Kirje Zimbabwesta

Rakas ystävä

Siitä on aikaa, kun kirjoitin sinulle viimeksi. Nyt haluan lähettää parhaimmat terveiseni Zimbabwesta. En koskaan ajatellut päätyväni Zimbabween, mutta täällä minä nyt olen. Ehkä on parempi aloittaa alusta. Ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi overland truck -matkan Sambiasta Etelä-Afrikkaan. Lähtöpaikka on hyvin lähellä Zimbabwen rajaa, ja tälle puolelle sai paremmat lennot, joten täällä nyt ollaan, eli lopulta aika arkinen tarina.

Lento Helsingistä Kapkaupunkiin kesti aamuvarhaisesta iltamyöhään. Olimme yötä lentokenttähotellissa ja jatkoimme taas aikaisin aamulla Johannesburgin kautta Victoria Falls Towniin. Matka lentokentältä kaupunkiin kulkee luonnonpuiston läpi. Näin ensimmäisen kerran liikennemerkin, joka varoittaa elefanteista. Kuskin mukaan norsuja näkee usein tiellä. Hän oli ajanut lentokenttätaksia 20 vuotta. Ehkä siinä ajassa elefantitkin muuttuvat arkiseksi.

Majapaikkamme on puolen tunnin kävelyn päässä keskustasta. Vuorokauden istumisen jälkeen ei ollut parempaa kuin kävellä kylille. Matkalla on ihana Loretta’s coffee and smoothie caravan. Puun alla istuskellessa voi lukea siihen ripustettuja mietelauseita, kuten että kun kaksi elefanttia tappelee, ainoa, koka kärsii, on ruoho, tai että elää hyvää elämää, jos pitää kaksi ammattiryhmää loitolla: lääkärit ja juristit. Suurimman vaikutuksen kävellessä tekivät järjettömän kokoiset kaktukset, sanoisin vähintään nelimetrisiksi. Ja elefantin kakka tien pientareella. Niillä kun on tapana käydä myös kylillä. Silloin viimeistään tuli olo, että nyt ollaan muuten kaukana kotoa. Ja maa oli pudonneiden lehtien peitossa. Kesäkuussa! Niinpä, ollaan lähellä eteläisen pallonpuoliskon keskitalvea.

Victoria Falls Town on jotenkin hämmentävä. Ennen kuin tajusin kaupungin oikeastaan alkaneen, se päättyi. Istahdimme terassille neuvoa-antavalle. Havaitsimme alkoholin halvaksi. Baari jos jokin oli hämmentävä: se voisi olla ihan mistä tahansa mutta ei vastannut mitenkään käsitystäni afrikkalaisesta kuppilasta. Globalisaatio. Kaikkialla alkaa näyttää samanlaiselta. Siinä istuessamme huomasimme ihmisten virtaavan oikeastaan kaikken samaan suuntaan. Tarkennan. Nyt tarkoitan turistin näköisiä, koska paikallisia ei oikeastaan näkynyt muualla kuin myymässä (lue: tyrkyttämässä) erilaisia puueläimiä ohikulkijoille. Vaelluksen suunnassa oli jättimäiset markkinat. ”Craft market” mutta valitettavasti myytävät tavaraa ovat kaukana käsityöstä. ”Katsominen on ilmaista”, sanovat myyjät, mutta tyrkyttäminen loputonta. Olisi pitänyt tulla katsomaan, mitä saa dollarilla, ja auringonlaskualennuksetkin alkoivat.

Keskustan ruokapaikat tarjoavat hämmentävän kansainvälistä ruokaa. En siis yhtään tiedä, millaista on zimbabwelainen ruoka. Gluteenittomalle valinnanvaraa on vähän, mutta kyllä minä syödäkseni saan. Ruoka ei ole halpaa muttei kallistakaan. Hinnat ovat selvästi turistihintoja. Paikalliset eivät näissä paikoissa käy. Supermarketissa sen sijaan näkyy paikallisia ostoksilla. Ilmeisesti vaihtorahaa ei oikein ole, koska 6,20 dollarin ostokset 7 dollarilla maksettaessa kehotettiin ottamaan 80 sentillä suklaata. Käytettävä valuutta on siis dollari. Paikallinen on niin epävakaa. 32 dollarin ravintolalaskussa näkyi, että arvo paikallisena olisi ollut 660 000.

Vain vartin kävelymatkan päässä keskustasta sijaitsee yksi maailman seitsemästä luonnonihmeestä. Sen voi kuulla jo kauas. Siellä pauhaavat Victorian putoukset. Melkein kaksi kilometriä leveistä ja noin sata metriä korkeista putouksista kaksikolmasosaa on Zimbabwen puolella. 50 dollarin pääsymaksu tuntui kovalta – mutta kokemus oli jokaisen dollarin arvoinen. En tiedä, onko minulla sanoja kuvaamaan kokemusta. Katso kuvia. Jatkan sen jälkeen.

Näköalapaikat on numeroitu. Niitä on yli kymmennen. Kannattaa aloittaa ykkösestä, vaikka se on vähän väärässä suunnassa. Siellä näkyi kaksi ihan huikeaa sateenkaarta. Olin lukenut, että sateenkaaria näkyy vain tiettynä aikana ja tietyssä paikassa, mutta uskon sen liittyvän tiettyyn vuodenaikaan. Touko-kesäkuuta pidetään parhaana aikana täällä: vettä on paljon, mutta ei liikaa, kuten sadekaudella. Näköalapaikka 2 on parikymmentä porrasta alempana. Siellä oli jo hyvä olla sadekamat päällä. Älä usko niitä, jotka sanovat, että putouksilta selviää kuivana! Tai selvitä ainakin, oletko menossa samaan aikaan vuodesta kuin neuvonantajat.

Oli aivan käsittämättömän vähän ihmisiä. Ryhmät tuodaan yleensä aamulla, koska sen jälkeen lähdetään tien päälle. Puolilta päivin saatiin paikoin olla pitkiä aikoja kaksin. Suurimpien putousten (main falls) jälkeen alkoi sade. Sade ei siis tullut pilvistä vaan putousten kuohuista. Kuohut ovat niin suuret, että vesi ei ehdi millään haihtua, joten se sataa alas – eikä kyse ole pikkutihkusta. Viimeisellä paikalla oli taas upeat sateenkaaret. Välillä niitä näkyi muodostuvan myös nurmikolle. Se oli erikoista ja ainakin minulle ihan uutta.

Jos siitä jatkaa vielä vähän matkaa, voi nähdä Zimbabwen ja Sambian yhdistävän sillan. Sillalle päästäkseen on kuitenkin poistuttava ensin putousten aidatulta alueelta. Jotta sillalle pääsee, pitää mennä tullirakennukseen ja pyytää siltalupa. Se ei maksa mitään mutta oikeuttaa menemään sillalle. Luulkulta saa pienen paperilapun, joka kannattaa säästää, koska se palautetaan tullirakennuksen toisella puolella portilla palattaessa. Teknisesti ottaen sillan puolivälissä on maaraja, jonka voi ylittää, mutta tulliin asti ei parane mennä, koska maasta poistuminen tarkoittaisi uuden viisumin ostamista Zimbabween palattaessa.  Keskellä siltaa voisi hypätä benjihypyn tai liukua ziplinella Sambesijoen yllä. Jätän nuo hommat suosiolla nuorille ja kuolemattomille.

Victoria Falls Town on nopeasti nähty. Sieltä käsin tietenkin järjestetään monenmoisia aktiviteetteja, mutta meille on niitä luvassa seuraavat viikot oletettavasti riittävästi. Sunnuntaina etenkin oli hyvin hiljaista. Maanantaina aktivoitui, kun fillarikuriirien jono tuli Sambian puolelta. Rajan takaa tuodaan paljon mm. vihanneksia. Fillarilla ei joudu pitkiin rekkajonoihin, joten se on vallan kätevää (ja tietenkin raskasta hommaa). Kahden yön jälkeen on aika ylittää raja ihan oikeasti ja jatkaa Sambiaan ja kohti suuren seikkailun alkua.

Voi hyvin ystäväni. Yritän pitää yhteyttä vähän säännöllisemmin.

<3 Annika

Jotain pieniä faktoja Victoria Falls Towniin matkustavalle:

Zimbabwen viisumi maksaa rajalla 30 dollaria. Ei tarvitse anoa etukäteen.
Lentokenttätaksi maksaa 30 dollaria, taksimatkat kaupungissa 5 dollaria.
Pääruoat keskimäärin 15 euroa, olut 2,50, gin&tonic 4 euroa.
Dollaria käytetään yleisesti maksuvälineenä, koska paikallinen valuutta on niin epävakaa. Korttimaksu on yleisesti hyväksyttyä.
Kesäkuussa päivälämpötila on täydellinen 23-24, mutta auringon laskettua huomattavan on viileää.
Maan virallinen kieli on englanti, joten sillä pärjää kaikkialla.

Lue lisää: Seuraavaksi matka jatkui Sambiaan. Lähetin kirjeen sieltäkin.