Finnairin A350 kaiken hehkutuksen arvoinen? Arvio bisnesluokasta

Kriittinen matkailija päätti tehdä täysin puolueellisen ja vain omaan subjektiiviseen arvioonsa perustuvan vertailun Finnairin koneista matkalla Bangkokiin ja takaisin. Molemmat lennot lensin bisneksessä. Mennessä kone oli Airbus A340-300, paluumatkalla hehkutettu A350.

Koska lentäminen on minulle pakollinen paha siirtymiseen paikasta toiseen, en suoraan sanottuna ymmärrä, miten jostakin lentokoneesta jaksetaan kohuta viikkoja, jollei kuukausia. Moni varasi lennon vain matkustakseen uudella koneella johonkin Euroopan kohteeseen ja takaisin. Siis lentää ihan vain lentämisen vuoksi ilman, että matkalla olisi päämäärä? Juu ei. Mutta koska A350 osui reitilleni, sen kyytiin kapusin.

Minulla oli molempiin suuntiin ikkunapaikka A. Mennessä se oli kuin pieni yksiö. Edessäni oli kaksi penkkiä, samoin takana ja sivulla, mutta ikkunan vieressä joka toisella rivillä on vain yksi paikka. Aivan luksusta. Ikkunan viereen sain laukkuni, josta saatoin kaivella kaikkia aarteitani koko matkan, ja silti sain penkkini makuuasentoon. Inhoan käytävän vieressä istumista, jos välissä on vain ohut käsinoja. Ohikulkijat osuvat aina, ja varsinkin nukkuessa tai unta yrittäessä se on epämiellyttävää.

Tv-ruutu oli suuri, iPadiani isompi, mutta sen tarjonta ei kiinnostanut. Naps. Pimeni.

Palvelu oli perus-Finnairia, eli välttämättömät hoidetaan, ruoka Savoyn Aihista, joka voi olla mitä tahansa, mutta tällä kertaa silakkaa ja nieriää. Oikeastaan aika hyvää. Mutta ruoka ja palvelu oletettavasti eivät ole konetyyppiriippuvaisia.

Joulusesonkina Bangkokiin lensi pari Finskin konetta päivässä. Oma lentoni oli alun perin vasta melkein viikkoa myöhemmin, mutta vaihdoin aiemmaksi (aika kovaan 175 euron vaihtopalkkioon). Sain vasta sunnuntain 20.12. myöhäisemmän lennon, eli lähtö oli 18.30. Toivoin saavani ruokaa todella pian ja sitten voivani alkaa nukkua. Olin syksystä, töistä ja kaikesta niin väsynyt, että oikeastaan vain odotin valojen sammumista ja yötä. Vielä 20.15 olin pelkkien pähkinöiden varassa.

Drinkki Blue Sky on kehitetty A350:tä varten. Senttilitra mustikkalikööriä ja loput sampanjaa. Uskon, että olisi oikeassa suhteessa todella hyvää. Kun likööriä on kolme senttiä lasin pohjalla, sen maku lyö läpi liian voimakkaasti. Paluumatkalla lupaan testata uudelleen.

Paluulento lähti reippaasti yli viisi tuntia myöhässä. Yhtään tekstaria tai sähköpostia ei myöhästymisestä tullut. Matkakaverilla on kännykässään jokin sovellus, joka ilmoitti myöhästymisestä, ja soitto asiakaspalveluun vahvisti tilanteen. Koskaan ennen en ole riisunut vaatteita yhtä nopeasti ja vetänyt pyjamaa takaisin päälle. 5.45 ei ole minun parasta aikaani olla hereillä. Mutta ensimmäistäkään viestiä myöhästynisestä ei tullut tämänkään jälkeen. Finnair, nyt kysyisin, että miten noin niin kuin omasta mielestäsi meni tämä tiedottaminen. Saattoi olla kentällä muutama aamuäreä suomalainen. Vasta lennolla kerrottiin koneeseen tulleesta teknisestä viasta ja koneen vaihdosta.

Mutta siis, lentokoneeseen. Rehellinen mielipiteeni on, että turhaan hehkutettu. Moni asia on ainakin bisnesluokassa minusta huonommin kuin A340-300:ssa:

* Turvavyö on kova ja epämukava. Ehkä pehmenee ajan myötä.
* Käsinoja on niin kaukana, että minulle siitä ei ole mitään hyötyä, koska en ylety.
* Minut erottaa käytävästä vain se kapea käsinoja.
* Matkakaveriin on paras yhteys, jos hän on käytävän toisella puolella. Jos on vierekkäiset paikat keskellä (D ja H), jalat ovat viistosti vastakkain, päiden välissä metri ja seinä. Tämä lisää äänekkäiden keskustelujen kuuntelemisen pakkoa, kun jengi ottaa peräkkäsiä paikkoja, roikkuu selkänojien yli ja kailottaa.

Joitain seikkoja on epäilemättä myös paremmin, mutta minusta ne eivät voita epäkohtia.

Näyttöruutu on suuri, melkein kuin matkatelkkari (jos olet niin vanha, että muistat, mitä ne ovat)
Penkissä on suuri lokero kaikille aarteille, joita minullakin lennoilla tuppaa olemaan (iPad, lehtiä, kuulokkeet jne.)
Yksin matkustavalle yksityisyys epäilemättä on myös hyvästä, mutta ei vähennä kailottamisesta aiheutuvaa epämukavuutta.

A350 on aavistuksen aiempia malleja hiljaisempi, mutta en sitä olisi huomannut, jollei asiasta olisi niin paljon puhuttu. Ja koska kone hiljaisempi, naapurien juttujen kuulemisen todennäköisyys lisääntyy.

Ikkunat ovat aiempaa suuremmat, ja koska ne ovat vielä myös naarmuttomat, maisemia olisi kiva katsella, mutta omalla ikkunapaikallanikin olin ikkunasta varsin kaukana. Vyö on irroitettava, jos esimerkiksi haluaa ottaa valokuvan.

Ruokalista ei näyttänyt mitenkään houkuttelevalta. Tähän puoleen uudessa koneessa ei siis ole satsattu. Toisaalta ei ruoka ole konetyypistä kai kiinni vaan lentoyhtiöstä. Samoin palvelu on se, missä sinivalkoisilla siivillä olisi petrattavaa. Jos vastakkain käytävällä tulevat suunnilleen saman ikäinen matkustaja ja lentoemäntä, kumpi väistää?

Sellaistakin kysyisin, että miten kauan voidaan pakkosyöttää mainoksia? Osta ennakkoon, osta nyt, liity siihen ja tähän. Ja sama vielä kerrattuna. Ymmärrän, että lennoilla halutaan myydä mahdollisimman paljon kaikkea kamaa, mutta pakkosyöttö ei välttämättä lisää ostohaluja. Tämäkään ei liene konetyypistä sinänsä riippuvaista, mutta oli uutta verrattuna aiempiin.

Entä ne valot? Piti olla suunnittelun superia, uutta ja ainutlaatuista. Mitkä valot? Anteeksi, mutta en minä huomannut mitään erityistä. Veski oli valoisa, koska siellä oli iso ikkuna, mutta siinä istuskellessa tietenkin selän takana. Ei voinut pilviä ihailla. Tai se penkki, jota matkamessuillakin moni kävi testailemassa? Kyllähän se kallistui, mutta tuntui minusta edeltäjäänsä ahtaammalta.

On yhteenvedon aika. Tämän raadin (johon osallistuu omalla panoksellaan myös matkakaveri) yksimielinen näkemys on, että ei ole A350:n bisnesluokka muuta kuin ihan vain lentokoneen bisnesluokka, jossa kökkimällä pääsee paikasta A (Helsinki) paikkaan B (maailma) ja takaisin. Aika monilta osin se on edeltäjäänsä epämukavampikin.

Ai niin, ja se drinkki. Parempi, kun likööriä oli oikea määrä.

Huomenna kokeilen ensimmäistä kertaa Finnairin economy extraa matkalla New Yorkiin. Aeroflotilla konsepti toimi, mutta koska Finskin kone on vanha, taitaa olla turha odotella liikoja, mutta lisäpanostus ei ollut niin paljon, etteikö kannattaisi kokeilla.

Eipä tullut kuvia oikein otettua. Jotenkin vain tuntuu lennolla kuvailu niin hölmöltä. Kun ei se veskiselfie sittenkään taida olla kiinnostava. Vessassa kehtaa kuvailla (vaikka järkkärin kanssa vessaan meno onkin aika kyseenalaista…).