Langkawi on muutakin kuin rantoja ja aurinkoa

Langkawi mielletään rantaparatiisiksi, ja rantaelämään siellä onkin mainiot puitteet. Valkoisten rantojen ja turkoosin meren vuoksi moni suomalainenkin lähtee sinne talven kylmyyttä karkuun. Mutta jos sade tai pilvinen päivä yllättää tai rantaelämälle kaipaa vaihtelua, ei yhtään hullumpi kohde ole The Oriental Village. Siellä on älyttömästi kaikkea tekemistä.

Tunnetuin tekemisistä on Skycab, maailman jyrkin kaapelirata. Se nousee yli 700 metriin, ja kopista on aivan huikeat maisemat merelle ja  Mt. Machincangin rinteille. Matkalla voi nähdä myös korkeita vesiputouksia – jos ympärillä ei ole pelkkää harmaata. 

Oli satanut vuorokauden läpeensä. Kun sade vähän taukosi, hyppäsin lasipohjaiseen gondolaan. Mutta ei tarvinnut korkeallekaan nousta, kun olin niin sumussa, että ympärillä ei ollut kuin harmaata. Ympärillä ei näkynyt mitään. Ylhäällä vuorella ei näkynyt senkään vertaa. Kohtuullisen huono tuuri, sanoisin. Olin Langkawilta ehkä eniten odottanut Skybridgeä, mutkittelevaa kävelysiltaa ylhäällä korkeuksissa, kaapeliradan päätepysäkillä. Kuvista päätellen sieltä olisi huimat näköalat kaikkialle. Ylhäältä on myös puolen tunnin kävelyreitti keskiasemalle, mutta ei sumussa ollut järkevä sillekään lähteä. Ei siinä auttanut polkea jalkaa. Se ei säänhallitsijaa lepytä.

The Oriental Villagessa on myös sisätekemistä. Skydome on pallon muotoinen rakennus, jonka sisällä pääsee 12 projektorin avulla luotuun 3D-maailmaan. Kuvaruutua katsomalla tuntuu, kuin istuisi vuoristoradassa, jonka nopeus ja kurvit ovat vähän toista luokkaa kuin Linnanmäen sympaattisessa puuvuoristoradassa. Kuvaruutu on muuten aivan väärä sana. Ei ole yhtä ruutua, vaan on kuvaa edessä, sivuilla, yläpuolella… Mihin suuntaan ikinä katsookin, fiilis on sama: on melkein pidettävä tuolista kiinni, ettei putoa vaunun kyydistääääää. Kymmenen minuuttia putoamisvaaran tunteessa on melkoinen elämys! (Tätä videota katsoessa minulla alkoi heittää päästä. Samaa tunnetta ei kyllä tullut Skydomessa.)

Alueella voi shoppailla ja syödä, sen ulkopuolella ajaa mönkijällä, pelata kuulasotaa ja puuhailla muutakin kamalan aktiivista. F1-simulaattori ehkä kiinnostaa miesväkeä, ja 6D-leffa edustaa varsinaista tekniikan riemuvoittoa. Mutta oletko kuullut interaktiivisista 3D-museoista, joissa pääsee itse mukaan taideteokseen?

3D Art In Paradise on hauska kokemus. Langkawin museo on yksi maailman suurimmista, ja sen kaikki kuvat on maalattu käsin. 23 korealaista mestaria apunaan paikallisia taiteilijoita maalasi museota viisi kuukautta. Lopputulos on hämmästyttävä. Museossa on seitsemän salia, joissa on eriteemaisia kuvia: Akvaario, Safari, Interaktiivinen alue, Fantasiamaailma, Maalaustaiteen klassikot, Keskushalli, jossa on suurimmat ja näyttävimmät työt, Malesia ja Optiset illuusiot. 

Paljaalla silmällä maalaukset näyttävät – no, maalauksilta. Mutta kun kuvia katsoo kameran linssin läpi, syntyy kolmiulotteinen vaikutelma. Museoon tarvitsee siis mukaansa kaverin ja jonkin verran heittäytymisen halua, jotta saa itselleen kokoelman hauskoja kuvia. Kaveri osaa sanoa, miten kuvaan kannattaa asettua, jotta syntyy aito vaikutelma. Kas näin:

Kaiken minulle suunnitellun ohjelman ulkopuolelta tuli hedelmäkierros. Halusin nähdä, mistä kaikki herkulliset etelän hedelmät tulevat. Muutaman euron hintaisella kierroksella näkee puita ja pensaita, kaikenlaista herkkua niiden oksilla, jos näkökyky vauhdissa on hyvä, ja voi vetää hedelmäöverit eli syödä niin paljon kuin kerralla kykenee. Matkaa taitetaan siis pienen kuorma-auton lavalla ja kyllä sellaista kyytiä, että hedelmiä ei ehdi puiden oksilta erottaa. Kun hedelmätarhalle jalkaudutaan, on vuodenajasta kiinni, mistä lajeista sattuu olemaan sato parhaimmillaan ja mistä näkyy vain vihreät lehdet. 

Hauskinta retkellä olivat auton kanssani jakaneet auntiet, singaporelaisrouvien ryhmä, joka oli niin innoissaan kaikesta. ”Katso, tuolla on durian!” ”Oi, katsokaa, ovatko nuo mangoja?” Ja koska joku aina tiesi paremmin, meinasi rouville tulla ihan riitaa. Auntiet suorastaan villiintyivät viinirypäleistä – vai ehkä nuoresta, söpöstä oppaasta? ”Otatko meistä vielä yhden kuvan?” he keimailivat.

Paikka oli agro-technology park Mardi, jonka yksi tehtävä on olla ekomatkailukohde turisteille. Siellä voi opastetun ajelun lisäksi vuokrata fillarin omatoimiseen liikkumiseen, mutta myös majoittua teltassa, jota ei tarvitse edes olla itsellä mukana. Neljän hengen teltta irtoaa kympillä, telttapaikka reilulla eurolla telttailijaa kohden aamupalan, lounaan, illallisen ja teen sisältävä setti telttailijalle reilun vitosen. Ei ehkä hullumpaa, jos reissaajassa on pari astetta enemmän eräjormaa kuin minussa. 

Yhteistyössä LADAn ja GC Butler Travel & Eventsin kanssa