Satamarakennus San Diegossa on kuin valtava teltan ja teollisuushallin yhdistelmä. Siinä jonottaessa taas naurattivat puheet Karibian risteilyjen luksuksesta. Jonottaminen oli sujuvaa, mutta lähemmäs tunti vierähti tällä kertaa. Aiemmin tällaisia ruuhkia ei ole ollut. Pidän systeemistä, että matkatavarat jätetään jo ulkona henkilökunnan hoidettavaksi. Ne toimitetaan sitten hytin ovelle. Riittää, kun jonoissa raahaa itseään.
Risteilyn alkuun kuuluu pakollinen turvallisuustilaisuus. Tähän asti olemme aina olleet kannella, mutta nyt kokoontumispaikkamme oli teatterissa. Tilaisuudessa lähinnä näytetään, miten pelastusliivit puetaan päälle, missä ne ovat, millaiset ovat hätäsignaalit ja miten pelastuslautalle mennään. Kapteeni kuulutti myös parimetrisistä aalloista, jotka aamuun mennessä tasaantuvat metrisiksi. Takanamme istuneet keskustelivat Etelä-Amerikan mantereen kiertäneestä risteilystä, joka meilläkin oli toisena vaihtoehtona. Matkustajat kuulemma makasivat kannella ja oksensivat. Että sellainen aallokko. Taisimme valita oikean reitin.
Kohtuutonta uteliaisuutta alkoi herättää kuulutus, jonka mukaan viereisen hytin matkustajia kehotettiin ottamaan yhteyttä laivan turvallisuushenkilökuntaan. Penkistä nousi kaksi miestä, joista toinen kulki kylpytakissa. Heitä vastassa samassa tilassa olikin jo security-takkiin pukeutunut mies. Meidänkin hyttiimme ilmestyi lappu, että yhtä matkalaukkua varten pitää käydä juttelemassa. Miehen laukussa ollut Sveitsin armeijan monitoimityökalu aiheutti keskustelutilaisuuden. Rike ei ilmeisesti ollut suuri, koska mies, laukku ja linkkari palasivat aika pian takaisin. Samalla palasi myös naapuri, turvakavereiden saattelemana, ja siitä lähtien hytin ulkopuolella on päivystänyt joku. Saa nähdä, onko naapurin aika poistua laivasta ensimmäisellä pysäkillä Meksikossa, vai jatkuuko vartio kaksi viikkoa Floridaan saakka.
Kun astuimme laivaan, mies totesi, että eipä tämä Ruotsin-laivaa kummempi ole. Viides kerta risteilyllä, ja toinen toistaanhan nämä muistuttavat. Vain Royal Caribbeanin Allure of the Seas oli selvästi erilainen. Tähän asti olen sanonut, että ei laivalla ole väliä, mutta nyt alan muuttaa mieltäni. Toisaalta eipä näille retkille näin monta kertaa kipon takia lähdetä vaan matkustustavan ja etenkin kohteiden. Mutta jos samalle reitille voisi valita, maksaisin mieluusti erotuksen tällaisen pikkukipon ja oasis-luokan jättiristeilijän välillä.
Aikaeroraporttini jatkukoon seuraavaan vaiheeseen: seiskalta nukkumaan ja ensimmäinen herätys 1.20. Silloin ei naurattanut. Mutta kun unen makuun pääsin, kävin välillä aamupalalla ja jatkoin pitkään. Jospa vähitellen alkaisin herätä lomaan. Mies on päässyt iloiseen laitostumisen tilaan, jota hän risteilyiltä erityisesti kaipaa: varttia vaille kuusi (siis 11 tunnin yöunien jälkeen) lähti juoksumatolle, on kierrellyt tietokilpailuja ja viininmaistajaisia. Minä olen vielä sen verran koomassa, että päivä on oikeastaan vain valunut käsistä.
Vielä olemme aika pohjoisessa, eikä ilma ole ehtinyt lämmetä. Ensimmäinen päivä oltiin kokonaan merellä. Illaksi pitäisi pukeutua parhaimpiin. Muodollisia iltoja näkyy olevan kolme tällä risteilyllä. Yksikään ei osunut jouluksi. Toisaalta meidän joulumme on eri päivänäkin kuin amerikkalaisten, joten ehkä istumme hytissä pyjamat päällä ja pidämme omat lahjavalvojaisemme ja juomme sampanjaa. Pullon viiniä sai tuoda maista matkustajaa kohden. Matkalaukuista toisilta takavarikoitiin tequilapulloja. Eipä näillä risteilyillä juuri humalaisia näy.
Oikein hyvää joulua! Oman jouluaattomme olemme Puerto Vallartassa Meksikossa. Koska olen satamien wlan-yhteyksien varassa, jutut ja minä seilaamme vähän epätahtia.
Merellä, ehkä Meksikon rannikolla 22.12.2013
