Ulkomaanreissujen välitilassa voi pahinta reissukuumetta helpottaa vaikka päiväretkellä Porvooseen. Kyllä se ensiapuna käy, vaikkei kokonaan kaukokaipuulta terää taita. Enpä muistakaan, koska olisin viimeksi käynyt kesäisessä Porvoossa, ja melkein olin unohtanut, kuinka ihana se on. Kun samaan päivään saa yhdistettyä luontoa, kulttuuria, vanhan kaupungin viehättävyyttä ja loistavaa ruokaa, ei pikkulomalta oikein muuta voi odottaa – paitsi auringonpaistetta, mutta sekin järjestyi.
Ekuddenin luonnonsuojelualueen reilun kahden kilometrin luontopolku ei ehkä täytä innokkaimman luontoilijan tarvetta, mutta minulle se on loistava. Sen tammi- ja metsälehmusmetsä on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi lehtojensuojelualueeksi. Luontoarvoista en niin ole perillä, mutta kaunista siellä on.
Rantakalliolla saattoi istua vain haistelemassa meren tuoksua ja katsomassa maisemaa. Lintutornista näkyi joutsenpari uiskentelemassa ruovikossa. Kyltti suurelle tammelle tuotti pettymyksen: tammi on kyllä valtava, mutta sen päivät elävien tammien kirjoissa alkavat olla luetut.
Ekuddenin luontopolulle pääsee reilun kilometrin päässä Porvoon sairaalalta Tarkkistentien varrelta. Kun näet oikean käden puolella pallokentän ja isoja jäteastioita, pysäköi autosi siihen. Kävele pallokentän poikki kohti vasenta takakulmaa. Siellä näet lankkusillan yli ojan ja tallatut urat pellolla, jonka poikki käveltyäsi olet perillä. Polut ovat helppokulkuiset ja hyvin merkityt.
Opastuksella Runebergin kotitalolla sai kaikenlaista tietoa kansallisrunoilijamme elämästä. Yli 300-neliöisessä talossa kelpasi 8-henkisen perheen elellä. Talon hengessä on kyllä varastoituneena sellainen määrä suomalaista kulttuurihistoriaa, ettei voi kuin ihmetellä. Parituhatta kirjaa on ollut mieletön kokoelma 1800-luvulla. Englantilaiset posliinit, kupariastiat ja monta kiloa painava hopeinen viiniastia (kolmelle litralle viiniä) osoittavat runoilijan vaurautta. Mutta 14 viimeistä vuotta toinen puoli halvaantuneena lähes pelkästään vuoteenomana tekee ajatuksena pahaa, kun melkeinpä ainoat huvitukset ovat ääneen kirjoja lukeva vaimo (joka lähes kuuro) ja peilin kautta kadulta näkyvät ja runoilijaa tervehtivät kaupunkilaiset.
Suuren pihapiirin ylpeys on ollut Fredrika-rouvan puutarha, jossa ei ole kasvatettu pelkästään hyötykasveja. Porvarisrouvalla oli mahdollisuus kasvattaa myös kauneutta eli kukkia, ja piha kukkikin keväästä alkusyksyyn. Jokaiselle kuudelle pojalle on istutettu myös omenapuu.
En ole ennen ollut Porvoossa opastetusti, mutta todettavahan se on, että oppaan kanssa kaupungista saa enemmän irti kuin yksikseen. Tiesitkö esimerkiksi, että raatihuoneen torilta pääsee pihapiiriin, joka on aidosti keskiaikainen? Että siinä raatihuoneen nurkalla on aikoinaan tyypeillä ollut hevoset ja lehmät ja kanat ihan noin niin kuin kotieläiminä? Tai että kirkon lattian alle haudatut vainajat eivät tuoksuneet erityisen hyvälle ja että siksi rouvat ottivat omalta ryytimaaltaan mintun oksia mukaan saarnan kuunteluun, jotta kestivät vähintään parituntiset kirkonmenot (pappi ei saanut palkkaa, jollei saarnannut vähintään kahta tuntia). Myös kirkon pihaan haudatut ruumiit saattoivat aiheuttaa ongelmaa ja nousta sateella pintaan. Pääkallo suussa juokseva koira ei ollut harvinaisuus.
Vanhan kaupungin kujat, kaupat, kahvilat ja koko tunnelma saavat tuntemaan, kuin oikeasti olisi kaukana kotoa. Täydellisen arjesta irrottautumisen kruunaa tietenkin hyvä ruoka. Ravintola Fryysarinranta on vanhassa suolamakasiinissa ja sen terassi Porvoonjoen rannassa. Näkymä terassilta ei ole erityinen, mutta miljöö on viehättävä ja ruoka hyvää. Seurueen lohi, poroburger ja tatti-vuohenjuustolasagne saivat aikaan vain tyytyväistä myhäilyä.
9 comments
Niin pitkään olen miettinyt, että pitäisi käydä Porvoossa. Jo pelkästään vertailun vuoksi. Ilmeisesti Porvoon vanhakaupunki ja tämä meidän Vanha Rauma poikkeavat hyvin paljon toisistaan, vaikka jotain yhtäläisyyksiäkin oli näiden kuvien perusteella havaittavissa. Tänä kesänä aion vihdoin toteuttaa tämän reissun. (Taisin sanoa noin viime kesänäkin, mutta nyt olen sanonut sen julkisesti, mikä antaa pientä lisäpontta reissusuunnitelmiin!)
Minun taas pitäisi päästä käymään Raumalla. Olen nuorena ja nättinä sambannut vanhan Rauman läpi pitsiviikoilla, mutta ei siinä ehtinyt keskittyä kuin pyllyn pyörittämiseen. 😀 Nykyään myös arvostus vanhoja rakennuksia kohtaan on vähän erilainen kuin silloin. Mutta tosiaan muistoissakin Rauma olisi erilainen kuin Porvoo, mutta en ole varma. Pitäisi siis omakohtaisesti tarkistaa tilanne!
Porvoo ja sen ruoka, karkkikauppa, Porvoo Jazz Fest! Jokohan tänä kesänä pääsisin vähän vettä pitkin menemään? Olen tavannut retkeillä kaupunkiin liian myöhään tai aikaisin, niin että kesäsydännä liikennöivät alukset eivät ole olleet ajossa. Tai sitten pelätään sadetta eikä tulla etsimään vettä pelkäämätöntä asiakasta rannasta.
Mutta Porvoo on suloinen! Muutama kesä sitten kävin Runebergin museossa kollegan kanssa, ja pyörätuoli jäi kyllä hyvin henkilökohtaisten avustajien mieleen. Niin miten se nyt on sen juorupeilin kanssa, onko sitä ollut vai ei? Kuuluu olevan kahdenlaista ilmaa, kävijöillä mielestään oikeita muistoja ja opas vailla todisteita. Hm.
Ne etanat pitäisi kans käydä maistamassa. Jospa tänä kesänä…
Kävijöillä ei taida museossa voida olla kovin hyviä muistoja, elihän Runeberg 1800-luvulla. 🙂 Kyllä sängyn päädyssä peili on. Eihän tietty kukaan voi sanoa, onko milloin kiinnitetty. Tuskin kuitenkaan Johan Ludvigin ja Fredrikan lemmenleikkejä varten siinä on. ;D Mutta Porvoo tosiaan on ihana! Ihan huippu päiväretkikohde.
Ja se sivustohan se jäi merkkaamatta, otetaanpa uudestaan:
Porvoo on ihana! Jos ja kun joskus tulen Suomeen ulkomaalaisten kavereiden kanssa, niin veisin ne sinne. Lyhyt matka Helsingistä ja hyvin erilaista miljöötä kuin vaikkapa täällä Espanjassa: varmasti tykkäisivät!
Olisi todella erinomainen päiväretkikohde ulkomaalaiselle! Ravintolatarjontakin on kuulemani mukaan aivan huippua!
Porvoossa on tulut käytyä viimeisen kolmen vuoden aikana joka vuosi, se on nin ihana paikka. Toissa kesänä kävimme muun muassa pyöräilemässä Sikosaaressa, mutta tuosta Ekuddenista en ole ennen kuullutkaan. 🙂 Ehdoton ruokaelämys Porvoossa on muuten Sinne. Aivan viiden tähden ruokaa.
Olen kuullut sinnestä muiltakin. Pitääpä käydä joskus. Olen ymmärtänyt Porvoon olevan todella hyvä ruokakaupunki! Vanha kaupunki on niin ihana. Pitäisi itsekin käydä useammin.