Suuntavaistottoman tulikaste: autolla Israelissa

Paljon olimme lukeneet eri nettisivuilta varoituksia Israelin hurjan kamalasta liikenteestä, mutta koska joukkoliikennettä pidetään mahdollisten pommi-iskujen yhtenä todennäköisimpänä kohteena, ei ollut oikein vaihtoehtoja, jos halusimme nähdä maata Tel Avivin ulkopuolella. TomTom-navigaattoriimme ja kännykkään ei ollut mahdollista ladata Israelin karttaa, ja autovuokraamosta saamamme oli päivitetty viimeksi ehkä tehtaalla. Lisäksi vaikka mitä tein, en saanut siihen osoitteeksi kuin kaupungit, en katuja lainkaan. Ei siis ollut luottaminen kuin autovuokraamon tiekarttaan ehkä viime vuosituhannelta ja kartturiin, jonka erityistaidot ovat suuntavaistottomuus ja eksyminen.

Suunnistamista hankaloitti myös se, että kartan oletettavasti englanninkieliset nimet eivät olleet ihan samoja kuin tiekylttien heprean- ja arabiankieliset, vaikka kirjaimet olivat samat. Zippori, Tsipori ja Tsippori esimerkiksi tarkoittavat kaikki samaa paikkaa. Näin ajatellen toki ovat sama, mutta opaskirjaa, kylttejä ja karttaa samanaikaisesti lukiessa sataa liikkuvassa autossa suunnistukseen tulee lisää vaikeustasoa. Maanteillä liikkuminen ilman navigaattoria ei kuitenkaan ole mission impossible ollenkaan, sillä tienviittoja on runsaasti ja melkein suoria reittejä matkasimme suurimman osan etapeista. Siis melkein.

Oman haasteensa toi myös se, että kylttien värit poikkesivat suomalaisista. Kun etsin moottoritien ramppia, etsin vihreää kylttiä, kuten kotona, mutta Israelissa ne kyltit ovatkin siniset.   Kaupunkien keskustat olivat oma haasteensa, koska osassa suunnistimme vain Lonely Planetin kartoilla. Oli vain reippaasti seurattava keskusta-opasteita ja luotettava, että jossain tulee vastaan maamerkki, joka on merkittynä myös nähtävyyskarttoihin.

Suoranainen läpimurto kartturina tuli, kun ajoimme Jerusalemiin. Kaupungin keskustasta minulla oli kartta, ja hotellin osoitekin oli tiedossa, mutta ei edes tarkkaa sijaintia. Kartasta löysin yhden mahdollisen kadun, mutta sekin oli kirjoitettu eri tavalla kuin Hotels.comin antama osoite. Itsevarmuuteni lisääntyi, kun tajusin, että tulemme kaupunkiin päätietä, jolta ei ole montakaan käännöstä oletetulle hotellikadulle. Ups. Emme tulleetkaan pohjoisesta vaan jostain aivan muualta.  Olin jo henkisesti varautunut myöntämään tappioni ja pyytämään taksikuskia ajamaan edellä ja saattamaan meidät perille, kunnes nappasin maamerkin kartalta ja tyynen rauhallisesti opastin meidät hotellille. Aika voittajaolo!  

Amerikkalainen galleristi Tiberiaassa kehui kovasti Zipporia, ja koska se oli ihan matkan varrella Nasaretista Akkoon, miksipä emme olisi pysähtyneet. Rouvan mielestä Zipporissa on amazing mosaiikit ja wonderful vanha teatteri. Pitihän sellaiset nähdä. 

Yhden viikon Israelissa olemisen ja vajaan viikon kartturina toimimisen jälkeen uskaltaisin sanoa, että jos on ajanut autolla missä tahansa vaikkapa Etelä-Euroopassa, uskaltaa ajaa myös Israelissa. Liikennekulttuuri poikkeaa suomalaisesta esimerkiksi ruuhkissa ja erityisolosuhteissa, jos vaikka tietyön vuoksi yksi kaista on pois käytöstä. Suomalainen vetoketjusysteemi ei ole tuttu, vaan lähinnä kaikki menevät samaan aikaan, rinnakkain on yhden sijaan kolme autoa. Haifan kiertäisin melko kaukaa, jollen nimenomaan olisi menossa kaupunkiin. Sen ympäristö oli liikenteellisesti pahin. Haifan tienoon ruuhkiin juuttuminen lisäsi matka-aikaa Tel Avivista pohjoisen tukikohtaamme Shavei Tsiyoniin ainakin tunnilla.

Kotiinpaluupäivänä olimme aikeissa käydä Beetlehemissä matkalla Jerusalemista takaisin Tel Aviviin. Kumpikaan ei ollut tullut ajatelleeksi, että Beetlehem on Länsirannalla, muurien takana, eikä sinne ole asiaa vuokra-autolla. Auton olisi voinut pysäköidä Israelin puolelle ja jatkaa matkaa taksilla, mutta koska emme olleet ottaneen systeemistä selvää etukäteen, tuntui paremmalta olla menemättä. Aikaa ei ollut ylenmääräisesti. Lisäksi rajamuodollisuudet olivat oma lukunsa. Mitä jos Syyrian viisumista tulisi taas ongelmia? Toisaalta korkean muurin näkeminen herätti hurjaa uteliaisuutta: mitä on muurin toisella puolella, miten elämä siellä eroaa tästä puolesta. Toisaalta taas muuri oli tavattoman ahdistava: miksi pitää rakentaa metrien korkuinen muuri erottamaan kansoja toisistaan, miksi pitää hankaloittaa ihmisten elämää. Vähän liian suuria kysymyksiä turistin pohdittavaksi.