Hotellielämää Kaunispään huipulla Saariselällä

Kaupallinen yhteistyö: Star Arctic Hotel

Taisin laskea, että olen ollut talvilomalla Suomessa viimeksi vuonna 2005. Muutama loma on siis maailmalla vierahtänyt. Viime vuonna koronasta oli jo puhetta, kun lähdin Kambodzaan, mutta oikeastaan vain Bangkokin lentokentällä se oikeasti näkyi eikä sielläkään muuten kuin thaimaalaisten matkailijoiden käyttäminä maskeina. Mutta vuodessa on tapahtunut älyttömän paljon, ja vaikka kaipuu maailmalle on valtava, ei tullut mieleenkään mihinkään rajojen ulkopuolelle lähteä. Lappiin lähtöäkin aloin epäröidä, kun alkoi tulla tietoa karanteeniin joutuneesta kaupasta Levillä ja joitain muita tautiryppäitä. Mutta epäröinnistä huolimatta lähdettiin, ja Saariselkä tuntui erittäin turvalliselta. Myös Star Arctic Hotel piti huolta siitä, että turvavälejä oli helppo pitää ja että asiakkaita ei missään parveillut liikaa.

Näin vanhaksi piti elää, että lähdin talvilomalle Lappiin. Minua ei ollut aikaisemmin oikeastaan edes kiinnostanut. Nyt voisi puhua olosuhteiden pakosta, mutta mitä lähemmäs matka tuli, sitä enemmän alkoi tuntua, että Lapin-lomastakin voisi saada omannäköisen ja niin kivan, että oikeastaan Suomessa oleminen ei olisi edes etäisesti huono juttu. Yksi iso tekijä oli hänen valitsemansa majoitus: Star Arctic Hotel sijaitsee Saariselällä Kaunispään huipulla. Siellä ei ole muuta kuin hotelli ja päivisin rinneravintola ja hiihtohissit. Kun rinteet pannaan kiinni, koko tunturi on ihan hiljainen. Ivalo-tv-sarjassa muuten Kaunispään huipulla on toinenkin hotelli. Se vaan on tehty digitaalisesti.

Hotelli sijaitsee rinteessä, ja halvimmastakin huoneluokasta (maisemasviitti, tuollainen kuin meidän) on huima näköala alas kylään. Toinen huoneluokka on vastaavanlainen, mutta siinä on sauna, ja kolmas on lasi-iglu, jossa voi sängyllä maaten tuijotella revontulista taivasta. Ei ollut kyllä meidän aikana toivoakaan revontulista. Vaikka päivistä osa oli kirkkaita, illalla viimeistään pilvistyi, joten me katsottiin vaan ikkunasta Saariselkä cityn valoja. Selvästi oli erotettavissa pääkadun tapainen, ja jossain vilkkui hämmentävän räikeä valomainos. Kun katsoi etäältä kerrostalomaisia hotelleja ja kun käveli niiden ohi kylällä, vahvistui ajatus, kuinka mainio paikka oli huipulla. Sitä paitsi talon päästä pääsi suoraan ladulle, rinteeseen ja Suomen pisimpään pulkkamäkeen (1800 metriä). Ei ollut minullakaan mitään tekosyytä olla laittamatta monoja jalkaan ja lähtemättä hiihtämään.

Hän on saunamiehiä, joten vähän harmittelin, kun ei ollut vapaana enää saunallisia huoneita. Pienen kahdelle hengelle sopivan saunan saa kuitenkin vuokrattua 15 eurolla tunniksi ja isomman ulkoporeammeineen vähän isomalla rahalla. Alkuun harmittelin poreammeen sijaintia vähän kuin parkkipaikalla, mutta toisaalta siinä höyryissä ja auringon säteissä kylpiessä aika nopeasti unohti sijainnin. Ei parkkiksella liikkunut kuin viereisen saunan vilvoittelijoita maisemaa ihailemassa, kukaan ei ammeessa olevia näe, ja kun aurinko kutittelee nenää, joka tapauksessa laittaa silmät kiinni ja kelluskelee ammeessa kuin omassa kuplassa.

Pikkusauna me vuokrattiin lähtöpäivänä. Iltalento saa tavallisesti minut käymään jotenkin puoliteholla koko päivän, kun missä niitä vaatteita sitten vaihtaa, ja jos hikikin tulee, mutta kiitin itseäni nyt loistavasta idesta: ei haitannut yhtään hikoilla ladulla päivällä, kun ennen kentälle lähtöä kävi saunassa. Sattui muuten aika mainio auringonlasku sille illalle. Instagramin perusteella tuli hyvä revontuliyökin, mutta me oltiin jo kotimatkalla. Auringonlaskua piti tietenkin käydä eri vaiheissa tarkkailemassa. Eihän siinä saunasta tulessa muuta ehtinyt pukea kuin pipon ja villasukat.

Aurinkoisena aamuna hotellin ravintola kylpee valossa. Aamiaisella narskuttelin leipäjuustoa ja lakkahilloa, rapeakuorisia karjalanpiirakoita, hotellilla leivottua leipää. Mustaherukka- ja mustikkamehut toivat vaihtelua perinteisten appelsiinin ja omenan rinnalle.

Koska hotellin sijainti on Saariselän palveluihin nähden vähän syrjäinen, vieraat suureksi osaksi syövät hotellin ravintolassa. Aika monesti mekin siinä söimme. Tuloiltana lento oli niin paljon myöhässä, että keittiö oli jo menossa kiinni, mutta lupasivat meille pihvit vielä paistaa. Yhtenä iltana nautimme kolmen ruokalajin menun pohjoisen makuja, ja ennen kotiin lähtöä pistäydyimme saunapuhtaina poronkäristyksellä. Kun ruoka on hyvää, se vain kertakaikkiaan on ihanaa. Pitäisikö sitä kyetä paremmin analysoimaan? Palvelustakin tykkäsin. Se oli mutkatonta ja asiantuntevaa: viinien paritus onnistui aina, jopa punaviiniä juomattomalle viini sisäfilepihvin kanssa.

Keittiön hukkalämpö käytetään muuten rakennusten lämmittämiseen, hotellissa on maalämpö ja ruoka tulee niin läheltä kuin mahdollista. En minä omalla vastuullisuudellani tässä hurskastella ala, mutta milloin rakennetaan uutta, olisi hullua olla kiinnittämättä tällaisiin asioihin huomiota. Star Arctic Hotel on myös yksityisomisteinen, kahden suomalaisperheen yritys. Minusta tämä näkyi henkilökunnan toiminnassa ja asiakkaille annettavassa pienessä extrahyvässä, vaikka lupana olla saunassa pidempään, koska heti perään ei ollut toista varausta tai myöhäisessä uloskirjautumisessa.

Sanoivat Saariselällä, että tänä talvena lunta olisi kymmeniä senttejä vähemmän kuin yleensä tähän aikaan. Näin etelän elävälle tuollaiset puheet vaikuttavat humpuukilta, kun kinokset yltävät silmien korkeudelle. Jossain siellä talven ihmemaassa on Star Arctic hotel ja ikkunan takana tykkylumiset puut, joita lähdin Lapista etsimään. Vielä jos maisemassa olisi tallustellut pari poroa ja revontulet olisivat loimunneet, olisi loma ollut ihan täydellinen. Nyt se jätti pakon tulla takaisin.

Sijaintinsa ja palvelujensa vuoksi Star Arctic Hotel on normaalioloissa ulkomaalaisten vieraiden suosiossa, ja heitä on 95 prosenttia kaikista asiakkaista. Poikkeusvuosi on saanut suomalaiset myös löytämään Kaunispään huipulle. Jos vielä tänä talvena mielit Lappiin, kannattaa kurkata Star Arcticin hinnat. Saatat yllättyä erittäin positiivisesti, kuten me teimme.