Pitkään olen Tunisian-matkaa suunnitellut, mutta kuten usein, suunnitelmat muuttuvat ennen varsinaista toteutusvaihetta. Pohjois-Afrikan maat ovat kiehtovia, kaikki erilaisia. Libyaa lukuunottamatta olen kaikissa käynyt, Tunisiassakin, mutta vain päiväseltään osana Välimeren-risteilyä kohta 11 vuotta sitten.
Huhtikuun alussa Etelä-Euroopassa voi olla lämmintä tai olla olematta. Päättelin, että varmimmin lyhythihaisessa – ja oikein hyvällä tuurilla mekossakin – tarkenee mahdollisimman etelässä, joten aloinkin suunnata ajatuksia Välimeren etelärannalle. Tein laskelmia matkan hinnasta, jos menisin superhalvoilla lennoilla Portugaliin tai Istanbuliin (molempiin 175 euroa) tai kalliimmilla (vajaat 500 euroa, vähän yli 300, jos vähän eri päivät tai pidemmät matkustusajat) Tunisiaan. Mitä majoitus eri kohteissa maksaisi, entä auto, jos ajelisin Atlantin rannikkoa Portugalissa? Vaikka kaikki tällaiset järkisyyt olivat lopulta Tunisiaa vastaan, lämpö vei voiton ja päädyin varaamaan lennot.
Toki olin tietoinen arabikeväästä ja taannoin Tunisiassa vallinneesta tilanteesta mutta olettanut tilanteen nyt jo rauhoittuneen. Maassa asuva ystävänikään ei varoitellut mistään, kun puhuin suunnitelmistani. Mutta kun postasin Facebookiin ostamistani lennoista, ystäväni alkoivat huolestuneina varoitella. Kuittasin kaiken kuolenpahan sitten onnellisena, koska matkailu tekee minut onnelliseksi -sutkauksilla, mutta sen verran asia alkoi vaivata, että tarkistin ulkoministeriön matkustustiedotteen:
Turvallisuustaso: Noudatettava erityistä varovaisuutta
Poikkeava turvallisuustaso: Kasserine: Vältettävä kaikkea matkustamista
Muut turvallisuustason tiedot: Terrori-iskut mahdollisia. Maassa on jatkettu poikkeustilalakia 21.03.2016 asti. Varaa aikaa lentokentälle. Vältä kaikkea matkustamista Algerian ja Libyan raja-alueille (ulkonaliikkumiskielto klo 19-05 Ben Guerdane -rajakaupungissa).
Laitoin viestiä ystävälleni: “Minua alkoi vähän hirvittää, teinkö virheen. Ole nyt rehellinen, mikä tilanne on.” “Don’t worry. It’s really safe in those places you chose”, hän vastasi. Mutta koska hän ei vastannut riittävän nopeasti hermostukseni määrään nähden, kysyin samaa myös Mohamedilta, joka työskentelee yhdessä aikomistani hotelleista. Hän vastasi ihan samaa: “You should have no fear whatsoever. We’re careful, but we live normally.”
Myönnän, että silti poikkeustilalaki kuulosti aika pahalta. Ulkonaliikkumiskieltokin. Toisaalta en ollut missään vaiheessa aikeissa mennä Algerian ja Libyan raja-alueelle. Mutta miten poikkeustilalaki vaikuttaa turistin elämään? Voinko vierailla Karthagon rauniokaupungissa, kulkea Sidi Bou Saidin idyllissä (ja onko se vielä idylli?), kierrellä Tunisin ja Soussen medinaa, vierailla moskeijassa, kävellä rannalla? Luinpahan sitten siitäkin, että tieliikenne on kaoottista ja taksit kamalassa kunnossa, liikennekuolemia paljon. Ja minä kun ajattelin asua kolmessa eri kohteessa, jotta näkisin vähän enemmän.
Aloin jo miettiä vaihtoehtoja: Mennä, olla menemättä. Pelätä, olla pelkäämättä. Menemättä jättäminen: tappio 490.13 euroa.
Menen Tunisian suurlähetystöön huomenna pressi- ja matkailutilaisuuteen. Pitänee olla korvat auki ja uskaltautua kysymäänkin aiheesta. Yhtään enempää kuin lennot en maksa etukäteen. Varaan hotellit niin, että voin ne kuluitta peruuttaa. Sen verran toistaiseksi varaudun siihen, ettei matkaa tulisikaan. Nyt olen kuitenkin luottavainen ja erittäin paljon menossa. Uskon pääseväni nauttimaan tästäkin pohjoisafrikkalaisesta maasta ja sen vanhasta kulttuurista.
Postauksen vanhat Tunisia-kuvat ovat risteilyltä kesäkuulta 2005. Olin ystäväni kanssa Kristina Cruisesin vanhalla pikkulaivalla kiertelemässä läntistä Välimerta. Laivalla oppaat olivat ehdottomasti sitä mieltä, että ei Tunisiassa voi omatoimisesti liikkua, vaan pitää ostaa laivayhtiön (kallis) retki. Ai ei voi? Kun on kaksi jalkaa, liikkuu hyvin. Lähellä La Gouletten satamaa oli pieni kaupunki, siellä pankki, rahanvaihto, rautatieasema, juna. Helppoa kuin heinänteko.
Tunisista näimme kyllä vain aika epäkiinnostavaa aluetta, mutta koska meillä ei ollut karttaa, ei ollut mitään käsitystä, mihin mennä kiinnostavampaa etsimään. Mutta samalla junalla pääsi Sidi Bou Saidiin, vähän Santorinin sinivalkoisuutta muistuttavaan kylään. Se oli sama paikka, jonne laivalta olisi saanut retken ja jonne ei mitenkään voi mennä itse. Sen kauneuteen toivottavasti pääsen reilun viikon kuluttua.
10 comments
Samaa olen itsekin viimeisen vuoden aikana pähkäillyt, silä nuo Pohjois-Afrikan maat kovasti houkuttelevat (muista Afrikan maista puhumattakaan), kun suhteellisen edullisia lentoja juuri Tunisiaan olisi tarjolla. Vaihtoehtona olen pyöritellyt vakaampaa Marokkoa, mutta kun ne naapurimaatkin kiinnostaisi. Antaisinkin ehkä vinkiksi, että majapaikaksi ei kannata ainakaan mitään suurinta ja upeinta hotellikompleksia valita, vaan mieluummin vaikka perheen pyörittämä bed&breakfast -tyyppinen paikka. Nimittäin jos terroristit jonnekin iskee, niin ne on ne isot turistien suosimat paikat…
Olen niin samaa mieltä Afrikasta, sekä Pohjois- että koko mantereesta. Hyvä huomio muuten majoituksesta. Vähän samaa aloin miettiä, kun luin Soussessa tehdystä joukkomurhasta. Pari valintaani ovat juuri pieniä, mutta Soussessa juuri sellainen kompleksi. Nyt haluan luottaa sveitsiläiseen laatuun ja turvallisuuteen. Toisaalta eipä siellä mitään turistejakaan enää ole…
En osaa nykyiseen turvallisuustilanteeseen ottaa kantaa, koska kävin Tunisiassa lähemmäs parikymmentä vuotta sitten. Mutta retkeily onnistuu hyvin ihan ominpäin. Tukikohtamme oli Hammamet, ja sieltä käsin kiersimme Tunisin, Soussen ja El Jemin. Yhteistakseilla pääsi halvalla ja hyvin liikkumaan, toki välillä joutui odottamaan että taksi saadaan täyteen. Mainitsemasi Sidi Bou Said on ihana! Olimme toukokuun alussa reissussa kaksi viikkoa, eikä tainnut osua kuin kaksi pilvistä päivää kohdalle. Muutoin oli lämmintä ja aurinkoista. Ja upeat rannat! Toivottavasti pääset turvallisesti reissuun!
Näiden parin vuosikymmenen aikana maa epäilemättä on kokenut muutoksia. Ajattelin itsekin pikkubusseilla liikkua, mutta koska julkiset kulkuvälineet joskus ovat iskujen kohteena, taidan maksaa enemmän ja ajaa pidemmätkin matkat taksilla. Jos oikein olen ymmärtänyt, taksit ovat tosi halpoja. Mutta tosi kiva kuulla, että sinulla on noin mukavia muistoja Tunisiasta. Kunpa minäkin saisin vastaavia!
äh. Asuin siellä itse juurikin Arabikevään aikaan. Turvallista siellä on.
Sisämaa ja Algerian vastainen raja on ehkä eri asia, mutta en antaisi senkään estää.
Sidi Bou Said on yhä idyllinen (lounas Aux Bon Vieux Tempsissä!) ja Marsan Aux Bon Vieux Tempsin cannolit on koettava. Ja Medinassa etsikää käsiinne El Djem. Tunis on siitä hauska, että sieltä löytyy nin kaupunkilomailua, historia (Karthago!) ja rantalomaa (La Goulette, La Marsa…)
Bizerte on kaunis rannikkokaupunki ja Tataouine nyt on tottakai nähtävä. Jos historia ja uskonto kiinnostaa, Kairouan. Jos aikaa riittää, Djerba on mielenkiintoinen. Ihanaa reissua!
Kiitos Erja! Olen saanut pelkkää varoittelua ja pelottelua. Rohkaisua kaipasin. Kairouan taisi olla paikka, johon UM suositteli olemaan kokonaan menemättä. Olen lähdössä yksin. Ensimmäinen kerta yksin arabimaassa. Mutta joskus on ensimmäinen kerta kaikkea. Taidan mennä aika rauhallisella tahdilla, vaikka yleensä olen melkoinen sähköjänis. Että jos vaikka Sidi Bou Saidissakin vain istuisin ja tuijottaisin merta (ainakin tunnin).
Olin Tunisiassa työmatkalla yksin keväällä 2012, eli runsaan vuoden arabikevään jälkeen. Silloin ei kyllä varoiteltu UM sivuilla kai mitään. Reissu meni rauhallisissa merkeissä, sain liikkua yksikseni monesti aivan rauhassa. Kävin iltaisin kävellen eri ravintoloissa syömässä, tosin olin majoittuneena keskustan ulkopuolella. Taksiliikenne oli sika ärsyttävää, etenkin lentokentällä, mittari ei mene päälle ja ensimmäinen hintaehdotelma on niin hirveä kusetus, ettei millään ilkeä maksaa. Kävin pikaisesti Karthagossa. Siellä sekä Sidi Bou Saidissa oli varsin väljää. Koska aikaa oli töiden ohella niin rajallisesti, minulla oli privaattiretki Karthagoon.
Kiitos tästä! Arvokasta tietoa, koska sinulla omakohtaista kokemusta. Taksiongelma lienee tuo sama niin monessa paikassa, että siihen on tottunut mutta se nostaa ärsytyskäyrää ihan hulluna. Miksi niin tavallisesta asiasta pitää aina vääntää? Rehelliselle on sitten kiva antaa tippiä, jos mittari on mennyt kiltisti päälle.
Ihania nämä vanhat filmikuvat 🙂 Ymmärrän, että reissuun lähtö jännitti, olisi minuakin jännittänyt, mutta epäilemättä kannatti lähteä. Sun ig-kuvista päätellen 🙂
Todallakin! Kaikki on säätä lukuunottamatta ollut oikeastaan täydellistä. No okei, yksi torakka ja vähän kosteat huoneet hyvätasoisissakin hotelleissa, mutta muuten. Ja senhän tietää, että Välimerellä voi huhtikuussa olla vielä epävakaista, joten ei säätäkään voi mitenkään yllärihuonoksi sanoa.