuttuurista. Täällä eletään macaolaista arkea.

Näillä kulmilla näkyy myös, että Macao ei ole pelkästään kaunis. Vanhassa keskustassa on säilynyt jotain sievää, mutta muuten kaupunki on kyllä samalla tavalla ruma kuin kiinalainen kaupunki voi ruma olla. Aika ankeita kerrostalokolosseja katsoessani aina mietin, että onneksi talon ulkonäön ei tarvitse kertoa siitä, millaista kodeissa on sisällä tai kuinka onnellisia ihmisiä niissä voi asua.  

Macaon niemimaan neonvalot

Koska kuvitelmani Macaosta olivat etukäteen aika kaukana todellisuudesta, jouduin melkeinpä pettymään neonvalojen vähyyttä. Niemimaalla kasinot ovat pienellä alueella vierekkäin, ja niiden valot loistavat kauneimpana oikeastaan ylhäältä päin katsottuna. Siksipä vietin aikaa huoneessani ikkunalaudalla alas päin tuijotellen. Älä ymmärrä väärin, en minä erityisesti tällaista maailmaa ihannoi ja siksi pettynyt. Mutta toisaalta koska tällainenkin on olemassa, olen utelias, mitä se on, keitä tänne tulee, miltä se kaikki näyttää – ja se näytti erilaiselta kuin olin ajatellut. 

Grand Lisboa on juuri kasinokeskittymän ytimessä, mutta hämmästyin, kuinka vaikea lyhyitä matkoja kasinoiden välillä oli kulkea kävellen. Joidenkin välejä pääsi kulkemaan maan alla, mutta se tarkoitti itse kasinoihin sisään menemistä. Myönnän, etten käynyt kuin yhdessä kävelemässä läpi. Ne olisivat keitaita valokuvaajalle, niin herkullisia kaikkine tunteineen, mutta ilman hallituksen lupaa kasinoista ei saa ottaa kuvia. 

Kuvittelin myös Macaon olevan niitä kaupunkeja, jotka eivät nuku koskaan. Mutta se nukahti ennen kuin minä. Esimerkiksi tanssiva suihkulähde tanssii viimeisen kerran viikonpäivästä riippuen ennen kymmentä tai yhtätoista hotelli Wynnin edustalla. Ravintolat olivat samoihin aikoihin jo kiinni, kun kuljin valomeressä vähän eksyneenä. 

Macao Unescon maailmaperintökohteena 

Maailmanperintöluettelossa on Macaon historiallinen keskusta, mutta se levittäytyy laajalle, ja yksittäisiä kirkkoja, teattereita, raunioita, aukioita on yli 20. Kahtena päivänä kiertelin kohteesta toiseen enkä kaikkea ehtinyt (enkä löytänytkään). Unesco-kartan kanssa Macaolla kulkeminen on palkitsevaa. Kohteiden välissä näkee niin paljon muutakin. Kuuluisimmat ja selvästi eniten turisteja vetävät olivat St. Paulin kirkon fasadi, ainoa, mitä siitä on jäljellä, sekä Senado Square. 

Taipa – kasinoita ja kylämeininkiä 

Toinen kasino-, hotelli- ja ostarikeskittymä on Taipan saarella, sillan toisessa päässä niemimaalta. Siellä on muun muassa The Venetian, johon yhtenä iltana otin taksin. 

Palasin Taipan saarelle myös päivänvalossa. Siellä on Taipa village, jonka kerrottiin olevan oikeasti tunnelmaltaan kuin pieni paikallinen kylä. Epäilemättä Taipa village on sellainen ollut, mutta ei ole enää. Se on kapeita katuja, matalia rakennuksia, muutama temppeli ja puutarha, jonka lumpeiden takana nousee Venetsia (The Venetian) kuin pellosta. Siinä lummealtaan reunalla pudistelin vain päätäni ja mietin, kuinka hassu tämä maailma oikeasti on. 

Mutta Taipa village oli sittenkin aika turistinen. Voi tietenkin olla, että asukkaat ovat niin varakkaita, että kaikki kalliit portugalilaisravintolat ovat heitä varten, mutta rohkenen epäillä. Tiedät varmaan tunteen, kun odotukset ovat tietynlaiset ja ne eivät kohtaa todellisuuden kanssa ollenkaan. Näin kävi. Siksi suosikkipaikkani oli pieni ilmastoitu viinibaari. 

Pari käytännön vinkkiä

Oma syyni matkustaa Macaolle oli aika yksinkertainen: olin menossa Hongkongiin, ja koska Macao on siinä naapurissa, ajattelin käydä samalla siellä. Luultavasti suurin osa turisteista yhdistää nämä kohteet ja saapuu Macaolle lentämällä ensin Hongkongiin. 

Vinkki 1: Jos menee ensimmäiseksi Macaoon, ei kannata tehdä, kuten minä tein, vaan ottaa vinkistä vaarin: Macaon lautalle osoittavat kyltit ovat lentokentällä ennen passintarkastusta. Seuraa kylttejä. Älä mieti, kuten minä, että ensin pitää noutaa matkatavarat ja sitten mennä lautalle. Ei pidä. Kaikki hoidetaan puolestasi. Minä siis tein huonomman vaihtoehdon mukaan ja jouduin ajamaan ensin bussilla Hongkongin saarelle ja ottamaan sieltä lautan. Tuhlasin aivan tarpeettomasti aikaa. 

Vinkki 2: Macaolla voi maksaa Hongkongin dollareilla, mutta siellä on myös oma valuutta Macaon pataca eli MOP. Varsinkin pienemmät liikkeet antavat vaihtorahat MOPeina.  Jos ei mennessä ole kumpaakaan valuuttaa, kannattaa vaihtaa MOPeja, ainakin jos oleilee pidempään tai tietää käyttävänsä edes jonkin verran rahaa. Hinnat ovat nimittäin samat, maksaa kummalla valuutalla hyvänsä, mutta MOPin arvo on kolme prosenttia korkeampi. Se on siis sidottu Hongkongin dollariin suhteessa 1 HKD on 1,03 MOP. Vaikkapa bussimatkoja varten tarvitsee tasarahan kolikoina, koska vaihtorahaa ei saa. Kaikkialla muualla HKD oli käypää valuuttaa.