Puolen päivän opastetun medinakierroksen jälkeen ei huvittanut enää lähteä kujille omin päin eksymään. Tuntui, että olimme nähneet (ja haistelleet) kylliksi. Uuden kaupungin, jos niin voi sanoa, kahvilat tuntuivat suuremmalta houkutukselta. Opas vei meidät syömään todella turistiseen paikkaan, jonka ruoka oli mautonta ja laadutonta. Jotain piti siis saada syödäkseen, koska illallinen oli varattu hotellille vasta paljon myöhemmäksi.
Hyvin vähiin jäi Fesin tuntemus medinan ulkopuolella, eikä ainakaan matkaoppaiden ja nettivinkkien mukaan siellä erityisen paljon nähtävää olekaan. Kävelimme pelkästään pääkatua, Avenue Hassan II:sta. Pitkältä matkalta sen keskellä on leveähkö puisto, mutta jotain on ontunut tien suunnittelussa: Jos haluaa kävellä puistoa pitkin, pitää risteyksissä ylittää aina kolme suojatietä. Suoraan ei pääse. Molemmin puolin Avenue Hassania on paljon kahviloita. En suostunut niistä yhteenkään, koska olin Casablancasta tullessamme nähnyt matkalla jonkin erittäin houkutelevan. Tietenkään en yhtään muistanut, kuinka kaukana se on.
Pettämätön kahvila-aisti minulla tuntuu olevan, koska löysimme ehdottomasti ihanan: Paulin. Paikassa oli etäisesti jotain tuttua. Kotona osui silmiini syy: olin ollut saman ketjun kahvilassa Brysselissä ja ihastunut ikihyviksi jo silloin.
Jollei Fesissä olisi medinaa, ei sillä lyhyen kävelyn perusteella kovin paljon olisi tarjottavaa turistille. Toisaalta johan se on huomattu vaikka Chisinaussa, että viihtyminen on lähinnä omasta asenteesta kiinni. Mikä ettei kauniilla säällä vain istuisi kahviloissa, vähän kävelisi ja katselisi elämänmenoa, ehkä nauttisi uima-altaasta (jos sellainen hotellissa olisi), kävisi ostarilla (länsimainen, pienehkö).
Joistain paikoista pulppuaa puhetta, Fesin uudesta kaupungista ei. Silti se ansaitsee tulla esitellyksi, jollei muuta niin kuvina. Kaikki kuvat ovat Hassanilta tai sen poikkikaduilta.
Fesissäkin petit taksit olivat punaisia kuten Casablancassa. Ympäri Marokon ajellessamme huomasimme, miten kaupungit saattoi erottaa toisistaan taksien väristä. Petit taksi on erinomainen tapa liikkua kaupunkialueella. Monet ovat aika vanhoja, mutta eipä niillä pitkiä matkoja ajetakaan. Parilla eurolla pääsimme medinasta keskustaan ja samalla hinnalla takaisin. Paluukyyti piti osata itse kysyä. Notkuimme ostari edessä ja pysäytimme pari autoa ennen kuin osui kohdalle oikeaan suuntaan menossa oleva.
Perinteisen ja modernin, islamilaisen ja länsimaisen yhdistyminen katukuvassa oli aika jännää. Samalla tontilla saattoi olla moskeija ja McDonald’s. Tämä tuli mieleen tuosta kuvasta, jossa keltaisten kaarien kohdalla on tienviitta muinaiseen medinaan.
