Olisin halunnut rakastua Kuubaan ja Havannaan ensihetkestä. Ensimmäisen casa particularen (kotimajoitus) ystävällisyys ja avuliaisuus jo ennen matkaa saivat ajattelemaan kaikkien kuubalaisten olevan sydämellisiä, mutta ensikosketus Kuubaan oli ikävä: lentokentän rahanvaihtopiste on järjestäytynyttä huijamista. Tiesin oikean vaihtokurssin, ja kentällä oli vähän matalampi. Tiesin kaikkialla pankkeihin ja rahanvaihtopisteisiin olevan pitkät jonot ja rahan myös välillä loppuvan. Tuntui siis, että yhdellä jonottamisella voisi ottaa vähän enemmän, vaikka kurssi olisi pari prosenttia huonompi. Mutta niin vain onnistui vaihtopiste puhaltamaan minulta satasen.
Tiskille saa mennä vain yksi kerrallaan, jotta varastaminen onnistuu helpommin. Vähemmän silmiä, helpompi huijata. Kun annoin pinon 50 euron seteleitä, kahteen kertaan laskemani, luukun sisäpuolelle, alkoi nainen niputtaa ja säätää kuubalaisia pinosta toiseen, laskinmasiinaan ja siitä pois. Ja jotenkin siinä rahoja pyöritellessään, huomioni siihen kiinnitettyään, nappasi osan myös omistani. Olin amatööri. Päädyin silmänkääntötempun uhriksi. Miesten huomion kiinnittämiseksi nainen oli vieläpä pukeutunut niin, ettei rintoja paljon ollut viitsitty peitellä. Kiva huomion kerääjä nekin.
Varoitus siis: vaihda Havannan kentällä vain vähän tai älä ainakaan anna pinon seistä luukun sisäpuolella, jos vastaavanlainen säätö alkaa.
Seuraava tilaisuus joutua, jos ei nyt huijatuksi niin ainakin ylihinnoitelluksi, on taksi. Meille oli sanottu oikean hinnan asunnolle olevan 20 cuc (kurssi on aikalailla yksi yhteen euron kanssa), mutta 30 cucista alkoi pyyntö. Pienellä väännöllä putosi kyllä. Kuubalaiseen systeemiin kuuluu myös, että turistit maksavat reilusti, mutta se ei takaa privaattikuljetusta. Kyytiin voidaan ottaa muitakin, jos autoon vain mahtuu, mikä on vain hyvä Kuuban kaltaisessa köyhässä maassa. Kyytiläinen maksaa joitain kolikoita. Kuubassahan on ylipäätään kahden rahayksikön systeemi: on turistipesot (CUC) ja paikallispesot (CUP), joita turisti ei käsiinsä saa ja jonka arvo on 1/25 turistipesoon nähden. Rahanvaihdossa on myös riskinä saada vääriä pesoja. Katso, että omissasi lukee convertible peso.
Mutta mitä lähemmäs kaupunkia tultiin, sitä viehättävämmäksi kaikki kävi. Vastaan alkoi tulla juuri niitä vanhoja amerikkalaisia autoja, joita voi pitää Havannan ja koko Kuuban tavaramerkkinä. Alkoi näkyä taloja, jotka ovat joskus olleet aivan järjettömän kauniita, mutta nykyään toinen toistaan ränsistyneempiä tai uuteen loistoonsa restauroituja.
Ihana casa particulare sydämellisine ihmisineen jotenkin taas palautti uskoa. Eivät olleet koskaan kuulleet vastaavasta vaihtohuijauksesta. Jokainen vuorollaan kävi päivittelemässä tilannetta. Omistajat taisivat olla kuubalais-venäläinen pari. Pari sukulaisnaista huolehti siivouksesta ja kokkailusta. Kovasti juttelivat, vaikka he eivät osanneet englantia emmekä me espanjaa.
Aikaero ja nopeasti tullut pimeä veivät haluja haahuilla asunnolta kovin kauas. Ensimmäisen illan havainnot saivat Kuubasta todella ristiriitaisen fiiliksen. Kaupat olivat enimmäkseen lähes tyhjiä. Niistä saattoi saada satunnaisia tavaroita tiskiltä pyytämällä kuin Alkossa vielä 90-luvun alussa. Pulloveden saanti ei esimerkiksi ole mitenkään automaattista. Sitä joko on tai ei ole. Yhdessä kaupassa oli pari lavaa isoja kannuja, mutta kun joku olisi niitä halunnut ostaa, vastaus oli, että huomenna. Puolen litran pulloja oli saatavilla kyllä euron hintaan. Oma suomalainen yltäkylläisyys tuntui kovin etäiseltä.
Oli lauantai-ilta. Vanhan kaupungin rajalla Inglaterra hotellin edustan Paseo de Martílla rakastavaiset ja rullaluistelijat täyttivät keskellä olevan kävelykaistaleen. Ensimmäisen illan arkuus, minulle niin tyypillinen, jos en ole tutustunut paikkaan ensin päivällä, sai vallan. Jokainen ohikulkija oli potentiaalinen käsilaukkuvaras, joka kiitää viittäkymppiä luistimillaan karkuun. Mitään pelättävää ei ollut, mutta väsynyt mieli ajattelee omiaan.
Ensimmäinen ilta ei vielä saanut oikein lämpeämään Havannalle. Sen kauneudesta sai häivähdyksen, mutta pimeässä korostuu silti enemmän kämäisyys. Onneksi seuraavanakin päivänä nousi aurinko. Onneksi valossa ja hyvin nukutun yön jälkeen kaikki näyttää toisenlaiselta. Casa particularesta sai aamiaista, sen valmistumista odotellessa saattoi katsella parvekkeella, kuinka maailma kulkee ohi.
14 comments
Hei Annika, nyt on vihdoin jo pakko kommentoida! Löysin blogisi viime kesänä, kun olin Bruneissa Ramadanin aikaan. Kuulostaako tutulta? Niinpä! Tuskin siellä kovin monta suomalaista on pyörinyt Ramadania viettämässä, mutta paikan päällä oli kiva tietää, etten ollut ollut ainoa. Salapizzaa ostoskeskuksen invavessassa… Siitä lähtien olen ahkerasti vieraillut lukemassa postauksiasi milloin mistäkin päin maailmaa. Jonakin päivänä minä vielä lähden São Toméen!
Mutta Havanna. Vuosikausia on pitänyt ja pitänyt. Ensi talvena Finnair lentää sinne kahdesti viikossa reittilentoja, joten tekosyyt ovat loppu. Vielä en ole varannut, mutta aikomus on luja. Siispä tämä postaus tuli kuin tilauksesta! Mukavaa, virkistävää, elämyksellistä matkaa Sinulle ja toivottavasti kirjoittelet vielä monia kertomuksia kaupungista! Jos tuo majoitus osoittautuu onnistuneeksi valinnaksi, niin ehkä saamme siitäkin tietää enemmän. Kuvia, nimiä…
Niin, ja ikävää, että Havanna päätti aloittaa näyttämällä kurjat puolensa. Toivottavasti jatko sujuu paremmin!
Kiitos, että vihdoin kommentoit! Ihana kuulla, että joku kerta toisensa jälkeen palaa juttujeni pariin ja on jopa löytänyt jotain omalle bucket listilleen. 🙂
Salapitsa invavessassa! :O Me sentään vaan juotiin salaa puistossa ja syötiin hotellissa. Paitsi no kerran reissukaveri siellä ostarin veskissä juomassa. Mutta jos kerran julkisesti ei syödä eikä juoda, sitten eletään niin. Jotenkin tekisi mieli palata Bruneihin ja nähdä se normaalitilassa, mutta toisaalta ehkä haluan pitää muistot tällaisina, aika outoina. 🙂
Juuri oli kaveri varannut ensi jouluksi Finskin suorat Havannaan. Meno Amsterdamin kautta KLM:llä oli kyllä iisi, paluu Air Francen kanssa Pariisin kautta ei. Eihän vaihtoaika riittänyt mihinkään, ja sinne jäätiin. Sen puoleen suorat tulevat kyllä tarpeeseen, mutta ovat aika hintavia kyllä. Toisaalta joulun aikaan on kallista kaikilla yhtiöillä.
Olen siis jo takaisin kotona. Kuubassa ei mennä nettiin ihan noin vain, joten postausenergia pääsee purkautumaan vasta nyt. Juttuja tulee kyllä paljon. Ja kun pysyt kuulolla, kerron lisää myös majapaikoista. 🙂
Ensimmäisen illan arkuus on tuttu tunne. Sellaisena hetkenä ihmettelee, miksi olen täällä. Miksi en ole jossain tutummassa, paremmassa, paikassa. Aamulla onneksi maailma on jo ihan toinen, ja on tyytyväinen, että on just siellä.
Kiva kuulla, että on yleisempi “vaiva”. Jos olen tullut kohteeseen valoisan aikaan, likuma iltaan on ihan erilainen. Jos tulen pimeän aikaan, on aina sama juttu, jollei kohde ole tuttu. Aamulla olen kuin eri ihminen. Lähden ilman arkuuksia kohti seikkailuja.
Ihania kuvia ja kuvaava kirjoitus! Olen innokkaana odottanut, miten Sinä näit Kuuban. Arvasin, että osaat kertoa asiat peremmin kuin minä. Jännittyneenä odotan jatkoa.
Hei Nimetön! Mukavaa, että tavoitit jutusta samoja fiiliksiä, joita sinullakin ollut. Jatkoa on luvassa, ehkä jo tänä iltana. En malta panttailla ajatuksiani enää, kun koko matkan olin melkein somepimennossa.
Mielenkiinnolla jään odottamaan lisäpostauksia Kuubasta! Toivon mukaan sinne itsekin suuntaan ei-niin-kaukaisessa tulevaisuudessa…
Niitä tulee! Minulla on palo päästä niitä myös kirjoittamaan. Minua Kuuba oli kiehtonut jo vuosia, mutta lennot tuntuivat aina hankalilta, siis liian pikiltä odotuksineen, tai superkalliilta. Nyt on taas yksi matkaunelma täytetty. 🙂 Ensi kaudellahan on saatavilla Finnairin suoria lentoja, mikä ainakin poistaa pitkien odotusten tuskan.
Onpas ikävästi huijattu heti kun on päässyt paikan päälle! Rahanvaihto ja taksit taitaakin olla niitä yleisimpiä huijauksen kohteita ulkomailla, saa kyllä olla tarkkana. Toisaalta jotenkin myös ymmärrän sen ajattelun, että länsimaiset ovat rikkaita ja heillä oisi varaa maksaa enemmänkin. Ei tollaset huijaukset kuitenkaan kivoja ole. Kuvat on kyllä ihania, tuo rappioromantiikka iskee kyllä ihan täysillä.
Minä ymmärrän hyvin, että köyhissä maissa turisti maksaa vähän enemmän. Minä teen sen mielelläni. Mutta jos aina maksamme kaikesta, mitä pyydetään, hinnat alkavat karata ihan käsistä, mikä taas ei ole hyväksi matkailulle ja sitä kautta kansalle itselleen. Mutta suoranainen varastaminen oli törkeää. Ja vielä kun sen suunnitelmallisuus oli näin jälkeenpäin tajuttuna niin ilmeistä. Klassista.
[…] Koko kertomuksen kuvineen pääset lukemaan ja katsomaan tästä. […]
[…] Tässä Travellover -blogin Annikan ikävät kokemukset Kuubasta: […]
[…] Tässä Travellover -blogin Annikan ikävät kokemukset Kuubasta: […]