Savonlinna – luksusta ja luontoluksusta

Pressimatka Visit Savonlinna & Luonto-Saimaa-hanke

Savonlinna on ihana kesäkaupunki (kuten kuulee sanottavan suunnilleen jokaisesta Suomen kylästä ja kaupungista), mutta minäpä kerron, että siellä voi viettää varsinaista luksuslomaa myös talvella. Osuin kaupunkiin syntymäpäivänäni ja vähän mielessäni jupisin, että oli muuten viime vuonna Venetsian karnevaaleilla vähän erilainen meininki, että minä nyt täällä jossain hyisessä pikkukaupungissa Saimaan rannalla ja jupinaa, jupinaa. Mutta johan loppui mutinat, kun näin majoituksen, nautin aidot englantilaiset iltapäiväteet ja söin kahden ruokalajin lounasta luonnon helmassa. Kierojen savolaisten ollessa kyseessä sattuipa paikalle taikurikin, ja kohta minulla oli gin tonic -sitruunat taiottuna metallikiposta.

S/S Paul Wahl on unelma

Savonlinna on saanut oman luksusmajoituksensa. Se kelluu satamassa. Höyrylaiva S/S Paul Wahl toimii hotellina siihen asti, että jäät sulavat ja ehkä pääskysetkin ovat palanneet kotiin. Sitten se alkaa tehdä ohjelmallisia risteilyjä Saimaalla. Koska hyttejä on vain kolme, risteilyissä puhutaan todellisesta eksklusiivisuudesta. Mutta nyt talvella höyrylaivakaunotar on tukevasti jäissä ja sen hytit majoittavat laatua arvostavia. Yli satavuotias S/S Paul Wahl on kunnostettu niin kauniiksi. Kaikki modernit mukavuudet on, mutta siinä on silti tallella vanhan laivan henki. (Video laivan muodonmuutoksesta on tässä.)

Jos ei halua yöpyä, voi pyörähtää parit piruetit Saimaan jäällä laivan kupeessa ja nauttia päälle vohvelit ja kuumat kaakaot ravintolassa – tai ihan vaan poiketa viinille. Se on avoinna sään salliessa päivittäin kello 12 alkaen. Tarkemmat tiedot saat täältä.

Kaupunkiluontoa ja astetta paremmat notskieväät

Savonlinnassa Saimaa hallitsee kaupunkikuvaa. Menee minne vaan, aina on vettä. Mahtaako missään olla yhtä paljon kaupunkialueella rantatontteja? Siellä tuntuu myös, että kaupunkiluonto tulee ihan keskustaan. Suosittu ulkoilupaikka on Sulosaari, jonka kuuluisin (ja ainoa) asukas on Sulo-norppa, joka välillä viihdyttää ulkoilijoita. Vieläkään en ole kyllä Suloa onnistunut näkemään. Sulosaaressa on aikoinaan ollut useita huviloita, mutta niistä ainoana on jäljellä Kalliolinna, jossa on kesäisin Savonlinnan yksi kuuluisimmista nähtävyyksistä: lettukahvila.

Talvella on hankittava herkut muualta. Mitä sanoisit kahden ruokalajin avotulilounaasta? Savonlinnalainen Activity Maker järjestää kaikenlaista aktiivista tekemistä: on Megazonea ja pakohuonepelejä, mutta myös vaikka moottorikelkkasafareita, jäärata-ajoa, pilkkiretkiä, hiihtoa – ja nuotioruokailua. Luonnossa ruoka maistuu aina hyvälle ja hyvä ruoka vielä paremmalle. Nuotioruokailu on muuten tilattavissa Savonlinnan seudulla suunnilleen mihin tahansa, korpeenkin.

Aito englantilainen iltapäivätee Kahvila Saimassa

Kahvila Saima ihan Olavinlinnan kupeessa on ihana. Kesällä yövyin yhdestä sen kuudesta uniikista huoneesta ja tällä kertaa nautin aitoa englantilaista iltapäiväteetä. Kuka vain voi toki iltapäiväteet keitellä ja tehdä oheen herkkuja, mutta Saimassa keittiön valtias on britti, jonka käsissä syntyy kaikki skonsseista suolaisiin ja makeisiin herkkuihin. Kun mies David loihtii herkut, vaimo Johanna opettaa salin puolella, miten skonssit oikeaoppisesti etiketin mukaan syödään: skonssi halkaistaan, lautaselle otetaan hilloa ja kermaa ja niistä lusikoidaan erikseen aina jokaista suupalaa varten nokare skonssinpuolikkaalle. Mutta lupa on syödä ihan juuri niin kuin itse haluaa, vaikka laskiaispullamaisesti täyttää ja panna kansi kiinni.

Saisiko olla pala kulttuuria?

Monelle Savonlinna on sama kuin oopperajuhlat. Olavinlinna on vain näyttämö massiivisille oopperatuotannoille. Mutta kun ei ole oopperaa, voi linnaa kierrellä omineen tai opastettuna. Sisäänpääsy hoituu kätevästi myös Museokortilla. Moniin linnoihin verrattuna Olavinlinna on kyllä aika pelkistetty, koska se ei ole kalustettu, mutta onhan tuossa 1400-luvulla rakennetussa jylhässä rakennuksessa oma fiiliksensä.

Saimaan luonto- ja museokeskus Riihisaari on nyt remontissa, ja museotoiminta on väliaikaisesti vanhan kirjaston tiloissa. Myönnän, että tämänhetkiset näyttelyt eivät erityisesti puhutelleet minua, mutta istuin kuin naulittuna pienessä norppia käsittelevässä näyttelytilassa katsomassa ikivanhaa luontodokkaria Torstista, pikkuruisesta kuutista, jonka ensimmäistä vuotta se käsitteli.

Savonlinna on hyvinsyöntikaupunki

Korona-aika on pakottanut varsinkin ravintola-alan kehittämään uusia innovaatioita. Bistro Waahto on pystyttänyt terassilleen neljä talvihuonetta, joissa voi ruokailla omalla porukalla turvallisesti. Ruokalista on aika perinteinen ja suomalainen, mutta oma lisänsä tulee puuhiiligrillistä. Kuvien alku- ja jälkiruoissa on lajitelma ruokalistan vaihtoehtoja, pääruokana sisäfilepihvi. Syön varsin harvoin punaista lihaa, mutta myönnän, että kyllähän hyvin valmistettu pihvi maistuu hyvälle. Erityiskiitoksen annan myös palvelulle.

Melkein Waahdon naapurissa on Ravintola Majakka, jossa on kiva kortteliravintolan tunnelma ja hyvä, mutkaton palvelu. Sen ruokalista vaikuttaa sellaiselta, että se on ollut samanlainen suunnilleen aina ja että jos sitä muutettaisiin, kanta-asiakkaat alkaisivat mököttää. Ruoka oli superhyvää. Alkupalaksi otettiin sapaksia, lajitelman kaikkea herkullista, ja koska Saimalla ollaan, en voinut sivuuttaa muikkuja. Taipaleenniemen aamiaisen, luontolounaan ja iltapäiväteen jälkeen oli sen verran luovutettava, että jälkiruoka piti jakaa. Ilman suklaakakkua en olisi kuitenkaan voinut reissua Saimaalla lopettaa.

Kiitos taas Savonlinna ja Saimaan rannat. Tykkään! Alue on alkanut tehdä minusta kotimaanmatkailijan. Se on reissumuijalta paljon sanottu.

Visit Savonlinnan sivuilta kannattaa katsoa kaikkea, mitä näillä huudeilla on tarjottavana.