Poliisille palkanlisää ja vuohia puussa!

Viimeinen autoilupäivä oli taas aika pitkä, mutta ei ollenkaan tylsä, koska matkan varrelle mahtui jos jonkinlaista. Alkumatkasta oli kuuma ja aurinkoista, välillä ajettiin sakeassa sumussa ja lämpötila laski alle 20:een. Maisemat vaihtuivat totutusti karusta rehevään, vuoristosta tasaiseen. Liikkeellä oli taas kaikenlaista kulkupeliä, mutta selvästi vähemmän kuin ennen pyhiä. 

Päästiinpä kosketuksiin poliisinkin kanssa. Tutkaan ajettiin, ja nopeutta oli jonkin verran yli sallitun. Paperit kaivettiin esiin niin kuin Suomessakin vastaavassa tilanteessa. Meille esiteltiin myös taulukkoa, josta näkyi sakon suuruus: 300 dirhamia (vähän alle 30 euroa). Selvä. 

Paikalle tuli paremmin englantia puhuva kollega. Saammehan kuitin maksetusta sakosta? Kyllä.  Kun ei ole mitään tietoa marokkolaisesta järjestelmästä, tuntui parhaalta antaa rahat, vaikka ei Suomessa ainakaan sakkoja käteisellä tienpäällä makseta. 30 euroa tuntui  pieneltä rahalta siitä, ettei tarvitse käyttää yhtään ylimääräistä aikaa sakon hoitamiseen jossain muualla tai poliisiautossa istumiseen.

Aikansa kaveri jotain papereihinsa kirjoitti (tai oli kirjoittavinaan). Sitten ojensi rahat minulle takaisin ja sanoi jotain, en kuullut mitä. Kuittia emme saaneet, mutta yksi satanen puuttui nipusta. Se taisi päätyä partion kahvikassaan. Tuntui parhaalta toivottaa päivänjatkot ja polkaista Skoda taas matkaan.

Olin nähnyt kotona Mondosta Aurinkomatkojen mainoksen, jossa seisoi vuohia puussa. “Vuohikausien odotus on ohi”, sanotaan mainoksessa, jossa kuusi vuohta seisoo minulle tuntemattoman näköisessä puussa. Vuohikausia en joutunut odottamaan, koska ehkä viikkoa ennen matkaa näin kuvan ja luin asiasta ensimmäistä kertaa. 

Selvitimme netistä, että kyseessä on argan-niminen puu, jonka lehdistä vuohet kovin pitävät. Arganiin liittyy myös siitä saatava öljy, jolla on nähty olevan sekä terveysvaikutuksia että tehoa kauneudenhoidossa. Yhden tarinan aiheesta voit lukea tästä linkistä. Tekstin puolueettomuudesta en mene takuuseen. Samaa asiaa ja vuohien osuutta siinä voit lukea The New York Timesin englanninkielisestä artikkelista tästä.  Minä olin tuotetta enemmän kiinnostunut niistä vuohista. Puussa.

Selvisi myös, että tätä puuta kasvaa vain tietyilla pienillä alueilla Marokossa, mutta sen puoleen kävi tuuri, että kiertotietä ei tullut kuin ehkä parisataa kilometriä. Emme olisi palanneet Marrakeshista Casablancaan rantaa pitkin vaan suorinta reittiä, mutta koska vuohet olisivat tavattavissa lähellä Essaouiraa, oli reittiä muutettava.

Sitten, ehkä 30 – 40 kilometriä ennen Essaouiraa, alkoi näkyä pieniä tehtaita ja firmojen nimissä sana argan. Ja kohta edessämme oli myös puu ja siellä seisovat vuohet!

Maantien vieressä puita oli kaksi. Niitä ei ohi ajaessa voinut olla huomaamatta. Vähän epäilen vuohien olleen niissä enemmänkin turisteilta rahojen keräämistä kuin öljyntuotantoa varten. Kun pysähdyimme, tuli luoksemme heti mies pieni vuohi sylissä. Raha tuli puheeksi heti. Kuvata saa, mutta se maksaa. Summan olisi saanut päättää itse. Annoimme 20 dirhamia. Ei se kuitenkaan riittänyt. Toinen parikymppinen pyydettiin vielä. 

Toisen puun luona pikkurahat olivat jo vähissä ja pyynnötkin paljon suuremmat. Sori, ei ole kuin nämä, ja kyllä vain kolikotkin kelpasivat ja pikkusummakin riitti.  

Epäilemättä vuohet haluavat puuhun, rakastavat arganin lehtiä ja itse puuhun kiipeävät, mutta koska sorkat eivät ole kuin luodut rakentamiseen, näyttää siltä, että vähän on ihminen vuohien puussaoloa päättänyt helpottaa. Jos katsot kuvia tarkkaan, huomaat, että monet vuohet seisovat ikään kuin pienellä lavalla. Mutta siellähän nuo tuntuivat viihtyvän, eikä ihmisen pieni apu vähentänyt kiipeilevien vuohten viehätystä kuin ihan vähän.