Torstai-iltana olin vähän pettynyt, kun selvisi, että Tel Aviv on kovin eurooppalais-amerikkalainen ja että kaupungista puuttuu se itämainen tunnelma, joka on aistittavissa esimerkiksi Syyriassa. Odotin matalia kivitaloja, mattoja, vähän kulunutta mutta siistiä, ikkunaluukkuja, basaarimeininkiä. Eilen nekin löytyivät vanhasta Jaffasta, modernin Tel Avivin kupeesta.
Aamupalalla tarkeni ulkona lyhythihaisella puserollakin, kun valitsi kahvilasta aurinkoisen pöydän. Tuntuipa hyvältä! Paikalliset olivat kyllä varustautuneet toppatakeilla ja jopa Uggeilla, eihän lämpötila noussut kuin 20:een. Hullu suomalainen kulki sandaaleissa.
Muutaman kilometrin kävelymatkamme hotellilta Jaffaan kulki vauraan oloisen asuinalueen poikki ja pitkin rantakatua. Asuinkadut olivat hiljaisia, ja kaikki elämä tuntui keskittyneen meren rantaan: kävelijöitä, kalastajia, jokunen auringonottaja ja uimaan uskaltautunutkin.
Hävettävän vähän olen tutustunut paikkoihin etukäteen. En yhtään tiedä, mitä Jaffassakaan olisi pitänyt käydä katsomassa, mikä epäilemättä tarkoittaa sitä, että paljon kiinnostaviakin asioita jäi näkemättä. Tel Avivissa olisi ehdottomasti pitänyt viettää aikaa enemmän kuin yksi kokonainen päivä. Jotain ihastuttavan autenttista Jaffassa kuitenkin nopeallakin vilkaisulla oli.
2 comments
Minullekin jäi Jaffa näteimpänä mieleen tuolta, mutta toisaalta isoimmaksi teollisuuskapungiksi Tel Aviv on kuitenkin ihan kiva. On sentään edes se meri :).
Meri pelastaa ankeimmankin paikan. Tel Aviv toki ei ole ankea. Enemmän olisi saanut olla aikaa.