Kolme päivää tallasin vanhan Havannan katuja. Kolmeen päivään luulisi mahtuvan tarinoita, mutta Havanna ei olekaan kaupunki, jonka tunnelma olisi puettavissa sanoiksi. Se on kaunis ja kämäinen, upea ja rähjäinen. Se on elossa. Se on koettava itse. Ja siihen ei minulla mikään muutama päivä riittänyt. Tuntui, etten saa siitä kylliksi.
Vanhassa kaupungissa on ydin, muutamia kortteleita, ne kunnostetuimmat, joilla on paljon turisteja. Mutta ei tarvitse mennä monta korttelia sivuun, kun eletään normaalia kuubalaista arkea. Vanha kaupunki ei ole ulkoilmamuseo, turisteille kunnostettu teemapuisto vaan tavallisten ihmisten koti. Pyykit liehuvat. Lihakaupan ikkunassa on liha muodossa, jossa se meillä on teurastamolla, kaukana kauppojen hyllystä. Isännät korjaavat vanhoja autojaan. Humalaisia talutellaan kotiin, lapsia haetaan koulusta, juoruillaan kadunkulmissa. Havanna ei ole kaikkialla tanssittavaa salsaa, mutta kyllä yhdestä avoimesta ovesta tanssinopetustakin näkyi.
Kolmessa päivässä alkaa vähitellen hahmottaa kulmia, mutta silti löytää yhä uusia katuja, joita ei ainakaan muista kävelleensä. Alkaa tietää, missä on se terassi, jonka baarissa on siistein vessa, missä taas sellainen, jossa miehenkin tekee mieli ruiskia kynnyksen ulkopuolelta. Oppii myös sen, missä tehdään niin vahvat mojitot, että juomatta jäävät. Näyttää siltä, että rommi on juomassa se halvin osanen, jota voi lorottaa ilman mittaa.
Yksi risteys on churromiehen. Hänet tunnistaa jo kaukaa pitkästä jonosta. Kulmalla tuoksuu myös suklaa, koska churromies on parkkeerannut kärrynsä suklaatehtaan eteen. Pitkästä jonosta tunnistaa myös rahanvaihtopisteen ja telecommunication jotakin -paikan, joka oletettavasti myy nettikortteja. Someaddikti on muuten Havannassa kovilla, jollei istu koko lomaa puistossa. Siellä täällä voi nähdä kymmeniä ihmisiä datailemassa. Verkkoon pääsee joissain hotelleissa ja tietyissä puistoissa. Datapuistoja oli selvästi enemmän vanhan kaupungin ulkopuolella. Nettikorttien löytäminen on huomattavasti wifipuistojen löytämistä vaikeampaa. Me löysimme yhden paikan: Parque Central hotellin ikkunattoman kellaribaarin, jonne takuulla ei eksy vahingossa ja josta tunnin kortin saa 4,50 eurolla. Samaan hintaan saa juoman, kahvin, mojiton, oluen, minkä vain listalta. Mutta ei Havannassa kukaan käytä aikaansa missään pimeässä kellarissa netissä. Haloo! Elämä on kadulla!
Risteilylaivat sylkevät uumenistaan ryhmissä kulkevia. Minulle ei selvinnyt, mihin Havannassa tarvitsisi opasta, mutta ehkä sen vuoksi jäi jotain kokematta. Ei Havanna ainakaan ole paikka, jossa pitäisi turvattomuuden vuoksi kulkea jonossa. Toisaalta nähtävyydet ovat aika harvassa. Vanha Havanna itsessään on nähtävyys. En ehtinyt kaivata mitään.
Yksi suosikkejamme oli Plaza Vieja. Sunnuntaiaamuna se oli rauhallinen ennen kuin koko kaupunki heräsi. Elämästä pitivät huolta koirat. Havannassa on jonkin verran kulkukoiria, mutta ne ovat huomattavasti pienempiä kuin monissa muissa maissa. Osa niistä on steriloitu ja kaikki näkemäni hyväkuntoisia. Niistä näki, keiden aukio on, mutta eivät ne ihmisille ärhennelleet. Päästivät tonteilleen kyllä. Paitsi sen yhden, joka luultavasti joskus yrittänyt koiria vahingoittaa. Sen miehen kulku aukion poikki aiheutti pahennusta laumassa. Mutta kun tuli arki, koirat pysyivät poissa. Juoksivat tutut reittinsä määrätietoisina, mutta eivät parveilleet. Silloin aukion täyttivät liikuntatuntejaan viettävät lapset. Oli paras pysyä pois jaloista.
Jotenkin olin toivonut mielessäni, että livemusiikkia kuulisi kaikkialla, ja aika usein jossain kadunkulmassa tai terassin reunassa soittajia olikin. Laatu vaihteli, mutta enimmäkseen oli varsin hyvää. Todennäköisimmin musiikkia kuulee hotelli Inglaterran terassilla. Sinä soi aina ohi kävellessä. Joka ilta haaveilin meneväni jonnekin kuuntelemaan livemusaa, mutta kun oltiin aamusta asti kävelty, puhelimen askelmittari näytti 15 kilometriä, sanottiin kymmeneltä hyvää yötä ja käytiin nukkumaan. Tässäkin on syy, miksi palata Havannaan.
25 comments
Wow, nyt oli kyllä niin mahtava kuvapläjäys että teki heti mieli lähteä Kuubaan! Kerrassaan upeat kuvat, kertoivat enemmin kuin tuhat sanaa.
Kiitos, Petra! Yritän rajata kuvien määrää johonkin kohtuuteen, mutta nyt en taas pystynyt. Jokainen ihana kuva Havannasta on saatava julkaista. <3 Mutta sitten ei muuta kuin varaamaan lentoja. 🙂
Loistavia, elämänmakuisia kuvia! Näistä välittyy niin hyvin se tunnelma, josta kerroit.
Havanna on elämää! Liiankin usein odotin, että kuvassa ei olisi niin paljon ihmisiä, mutta oikeastaan heistähän tunnelma myös syntyy.
Voi ihana, mikä tunnelma välittyy sun tekstistä ja kuvista. Havannan rappioromantiikka kiehtoo kyllä kovasti.
Rappioromantiikkaa vanha Havanna todella on. Se on niin kaunis. Ah! On se kämäinenkin. Mutta ihana!
Havanna on kyllä (ja toivottavasti myös jatkossa, vaikka ameriikan jesseä alkaa sinne puskemaan…) mukava paikka. Mojiton rommia annosteltiin käsivaralla ja fiiliksellä – hyvää se oli joka paikassa. Itsekin kävelin pieniä kujia pitkin. Mielenkiintoinen alue oli kävellä Vanhasta Havannasta Hotel Nationaliin kiinalaisen kaupunginosan läpi ja rantaa Malecoa, jossa iltaisin lähes kaikki oli mahdollista. Välillä tuli vastaan niitä “oppaita” ja sikarin myyjiä, mutta aika nopeasti lähtivät toisaalle. Ympäri kaupunkia soiva musiikki sai omaankin kävelyyn ehkäpä hieman erilaista notkumista .. tai näin ainakin kuvittelin. Hola! Oikeaa Kuubaa, mistä pidin vieläkin enemmän, löytyi kuitenkin maaseudulta Vinalesista ja Trinidadissa.. siellä ihmiset olivat todella ystävällisiä ja aitoja.
Oma Kuuba jäi vain Havannaan ja Cayo Santa Mariaan, joka olisi pitänyt jättää väliin. Juuri mainitsemasi kohteet olisin halunnut nähdä, mutta niiden aika olkoon joskus toiste. En minä Havannaakaan kuitenkaan epäaidoksi sanoisi.
Kiinalaisen kulmilta ollaan menty vain autolla. Samoin rantabulevardia tullut suhailua vain autolla. Ei vaan pysytty hereillä niin myöhään, että olisi päästy näkemään “kaikkea mahdollista”. 🙂
Ai, mahtavia kuvia! Kateeksi käy! Ihan pakko mennä sinne käymään ensi reissulla!
Ihanaa, että jaat innostukseni. Havanna oli niin ihana! Sitä on helppo suositella!
Arkkitehtuuri näyttää hieman samalta kuin Sisiliassa ja Alicantessa
Alicantessa en ole ollut, mutta totta, hyvinkin voi nähdä Sisiliaa. Melkoista rappioromantiikkaa sielläkin.
Upeat kuvat! Hedelmäpuoti teki vaikutuksen. Noin yksinkertaista se voi olla! Havanna näyttää kaupungilta, jossa voi vain kävellä tuntikausia katsomassa rakennuksia ja elämää. Arkkitehtuuri muistuttaa Las Palmasin vanhaakaupunkia – sillä erotuksella, että jälkimmäisessä vain osa taloista näyttää olevan romahtamispisteessä.
Kuinka paljon tuolla oli väkeä liikkeellä pimeän aikaan? Oliko iltakävelylläkin turvallinen olo?
Havannassa on paljon rakennuksia, joihin en romahdusavaaran vuoksi uskaltaisi astua sisään, mutta niin vain ihmiset niissäkin asuvat. Vanhassa kaupungissa on ihan rankoja, kun muu romahtanut ympäriltä.
Pimeästä en valitettavasti osaa oikein sanoa, me kun oltiin aina tosia ajoissa nukkumassa. Kun 15 kilometriä kävelee helteessä, ei riitä yöjuoksulle enää voimat. 🙂 Yhdessä Facebook-keskustelussa kertoivat, että niin turvalliseksi eivät ole oloaan juuri missään kokeneet.
Rakas Havanna, läikähti sydämessäni, kun katselin kuviasi. Minäkään en jaksanut valvoa iltaisin. Nyt harmittaa, olisinpa ryhdistäytynyt ja lähtenyt taksikuskini ehdottamaan konserttiin.
Kävelin kolme päivää katuja ristiin rastiin, myöskin pienen matkan Maleconia pitkin ja sieltä suunnistin Keskuspuistoon kapeita katuja pitkin.
Meille yksi mies kovasti kauppasi jotain musiikkipaikkaa, mutta taisi olla jonkinlainen turistishow. siksi ei yritettykään sitä paikkaa varten valvoa. Mutta kyllä harmittaa minuakin, että lopulta jäi musiikki vain lounasravintoloiden ja katusoittajien varaan. Onneksi olivat edes ne.
Ihania kuvia – tuonne kyllä pitäisi palata! Iltaisin ei kannata kyllä kovin kaduilla liikkua, sillä siellä on oikeasti säkkipimeää ja katujen kunto on mitä on – tämä koettiin eka iltana Vedadossa, kun tultiin illalliselta hotellille – mitään ei nähnyt! Otsalamppu ois ollut poikaa. Hotellilla olikin sitten yksi aamu nainen käsi paketissa juuri sen vuoksi että oli kompastunut pimeässä. Muunlaisesta turvallisuusuhkasta en osaa sanoa, sillä kuljettiin Centron läpi taksilla pimeän aikaan. Musiikkia kuulimme paljon, mutta ei sitä juuri kauempaa olisi jaksanut kuunnelle – kuubalainen salsa on jokseenkin hakkaavaa, ei niinkään samalla lailla melodista mitä täällä meillä. Havannassa romahtaa talo päivässä, yksi aamulla romahtanut nähtiinkin Centrossa, jonka läpi käveltiin päivittäin. Kovasti sanotaan, että on kaikenlaista tyrkyttäjää ja jinteroa, mutta me saatiin kyllä kulkea rauhassa – joissain baareissa tosin tultiin kyllä ihan asiallisesti ja uteliaana kyselemään, mistä ollaan. Hyvin tietävät Suomen 😉 Neukkulandiasta sai hyvän keskustelun usein aikaan. Meidän kohdille osui kyllä aina ystävällisiä ihmisiä Havannassakin – hyvä tuuri vai oma asenne?
Samaa muuten katsottiin, että kadut ovat muhkuraisia ja monttuisia eli sillä tavalla turvallisuusriski, ei niinkään ihmisten vuoksi. Meitä ei lähestynyt kukaan oikein mitenkään. Yksi mies halusi kirjoittaa ylös jonkin musiikkipaikan nimen. Soittaa itse kuulemma iltaisin siellä jotain instrumenttia. Vähän jo innostuin, kun olisi kasilta jo alkanutkin, eli ehkä jopa ennen nukkumaanmenoaikaa, mutta sitten todettiin, että taitaa olla vain turisteille tarkoitettu, kun tuolleen turistille kauppasivat. Kunpa en olisi väärässä. Koska jos olen, sitten harmittaa, että ei menty.
romahtaneita taloja ei nähty. Se olisi kyllä lohduton näky. 🙁
Ihanasti kuvailtu kaupunkia! Vaikken ole koskaan käynyt eikä minulla oikein ollut Havannasta tätä ennen kuin joitakin stereotyyppisiä mielikuvia, niin tämän luettuani tekee mieli nähdä kaikki tuo omin silmin!
Minäkään en tiennyt kaupungista kovin paljon ennen helmikuuta. Se yllätti erittäin positiivisesti esimerkiksi turvallisuudellaan. Mutta myös kauneudellaan ja esimerkiksi paikallisuudellaan. Onhan vanha Havanna turistinenkin, mutta vain joiltain osilta. Muuten siellä on ihan tavallista elämää.
Terveiset Havannasta! Ja kiitos kaikista vinkeistä – eipä päässyt valuutanvaihto huijaamaan, kun olin ottanut mukaan satasen setelin ja vaihdoin sen ja vain sen. Siinä ei seteleitä piilotella, vaikka silläkin neidillä oli unohtunut puserosta pari nappia auki… Suora lento oli kätevä, mutta siinä tein virheen, että menin sitten kuitenkin hotelliin. Sikahinta ja surkea, kulunut, likainen, meluisa Mercure Sevilla. Ei olisi kannattanut.
Jos en nyt ihan Travelloverin jalanjäljissä kulkenut, niin melkein kuitenkin. 😀 Rupesi jo vähän naurattamaan, kun kuvasin samaa Maod Catedral -hedelmäpuotia. Piti hotellissa oikein tarkistaa netistä, että samako se oli. Oli se.
Jotenkin Havannasta tuli sellainen Neuvostoliitto palmujen kera -fiilis (vaikka oli Havannassa paljon kauniimpaa). Yhdessä kaupassa myytiin mangomarmeladia. Muuta ei sinä päivänä ollut. Kanakauppaan oli valtava jono, samoin nettikorttitiskille ja valuutanvaihtoon. Valintamyymälöitä ei ollut oikein missään, pitkiä tiskejä vain. No, rahaa ei shoppailuun todellakaan kulunut. CUCeilla kallista, mutta CUP-hinnoin kävin parturissa 1,06 eurolla…
Kyllä tuolla voisi toisenkin kerran käydä, jäi kiva fiilis!
Casa particularet ovat minusta kyllä ehdoton majoitusmuoto. Ainakin meillä oli huippukivat majapaikat ja tosi hyvään hintaan. Hotellit Havannassa ihan kamalan kalliita. Minä tykkäsin Havannasta ihan tosi paljon. Varmasti vähän suljin silmiä paikallisten todellisuudelta mutta näin on tehtävä omaneduntavoitteluun muussakin paikassa, jos ei halua alkaa potea suurta maailmantuskaa. Kiva kuulla, että olit saanut blogista hyviä vinkkejä.
[…] ja sen vanhaankaupunkiin ihastui myös Travellover-blogin Annika, sieltä itsekin kävin vinkkejä ja fiiliksiä ennen matkaani ammentamassa. Ja näitä kuvia ja […]
Ihana Havanna. Eksyin blogiisi täällä koronakaranteenin keskellä kun voi vain haaveilla seuraavasta matkasta. Musiikkitarjontaan pitää näin tanssiharrastajana kommentoida, että Havanna on myös siksi mahtava paikka, että matineat, eli iltapäiväkonsertit alkavat klo 18-19 ja kestävät parisen tuntia, eli vaikka päivä olisi mennyt aktiviteettien parissa, jaksaa silti. Ja mainitsemasi Inglaterran kattoterassillakin oli jo noin yhdeksän aikaan livebändit soittamassa. Ja turvalliseksi olen oloni aina tuntunut, vaikka välillä öiseen aikaankin liikkunut, toki järki kädessä sen suhteen. Pääsisipä pian takaisin.
Havanna oli niin ihana! En osaa sanoa, mihin sen viehätys niin edes perustuu. Jotain siinä vähän rähjäisessä paikassa vaan on. Pitääpä panna mieleen matineat, jos joskus kulmille palaan. Inglaterran terassilla (katutasossa) soi musiikki muistaakseni myös päivällä.