Calebrity Century oli kelluva kotimme pari viikkoa joulun ja uudenvuoden molemmin puolin. Onnistuin jo hukkaamaan paperin, josta olisi voinut laskea ajamamme matkan, mutta pitkä se oli, vaikkei tarkkoja lukuja olekaan. Kaliforniasta Panaman kanavan kautta Floridaan kertyy merimaileja kummasti.
Matkaa lukuina:
15 yötä
6 kohdetta (liian vähän)
4 maata, joissa en ole ennen käynyt (Guatemala, Costa Rica, Panama ja Kolumbia)
Minulle ne olivat maat 92, 93, 94 ja 95 matkalla kieli poskessa heitettyyn sadan maan tavoitteeseen
7 kokonaista vuorokautta vain merellä (liikaa)
4 luettua romaania
1 auringossa palanut korva
1 vatsatauti
1 missatut uuden vuoden juhlat (tuli uni)
1000 matkasta säästynyttä dollaria (shoppailut eivät lähteneet mitenkään käyntiin San Diegossa, myöhemmin varsinaisia ostelukohteita ei ollutkaan kuin Cartagena, mutta siellä hiki esti)
muutama hilejuoma (daiquiri) satamissa ja laivalla
Menomatkalla Heathrow’lla shoppailin Ted Bakerilla joulupukin kanssa. Celebrityllä muuten pukeuduttiin kautta linjan paremmin kuin aiemmilla risteilyillä Carnivalin tai Royal Caribbeanin laivoilla. Onneksi siis löysin mekon, jossa ilkesin formal-iltoina kulkea. En sitten tiedä, onko koko laivayhtiön profiili erilainen, vai vaikuttiko joulun ja uuden vuoden juhlakausi tyyliin.
San Diegosta kahden viikon merimatka alkoi. Oma kippo on jossain siellä takana, museolaivojen katveessa. Tämä oli ensimmäinen kertani Kaliforniassa, ja ainakin San Diegosta jäi vaikutelma, että palatakin voisi.
Cabo San Lucas oli helppo (ja tylsä) ensimmäinen pysähdys. Kaupungissa ei ollut mitään aitoa meksikolaista, vaan se on kokonaan turismia varten kasattu.
Lover’s Beach näyttää kauniilta, mutta ilman mitään palveluja se ei ole ihan paras rantapaikka. Kastelin kuitenkin varpaat ensimmäisen kerran elämässäni Tyynessämeressä. Rannalle pääsee taksiveneellä.
Puerto Vallarta on ihan oikea kaupunki, ei vain turisteille rakennettu lomakylä. Se tuntui jo vähän aidommalta Meksikolta, mutta epäilemättä on vielä kaukana turistittomien paikkojen tosi elämästä.
Osuimme Puerto Vallartaan jouluaatoksi. Sen kunniaksi oli Mango’s Beach Clubilla otettava ensimmäinen (ja toinen) hilejuoma. Rannalla käyskenteli enimmäkseen paikallisia. Tuollaisessa riippumatossa voisi joskus viettää viikon.
Guatemalassa satamakaupunki Puerto Quetzal ei houkutellut jäämään, mutta Antigua lumosi. Pieni, värikäs kaupunki on turistienkin suosiossa, mutta siellä pääsi näkemään tavallisten ihmistenkin arkea.
Maya-naiset myivät koruja Antiguassa. Näytösluonteiselta vaikutti tämä mayailu, mutta ehkä olen väärässä. Olen tullut skeptiseksi kaikkien “käsitöiden” suhteen, kun aika usein niissä on Made in China -leima.
Costa Ricassa satama Puntarenasissa olisi tarjonnut rantaa, lämpöä ja aurinkoa. Vaihdoimme sen taksiajeluun San Joséen, pääkaupunkiin. Kaupunki oli kylmä (ja mitäänsanomaton). La Terazzan ikkunapöydässä ei tehnyt edes hilejuomaa mieli. Eipä tullut mieleen, että Väli-Amerikassa olisi pitänyt palella. Pääkaupunki on aika korkealla, siksi ilmastokin erilainen.
Costa Rican viehätys on luonnossa, ei kaupungeissa. Pitääpä muistaa, jos joskus menemme takaisin. Tätä maisemaa tuijotin lumoutuneena tienvarsiravintolan ikkunapöydästä.
Panaman kanavan läpi ajamiseen kului koko uudenvuoden aatto. Gatunin sulku on kolmesta sulusta tunnetuin. Kanava kaikkineen oli erittäin mielenkiintoinen. Enpä ollut ennen edes tiennyt, miten sulut toimivat. Kolmen sulun kokemuksella tajuan jo jotain.
Panama Cityssä on paljon historiaa, kuten raunioitunut keskusta 1500-luvulta. Tällaisten Unescon maailmanperintökohteiden rinnalla on lasia ja terästä, korkeita tornitaloja ja ostareita.
Myös uudempi siirtomaa-aikainen keskusta on Unescon maailmanperintökohteita. Typerästä laivayhtiön järjestämästä retkestä voit tulea lisää täältä. Kaupunki oli mielettömän hieno, retki ei.
Castagenasta en ole ehtinyt vielä juttua kirjoittaa. Ehkä viikonloppuna sitten. Unesco-kohde on tämäkin, ja voi miten ihastuttava! Castagena on minusta kuin moderni versio Guatemalan Antiguasta.
Castagenassa värit lumoavat samoin kuin Antiguassa. Suomalaiseen harmauteen ja koskeintaan omakotitalojen pastelleihin tottuneelle Väli-Amerikka on hauska kokemus.
Aurinko laskee Puntarenasissa Tyyneenmereen. Merta voisi tuijottaa loputtomiin. Matkalta palattua on kiva olla kotona, mutta kyllä vain lasken viikkoja ja päiviä, koska näen meren. Tässä Helsingin tammikuun ankeudessa alkaisi riittää, jos näkisi edes auringon, edes vilaukselta.
Kaikki kuvat ovat ennennäkemättömiä blogissa, mutta Instagramista tuttuja (ja muutama ehkä Facebookista), onhan tänään taas Instagram Travel Thursday, matkailuinspiraatiota Instagramista (#IGTravelThursday). Minut löydät Instagramista käyttäjänimellä travelovermaailmalla.
13 comments
Vaude mikä reissu! Cartagena näyttää tosiaan aika houkuttelevalta… mun kaveri oli Panamassa töissä YK:lla parisen vuotta ja olis voinu mennä käymään, mutta en ehtiny ennen kun se siirtyikin jo Geneveen. Toi kanaalihomma olis kyllä mielenkiintoinen nähdä!
Kanava oli kyllä kiinnostava, vaikka pitkään ajattelin, ettei se tyttöjä varten ole. 🙂
Nämä risteilypostaukset ovat mielenkiintoisia, olen useasti miettinyt olisinko minä risteilijä ja tullut siihen tulokseen että en, mutta silti kyllä vähän kutkuttaisi… Hurtigruten oli ainakin mahtava kokemus vaikka onkin täysin eri konseptilla, mutta tuo yhdistelmä upeita paikkoja ja rentoutumista kuulostaa tällä hetkellä ainakin kovin houkuttelevalta….
Taidat enemmän olla ulkoilmaseikkailja? Juuri risteilykonsepti puhuttelee meitä: herätä aamulla uuteen kohteeseen. Jäähän maahan tutustuminen risteilyllä tosi pintapuoliseksi, mutta parempaa tutustumista varten ovat sitten muut reissut. 🙂
Onneksi matkasi varrelta kommentoit niin paljon negatiivisiakin juttuja: merenkäyntiä, merisairautta, liikaa meripäiviä, melko mielenkiinnottomat satamat, maiden oleelliset asiat (Costa Rica = sademetsät) eivät mahtuneet ohjelmaan, ei mitenkään erityinen laiva, ettei tullut yhtään kade olo 🙂 – jossain määrin olen jopa vilkuillut noiden vesien risteilyjä, mutta taitaa jäädä kyseinen idea käyttämättä, tai ainakin pudota toivelistassa joitakin pykäliä alemmas!
Mutta toivottavasti kokonaisuus oli kuitenkin teille tähän saumaan sopiva loma ja nuo negatiiviset kommentoinnit olivat vaan lukijoita palvelevaa asiallista kritiikkiä!
Niin, jokainen matkustaa tavallaan.
Vastaus karkasi ennen aikojaan.
Sitä olin lisäämässä, että vaikka itse satamakaupunki ei olisi ollut kiinnostava, joka kohteessa kyllä riitti tekemistä ja näkemistä, ja voisin hyvin mennä vaikka samalle risteilylle uudelleen. Meripäivä vs. satamapäivä, tottakai satamapäivä voittaa, mutta pakkohan satamien välitkin on siirtyä. Toisaalta blogini ei ole matkatoimiston esite: en minä ole myymässä omia matkojani, kerronpahan vain, mitä näin ja koin, mitä ehkä olisin toivonut olevan toisin.
Jatkan vielä. Jäi vähän vaivaamaan ajatus, että olisin antanut lomasta negatiivisen kuvan. Höpsis! Vaikka kaupunki, esim. San José ei minusta olisi kiinnostava, siellä käyminen on silti huomattavasti parempi kuin olla käymättä. Kaikki paikat ovat kiinnostavia, vaikkeivät vaikutusta tekisikään. Ja kuka määrittelee, mikä missäkin on oleellista? Tokihan sademetsäänkin olisi päässyt esim. retkellä, jos olisi sen nähnyt itselle hyväksi. Mutta kuten sanoin, jokainen valitsee omat kohteensa. Jos ei halua Panaman-risteilylle, sellaiselle ei missään nimessä kannata mennä rahoja hukkaan heittämään, onhan maailmassa paljon muitakin paikkoja!
Aika upea reissu, ihan tuo lista noista luvuista alussa! 🙂 Ihastelinkin näitä kuvia jo IG:ssä!
Niin, muutamasta vastoinkäymisestä huolimatta ehdottomasti ihana matka. Osasit ottaa luvut huumorilla. 🙂
Ihan hyvähän tuo oli, että listasit myös huonoja puolia – tietää sitten paremmin kun on valitsemassa itselleen sopivaa reissua!
Mahtava kuva tuo auto kapealla kadulla, huh! Ja hienosti kasattu ja kirjoitettu postaus, tykkään tällaisesta rehellisestä otteesta. 🙂
Kiitti Nella.
Niin, joko kirjoitan rehellisesti tai jätän kirjoittamatta kokonaan. Kun jonkin verran reissaa, ei kaikki vain voi olla täydellistä, mutta silti jokseenkin joka hetki on nautinnollinen. 🙂