Hoi An on siitä ihana lomakohde, että siellä on kaikkea, mitä lomalta osaan kaivata (lue lisää täältä). Siellä on myös pitkät valkoiset hiekkarannat. Ei kuitenkaan ole ihan sama, mihin kohtaan rantaa menee päivää paistettelemaan. Mutta kun löytyy hyvä, siellä on hyvä olla.
Oma hotellimme oli muutaman kilometrin päässä rannalta. Jos lämpötila olisi ollut (reilusti) alle 35, olisi matkan voinut polkaista fillarilla, mutta hotellit (uskoisin että muutkin kuin Hoi An Garden Palace & Spa) järjestävät ilmaisia minibussikuljetuksia pari kertaa päivässä, ja taksilla pääsee muutamalla eurolla. Onneksi menimme ensimmäisen kerran hotellin kyydillä! Päädyimme ihanalle Hidden Beachille. Googlailemalla Hoi Anin rantoja voi huomata muiden ajattelevan samoin kuin me: “Only go to hidden beach!” “Make sure you find Hidden Beach!”
Hidden Beachilla, kuten muillakin rannoilla, saa aurinkotuolit ja varjon käyttöön ilmaiseksi, jos käyttää ne omistavan ravintolan palveluja. Koska hinnat ovat suorastaan halvat, ei ole mitään tarvetta kantaa omia vesiä tai muita juomia mukana. Ja kun ruokaakin saa, miksipä ei palveluja käyttäisi. Niinpä rannalle tullessa ravintoloilla on vähän huutokauppaa siitä, mihin turisti asettuu.
Palmujen reunustamia paratiisirantoja näillä kulmilla ei ole. Mutta hiekka on valkoista (ja polttavaa). Meri on turkoosi ja lämmin. Aurinko on vaarallinen, jollei suojaudu kunnolla. Mutta Hidden Beach on ihanan rauhallinen. Siellä täällä on puolipallon muotoisia perinteisiä kalastusveneitä, jotka ovat aika vekkulin näköisiä vesillä. Kun vielä nettikin toimi ihan kohtuullisesti sometushommiin, rannalla aika kului ihan huomaamatta. Kun aurinko alkoi laskea, paikalliset perheet alkoivat valua rannalle. Turistien aika oli ohi.
Kun toisella kertaa otimme rannalle taksin ja pyysimme parhaalle rannalle, meitä ei suinkaan viety Hidden Beachille vaan An Bang -rannalle. Kun Hiddenille kävellään päätieltä pari sataa metriä paikallisen asuinalueen halki, An Bangille pääsee autolla hiekalle saakka. Jo siinä parkkiksella minulle tuli olo, että täällä en halua olla. Rantatuolit ovat kiinni toisissaan pitkissä riveissä. Kun rauhallinen ranta tarjoaa yksityisyyttä kuin hotellihuoneet, oli An Bang kuin dormi, jossa maataan kaikki samalla laverilla. Yritin asennoitua. Yritin viihtyä. Mutta (huonon) lounaan jälkeen sanoin sen ääneen: En halua olla täällä. En viihdy. Haluan pois. Kävin keräämässä kamat. Vieressä istuneille kanadalaiskaveruksille vain totesin, että suomalaisen henkilökohtaisen tilan tarve on tälle rannalle liian suuri ja että naapurirannalla se täyttyy.
Otettiin taksi. Hidden Beachilla oli taas hyvä olla. Seuraavana päivänä sinne olivat tulleet kanadalaisetkin. Olivat tyytyväisiä. Kertoivat, että An Bangilla oli tullut sanomista, kun eivät olleet syöneet, ottaneet vain juomia. Olisi pitänyt maksaa sitten erikseen tuolien käytöstä. Ei kuulosta vietnamilaiselta, ei kuulosta hoianilaiselta ystävällisyydeltä. Mutta nyt ymmärtänet, miksi minäkin sanon, että varmista löytäväsi Hidden Beach, muualla ei ole yhtä hyvä.
Nyt kun Suomi on viilennyt ja alkaa kai jo valmistautua syksyyn, Hoi Anin lämmön muisteleminen melkein sattuu.
12 comments
Oi, nyt näyttää enemmän rannalta mun makuun. Vieri vieressä pönötys ei kuulu lempipuuhiin täälläkään.
Jep! Rannalla pitää olla tilaa hengittää!
Ihana ranta! Mun makuun, vaikka oonkin aina niin palmujen perään 😀
Minäkin ajattelen, että rannalla pitäisi olla palmuja. Mutta sitten huomaan tykkäileväni milloin mistäkin havupuiden reunustamista tai ties mistä. Hyvä fiilis voi tulla niin monenlaisesta, vaikka hiekalle uinnin ajaksi jätetyistä kartiohatuista.
Onpa sympaattisia pikku paatteja! <3 Ja ihanan näköinen ranta kyllä! Me ei vielä Vietnamiin asti olla ehditty, mutta pidetään tämä mielessä tulevan varalta! Samoilla linjoilla palmujen suhteen myös – ja sitten sitä tosiaan kuitenkin huomaa löytävänsä mitä upeampia rantoja niitä ilmankin.
Nuo veneet on niin suloisia. Mutta aalloilla keikkuessaan ei ollut ihan vakain menopeli. Seurasin yhden miehen menoa. Joutui tekemään tosi paljon töitä siinä meloessaan.
Noi rannat!!! <3 Mun majapaikan kulmalta käveli suoraan rannalle ja siinä oli pari kolme erilaista pientä rantatuolien vuokrauspaikkaa, joista jokainen tajoili myös syötävää ja juotavaa rannalla. Mikäs siinä sitten oli päivää viettää! Rantapätkän nimeä en muista, mutta sielläkin sai todella olla rauhassa – vain muutama hassu turisti lisäkseni. Ja nuo kalastajaveneet oli kyllä niin hassun näköisiä meren aalloissa pomppiessa!
Hyvä tietää, että näitä rauhallisia pikkurantoja on muitakin. Tai sitä yhtä ja samaa oitkää rantaahan nämä ovat. Jotenkin niin miellyttiin Hiddean Beachiin, että ei enää sitten lähdetty katsomaan muita, koska riski olisi ollut päätyä johonkin An Bang Beach kakkoseen (jos sellaisia on). Syyssateessa kotona niin kaipaisin tuonne takasin!
En voisi olla enempää samaa mieltä An Bang beachista! Vaikka ihan varta vasten pyöräiltiin sinne, niin korjattiin luimme hyvinkin äkkiä. Jäätävä ruuhka ja kaupustelijat olivat megaärsyttäviä. Olisi pitänyt testata tämä hidden beach!
Tykättiin Hoi Anista tosi paljon. Mutta kun mentiin väärälle rannalle, tuntui, kuin oltaisiin oltu ihan toisessa paikassa, toisessa maassa jopa. Mutta Hidden Beach oli taas samaa tuttua Hoi An laatua. Ihan muutama kaupustelija saattoi kävellä ohi, mutta eivät tulleet iholle kuten eivät muut turistitkaan. 🙂 An Bang oli turistihelvetti, jos minulta kysytään.
Mitenköhän tuon Hidden beachin löytäisi kartalta, yritin etsiskellä google mapsista ja maps.me:stä mutta en onnistunut?
Kuulostaa ehdottomasti paremmalta vaihtoehdolta kuin tuo An Bang!
Se on selvästi lähempänä kaupunkia kuin An Bang. Taksikuskit ainakin tiesivät, eli uskoisin sijainnin selviävän, jos kysyt vaikkapa hotellistasi – olettaen sis, että olet Hoi Aniin matkustamassa.