Viiden tähden palvelua Fesissä

Ennen Marokon-matkaamme kyselin tutuilta vinkkejä, missä kannattaisi asua. Sain neuvoksi, että kannattaa ottaa hotellit vanhojen kaupunkien reunamilta: sokkeloisten kujien vuoksi reunamille on helpompi löytää, ja auton saa jätettyä edes kohtuullisen lähelle hotellia. Sain myös vinkin, että vanhoihin marokkolaistyylisiin taloihin on tehty hotelleja, jotka ovat persoonallisempia ja kivempia kuin ketjuhotellit. Tällaisten nimitys Marokossa on riad.

Tripadvisorin arvioinneissa Fesin parhaaksi oli arvioitu Riad Le Calife. Koska se vaikutti arviointien ja kuvien perusteella hyvältä ja maksoi kohtuullisesti, satasen yöltä, varasin sen Hotels.comin kautta. Pari päivää myöhemmin hotellista tuli sähköposti, jossa kiitettiin varauksesta, annettiin saapumisohjeita ja tarjottiin palveluja: ainakin kuljetuksia ja aterioita. Vastasimme tulevamme autolla ja mielellämme syövämme ensimmäisenä iltana hotellilla. Paluupostissa kerrottiin Fatiman laittavan meille aterian ja annetiin ajo-ohjeet. Tietyn apteekin kohdalta pitäisi soittaa, niin pikkolo tulee meitä vastaan. Ja kaikki sujui juuri näin.

Hotellilla meitä oli vastassa ehkä maailman puheliain mies. Siinä iloisessa pulputuksessa ainakin tunsimme itsemme tervetulleiksi. Hotellin omistaa marokkolais-ranskalainen pariskunta, näin ymmärsin. Seuraavana pävänä tapasimme vielä viehättävämmän ihmisen, miehen vaimon. Eläinrakkaalle sopi sekin, että töissä kävi myös Darvin, jackrusselin terrieri.

Kuvat ovat kaikki pimeitä ja keltaisia, johtuen säkkipimeästä Marokon yöstä ja taitamattomuudestani säätää kameran valkotasapainoa, mutta ne todentavat kaikki väitteeni Riad Le Califen erinomaisuudesta todeksi. Sänky tosin oli vähän kova, mutta sitä ei millään kuvalla voisi yrittääkään todistaa.

Perinteiset marokkolaiset talot ovat ulospäin vaatimattomia. Vaurautta ja muuta ei kuulu kadulle päin osoittaa. Talot on rakennettu sisäpihan ympärille. Seinien suojassa ne voivatkin sitten olla miten upeita tahansa, kuten tämäkin vanha talo osoittaa. Seinät myös antavat suojan naisille katseilta. Ikkunat ovat siis lähinnä vain sisäpihan suuntaan.

Illallinen ja aamiainen nautittiin kattoterassilta, jolta oli näkymä sekä kaupunkiin että alas sisäpihalle. Vaikka päivät olivat lämpimät, aamuin illoin sai pukea aika tavalla päälle, että tarkeni syödä ulkona. Fatima-kokin ruoat olivat muuten niin hyviä, että päätimme syödä hotellilla toisenakin iltana. 25 euroa kolmen tai neljän ruokalajin illallisesta ei ole marokkolaisittain halpa, mutta hotelli oli tällä matkalla ainoa paikka, jossa ruoka oikeasti maistui todella hyvälle.

Ruoan jälkeen saattoi jatkaa iltaa istuksimalla joko ulkona tai pienessä erittäin kauniissa ja tunnelmallisessa baarissa. Lämpötila ratkaisi. Omistaja sanoi, että kyllähän ranskalaisella pitää kunnon baari olla. Hotellissa oli hyvin toimiva wlan-yhteys, mutta jollei olisi ollut omaa konetta, baarissa oli pikkuläppäri asiakkaiden käytössä.

Viimeisessä kollaasissa on vastaanoton sisäänkäynti sekä huoneemme kylppäri. Vähän on toisenlainen atmosfääri kuin omassa pelkistetyssä valko-beige-ruskeassa kodissani.

Milloin olen kehunut Simba Experience -, milloin Traveller-matkatoimistoa, voin sanoa, että ne ovat olleet maksettuja mainoksia: Simbaan tutustuminen vei melkein kymppitonnin, Travelleriin jokusen satasen. Samalla tavalla Riad Le Califen kehuminen on maksettu mainos: se maksoi noin 350 euroa yöpymisineen, ruokineen, viineineen ja muine juomineen. Mutta hyvä kannattaa laittaa kiertämään!