Type and press Enter.

Entä jos on kiinnostunut suunnilleen kaikesta? 

Sanotaan, että matkablogilla pitäisi olla menestyäkseen aika tarkasti rajattu näkökulma matkailuun. Tiedä menestyksestä, mutta kyllä täällä ihan kivasti lukijoita käy, vaikka en ole rajannut näkökulmaani muuhun kuin rakkauteen maailmaa kohtaan ja mukavasti ja laadukkaasti matkustamiseen, koska pidän sellaisesta. Rajaaminen olisi mahdotonta, koska olen kiinnostunut niin monenlaisesta – suunnilleen kaikesta ainakin jossain määrin. Joko pitäisi matkustaa blogin näkökulma edellä (En ikinä! Rakkaus matkustamiseen ja monipuoliseen kokemiseen voittaa!) tai karsia ja kertoa vain satunnaisia tarinoita (Päivittyisi blogi aika hitaasti ja liian monta kiinnostavaa asiaa jäisi kertomatta!).

Kaupunkiloma vai rantakohde? Pannaan molemmat.

Jos räätälöin ihan parhaan matkan, siinä on molempia, kaupunkia ja rantaa ja vielä luontoakin. Vaikkapa talvella Kuubassa oltiin puolet ajasta Havannassa, puolet Cayo Santa Marian valkoisella hiekalla. Ensi viikolla pari päivää Bangkokissa ja loppuloma rannalla (ehkä Myanmarissa). Hoi An oli ihan kohteiden aatelia, koska siinä sai molemmat asustelemalla yhdessä paikassa ja nauttimalla molemmista.

Tämä on karkea yleistys, mutta usein on niin, että kaupungissa voi fiilistellä paikallista elämää, tutustua vähän kulttuuriin, kierrellä kirkkoja, toreja, kun rannalla on enemmän turistimeininkiä mutta taas auringonlaskuja, elämää ilman kenkiä, vilvoittava meri, rantatuoli ja -varjo, jonka alla lukea tai ottaa päiväunia. Eiväthän nämä sulje toisiaan pois. Pannaan siis molemmat.

Lillen vanha kaupunki
Lillen vanha kaupunki
Lissabonin ratikat
Lissabonin ratikat
Rannalla Kambodzassa
Rannalla Kambodzassa

Itä vai länsi? Pohjoinen vai etelä? Jos vaikka vuorotellen?

Oli kyse sitten idästä tai lännestä Euroopassa tai laajemmin Amerikka – Aasia-jaosta, ei minulle ole muodostunut lempi-ilmansuuntaa. Aasiassa houkuttelee Amerikkaa enemmän tällä hetkellä hintataso, mutta jos sukan varteen jotain saisi kaikilta reissuilta jäämään, olisi pian kai taas lännen vuoro. Euroopassa kulttuurierot eivät ole läheskään yhtä suuret, mutta on maissa idässä ja lännessä hurjasti eroa – ja siksi ne kiehtovat kaikki. Tällä hetkellä hinkuan Pariisiin, vaikken oikeastaan erityisesti pidä siitä, ja Minskiin, koska olen lukenut kaupungin muuttuneen paljon ihan viime aikoina. Koska lennot Lontooseen on jo ostettu, pitänee tasapainon nimissä käydä lähiaikoina myös idässä.

Etelään olen suunnannut paljon useammin kuin pohjoiseen. Etelään vie lämpö, pohjoiseen ihan muut syyt.  Islanti, Grönlanti ja etenkin Färsaaret sulattivat sydämen ja vakuuttivat, että uimahousujen sijaan pipo päässäkin on onnellista lomailla. Viime keväänä olin ensimmäisen kerran Lapissa. Eteläntyttö oli aika ihmeissään siitä lumimäärästä. Ja poroista. Koska vuodenaikoja on Helsingissä monena vuonna vain kaksi, vähäluminen kesä ja yhdeksän kuukauden syksy, olen yhä enemmän alkanut kaivata kunnon talvea, kunnollisia vuodenaikoja.

Vang Vieng idässä, Havanna lännessä, Färsaaret pohjoisessa ja Uganda etelässä

Eurooppa vai kaukomaat? Takuulla sekä että.

Eurooppaa puoltavat lyhyemmät lennot, länsimainen meininki, tavallaan totutunlaiset kuviot. Onhan täällä suuri rakkauteni Venetsia, koko Italia, Välimeri, vuoristot, suuria kaupunkeja, pieniä kyliä, idän sovjetarkkitehtuuria ja lännen tyylikkyyttä. Mutta vaikka kauas on kalliimpaa mennä, on usein halvempaa olla, ja kaikki vierashan kiehtoo omalla tavallaan joskus enemmänkin kuin tuttu. Tarve kolmannen kerran Japaniin on tällä hetkellä suuri. Ja sitten on lähes kokonaan näkemätön Etelä-Amerikka, Kanadakin. Ja vaikka mitä. Palo Afrikkaankin polttelee.

Historiaa vai modernia maailmaa? Mutta kun ei jälkimmäistä ilman ensimmäistä.

Muistan aina, miten yksi tuttuni ihmetteli, miksi lomilla en ota kuvia vain reissukaverista vaan kaikenmaailman kivikasoista. Se on historiaa, beibi. Minua sattuvat kiinnostamaan ne kivikasat. Ei sillä että historiaan kovin perehtynyt olisin. Tunnustan sisäisen blondini, joka mielellään katselee kauniita asioista. Mutta kyllä minä pidän lasista ja teräksestä, ostareista, drinkkibaareista, kattoterasseista, uima-altaista. Ja taas jos tämän kaiken saa yhdistettyä, olen löytänyt unelmakohteen.

Efesos
Efesos
Angkor Wat
Angkor Wat

Viinimatkailija? Ei varsinaisesti, mutta jos kohdalle sattuu.

Paluuseen Slovenian Brdaan oli yhtenä syynä viini, jota halusin saada lisää. En saanut. Vinoteka oli kiinni. Ei se ainoa syy ollut, mutta kiehtova. Viinitilat ovat jääneet lähes kokonaan tutustumatta, mutta viiniköynnöksiä on näkynyt silmänkantamattomiin, ja lähes vastaava määrä viiniä siirtynyt pullosta lasiin ja lasista suuhun. On mielenkiintoista maistella paikallisia viinejä. Joskus tilanne vaatii tutustumaan toisenkin lasillisen verran, joskus yksi riittää todistamaan, että jokin muu tuotannon ala voisi tuottaa parempaa tulosta. Mutta maistettava on.

Brda, Slovenia
Brda, Slovenia
Viinijuhlat Mikulovissa
Ai niin, kyllähän minä Tsekkiin lähdin viinin vuoksi. Viinijuhlat Mikulovissa.

Luonto vai kulttuuri? Eiväthän ne voi toisiaan pois sulkea!

Onneksi ihminen on kehittyvä yksilö. Muutama vuosi sitten luonto ei puhutellut minua lainkaan. En pakannut reissuun edes kenkiä, joilla voisi järkevästi lähteä kaupungin tai rannan ulkopuolelle. Myönnän, paljosta olin jäänyt paitsi. En muista, mistä ulkoilu alkoi. Ehkä Cinque Terrestä. Sitten ovat tulleet Taiwanin kansallispuistot, madagaskarilaiset sademetsät, Färsaaret, Cameron Highlands, Réunion ja monet muut. Mutta edelleen haluan luonnosta suihkuun ja valkoisille lakanoille nukkumaan. Mutta sopivassa suhteessa urbaania kaupunkiympäristöä tai kyläelämää ja luontoa. Ehkä tässäkin kuuluisat jin ja jang, tasapaino, kaikkea sopivasti.

Untitled
Madagaskar, Réunion, Cameron Highlands, Färsaaret

No mutta kotimaa? Sehän on heikko kohta?

Minähän en kotimaanmatkaile, sanoin vielä muutama vuosi sitten. Ystäväni kysyi, mitä on tapahtunut Annikalle, joka ei Suomessa retkelle. En tiedä. Mutta tänä vuonna olen käynyt kolmessa suomalaisessa kansallipuistossa – enemmän kuin eläissäni tähän mennessä yhteensä. Kai on pitänyt käydä kaukana nähdäkseni lähelle. Tampereelle olen lähtenyt vartavasten ihan vain, koska Tampere. Alankohan kohta harrastaa viikonloppukaupunkilomia Suomessa? Kyllä veri vetää enemmän maailmalle, mutta viime viikonloppuna Pohjois-Karjalan halki ruskaisessa järvimaisemassa ajellessa taas aavistuksen enemmän ymmärsin niitä, joille Suomi on pop.

Levi
Levi
Repoveden kansallispuisto
Repoveden kansallispuisto
Porvoo
Porvoo
Bomba Spa
Uusittu Bomban kylpylä Nurmeksessa

Oletko sinäkin meitä, jotka rakastuvat suunnilleen kaikkeen, vai painottuvatko matkasi jonkin tietyn tyyppisiin?

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -kampanjaa, jonka ideana on jakaa matkailuinspiraatiota ja hyvää reissufiilistä Instagram-kuvien avulla. Jaa oma Instagram ja matkailu -aiheinen, suomenkielinen postauksesi alla olevasta add-linkistä. Instagram Travel Thursdayhin voit osallistua Travelloverblogin ja Vagabondablogin kautta. Voit lisätä linkkisi mihin tahansa näistä blogeista, ja se näkyy kaikissa. Muista lisätä postaukseesi linkit emoblogeihin ja kertoa, että osallistut IGTT-kamppikseen.

Instagram Travel Thursdayn kantava ajatus on sosiaalisuus. Muistathan myös lukea toisten juttuja, osallistua keskusteluun, kommentoida ja tykkäillä muiden mukana olevien kuvista Instagramissa sekä jakaa kuviasi #IGTT- tai #IGTravelThursday-tunnisteella. Minut löydät Instasta nimellä @travelloverblogi.

IGTT-uutiskirjeen (kerran kuussa, muistuttaa kamppiksesta ja tulevista teemapostauksista) voi tilata tästä linkistä. Kirje saattaa mennä roskapostikansioon.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

26 comments

  1. Olipa kattava bloggaus! ^^ Meillä on ollut aika samanlainen tyyli: kaupungeissa on kiva kiertää, mutta myös klassiset rantahietikot on mukavaa oman aikansa. Ilmansuunnistakin on suht tasaisesti otettu kaikkea – Eurooppaa, Amerikoita, Aasiaa ja Afrikkaa. Ja nyt tänä kesänä on otettu huonosta tuurista hyvät puolet irti ja katsottu näitä Suomenkin paikkoja, kun Barcelonan ja USAn reissut piti peruuttaa.

    1. Onko tämä sitten tyyli vai täydellistä tyylittömyyttä, mutta kun kaikki vaan kiinnostaa!

  2. Entten tentten teelikamentten… Sitähän se on.

    Jazzmatkablogi tuntuu ajoittain turhankin spesifiltä, mutta kyllähän se toisaalta voi viedä festareille minne vain. Terkut Puolasta!

    1. Toisaalta minäkin tykkäisin, jos olisi jokin intohimo, jonka perässä matkustaisin. Toisaalta maailma itsessään on se intohimo. Molemmilla tavoilla pääsee näkemään ja kokemaan hienoja asioita.

  3. Kaikki käy: tyttären kanssa rantalomaillaan ja hengaillaan kaupungeissa. Puolison kanssa mennään myös kaupunkeihin tai minne vaan, missä ei oo lämmintä. Mistään matkakohteesta en ole ollut tähän mennessä tykkäämättä.

    1. Läpeensä huonossa en ole minäkään ollut! Pettymyksiä kyllä on tullut, mutta kaikessa on ollut hyvääkin. Useimmiten jälkeenpäin muistaa vain hyvät.

  4. Tää olis voinut olla aika pitkälti kuin mun kynästä. Olen lähtökohtaisesti kiinnostunut melkein kaikesta. Tosin pohjoinen on jäänyt todella vähälle huomiolle, sillä mieluummin matkustan Suomea lämpimämpiin paikkoihin. Toisaalta minua kiehtoisi tehdä joku lyhyt pyrähdys vaikka Lofooteille. Pohjoisia alueita on kyllä tullut kierrettyä lapsena, joten jotain kokemusta niistäkin löytyy, vaikken aikuisena olekaan valinnut niitä lomakohteikseni 🙂 Kaikkein paras loma yhdistää kaupunkia, rantaa ja luontoa, mutta ilmansuunnalla ei useinkaan ole niin väliä.

    1. Pohjoisesta ajattelin aika samoin. Hui, kylmä, ei kiva. Mutta kokemuset ovat olleet niin hyviä, että aion mennä vastaisuudessakin. Juuri Norja minuakin kiehtoisi. Grönlanti haluaisin nähdä talvella. Huippuvuoret käymättä. Onhan noita TAHTOO!-paikkoja vaikka kuinka paljon joka ilmansuunnassa, myös pohjoisessa.

  5. Kiva juttu! Minäkin koen olevani kiinnostunut melkein kaikesta. No, paitsi nykyään en oikein jaksa rantoja. Voivathan ne olla kauniita, mutta mulla ei ole kärsivällisyyttä makoilla hiekalla. Tai edes aurinkotuolissa.
    Mutta kaikki ilmansuunnat käy, historia, kulttuuri, ruoka, luonto. Erityisesti tykkään Etelä-Amerikasta, jossa olen käynyt suht paljon. Optimi maa voisi olla vaikka Kolumbia: kaunista luontoa, hienoja vanhoja kaupunkeja, ystävällisiä ihmisiä. Suosittelen!
    Minsk on muuten myös oikein kiva, olin muutaman päivän viime kesänä! 😊

    1. Etelä-Amerikan valloitus pitäisi minunkin aloittaa. Siellä olisi niiiin paljon kaikkea nähtävää ja koettavaa.
      Rannoissa ja aurinkotuoleissa minua puhuttelee rauha lukea. Hektisessä arjessa en pysty ottamaan tälle harrastukselle aikaa. Mutta kyllä kaipaan rantakohteissakin myös muuta. Pakkohan siellä on olla luontoa, kyliä yms. Ei viikkoa voi biitsillä kökkiä. Sen verran on sähköjäniksen vikaa.

  6. Todella kiva ja virkistävä postaus! Olen samanlainen, vähän kaikesta kiinnostunut. Voisin lähteä melkeinpä minne vain, koska mielenkiintoisia paikkoja ja kiehtovaa tekemistä löytyy joka kolkasta.

    1. Sepä! Ajattelen myös, että viihtyminen on tosi pitkälti itsestä kiinni. Viime kesänä oli tilanne, että oltiin paikassa, josta en saanut mitään otetta. Olin valmis lähtemään, jättämään maksetun hotellin ja vain pakenemaan. Mutta kun lopetti mutinan ja päätti, että minähän viihdyn täällä, alkoi löytyä vaikka mitä kiinnostavaa.

  7. Kerrassaan mainio oivallus jutun rakenteeksi käsitellä vaihtoehtoja…onneksemme niitä riittää joka suunnitelmalle vähintään kaksi. Arvaa onko HoiAn-juttuasi luettu matkaevääksi, lähtö lähenee🛫

    1. Ihanaa matkaa Hoi Aniin! Ja kiva, jos jutuistani on ollut iloa. Etenkin rantavinkistä kannattaa ottaa vaarin – olettaen, että tykätään yhtään samanlaisesta rantaolosta. Ja jos nyt menisin, teettäisin takuulla enemmän vaatteita. Ottaisin mukaan lisää lempivaatteitani ja teettäisin samanlaisia tai ottaisin kuvia sellaisista, mistä pidän.

  8. Mainio postaus! Kyllä, kuulun samaan porukkaan, joka rakastuu lähes kaikkeen! Olen joskus miettinyt tuota, että pitäisi keskittyä bloggaamaan vain rajatusta aiheesta, mutta kun ei ole vain sitä yhtä rakkautta ja olisi tylsää jättää muista kohteista kirjoittamatta, ihan vain sen mahdollisen blogimenestyksen vuoksi. Nyt kun olen jopa katsellut työpaikkoja talveksi sekä Lapista että Etelä-Afrikasta, niin jos asuinpaikankin suhteen on tuollainen haarukka, niin entäpä sitten lomakohteiden suhteen! (Harmi, että poikaystävältä tuli jyrkkä “ei” Lapille ja Etelä-Afrikalle, joten en ole lähdössä töihin kumpaankaan…)

    1. Lappi ja Etelä-Afrikka on juuri oivallinen kombo kuvaamaan sitä, että kun todellakin kaikki kiinnostaa. Toivottavasti löydätte kompromissin, joka on riittävän tyydyttävä molemmille. Maantieteellisestikin noiden kahden väliin mahtuu aika paljon vaihtoehtoja – jotka kaltaisiamme kaiken rakastajia luultavasti innostavat nekin.

  9. Mulla on vähän sama ongelma, kaikki kiva kiinnostaa! Ja sitä kivaa on vaikea vääntää tietynlaiseen muottiin. Se kiva on kaunista luontoa ja vuoria. Mutta se on myös suurkaupunkeja, herttaisia pikkukyliä ja historiaa. Ja jokaista maailmankolkkaa. Ainoa mikä mua ei automaattisesti kiinnosta on rannat. Tai no, meren ja muunkin veden äärellä on kaunista, mutta mua ei saa tuntikausiksi rannalle makaamaan. Paitsi ehkä jos joku tarpeeksi painava istuu mun päälle niin etten pääse pois 😀 Koska ensi vuodeksi menen lähestulkoon niin kauas kuin Suomesta voi päästä ja pääpaino on upeassa luonnossa, haikailen jo sen jälkeen taas historiallisen Euroopan ja sen ihanien kylien ja kaupunkien perään! Kai sekin jonkunlaista tasapainon hakemista on.

    1. Nyt minulla vaikuttaisi olevan Aasia-vaihe. Että terveisiä Bangkokista. Juurihan näillä huudeilla vietin vajaat neljä kuukautta. Mutta ei tämä silti ole vienyt kiinnostusta kaikelta muulta. Mietin juuri, kuinka vähän lopulta olin rannalla tuon pitkän retken aikana. Yhä vähemmän olen rantalomia viettänyt. Johtunee siitä, että siinä rannan läheisyydessä on kuitenkin niin paljon kaikkea muutakin. Sähköjänistyyppisen reissaajan on kuitenkin opeteltava myös paikallaan olemista. Treenaan sitä taas ensi viikolla. Jos iPadiin ladatut kirjat ovat riittävän hyviä, saatan onnistua.

  10. Sepä se, kun kaikki kiinnostaa! Ja siksi mä joskus sanonkin, että olen ihan parasta matkaseuraa, sillä mut on helppo houkutella mihin vaan – ja melkeinpä tekemäänkin mitä vaan. Ei ole montaa maailman kolkkaa, mihin en haluaisi matkustaa. Joskus jopa oikein ajattelen, että on kiva matkustaa joskus eri ihmisten kanssa, koska silloin tulee myös tehtyä asioita uudella tavalla. Ja joskus kannattaa mennä jonnekin, mihin lähtökohtaisesti ei haluaisi – sekin voi yllättää positiivisesti! Mä tykkään matkailijaminussa siitä, että olen muokkautuva, muovautuva, enkä sulje itseltäni ovia.

    Toki lapset asettaa jonkun verran rajoituksia, mutta kyllä mä nautin myös niiden kanssa reissaamisesta – niin kaupungeissa kuin rannoillakin, Euroopassa tai sen ulkopuolella.

    1. Minulla se, etten haluaisi matkustaa, liittyy lähinnä turvallisuustilanteeseen. Ennakkoluuloni ovat hälvenneet ja kaikki alkuun eivät nyt niin kiinnostavat kohteetkin ovat olleet helmiä, vaikkapa Kiova ja Etelä-Korea. Molemmat olivat sellaisia, joihin reissukaveri halusi, minä niinkään en. Viime aikoina ainoat, joille olen sanonut ei, ovat olleet jotkin yhdysvaltalaiset suurkaupungit. En tiedä, mikseivät ne oikein saa lämpenemään.

  11. Minusta paras mahdollinen rajaus blogille on se, että kirjoittaa sitä rehellisesti omana itsenään. Minun mielenkiintoni usein romahtaa, jos blogi yrittää “palvella” jotain eli tuottaa tietoa jotain tiettyä yleisöä tai tarvetta varten. Sen sijaan mieluiten luen blogeja, joiden kirjoittaja tekee sen täysin omana itsenään ja omien mieltymystensä mukaan. Ja mitä enemmän kirjoittaja seuraa omia mieltymyksiään ja kertoo ne myös lukijalle, sitä mukavampi blogia on lukea.

    1. Suomessa ehkä vierastetaan vielä liian rajattua ja tarkkaan brändättyä. Eri asia olisi, jos tämä olisi ammatti. Kun ei ole, en todellakaan mieti, että pitäisi matkustaa (elää) jostain muusta syystä kuin oma kiinnostus.

  12. Täällä yksi “moniongelmainen” lisää. Olen kaikkiruokainen ja se siitä. En voi rajata pois jutuistani mitään. Oma rajaukseni on ehkä siinä, että teemme reissuja keski ikäisenä eli meillä ei ole lapsia enää mukana matkalla. Usein vielä reissaan kaksin mieheni kanssa tai ystävien.

    1. Juu, en minäkään lapsiperhematkoista jutun juurta saisi, kun ei lapsia ole. 🙂 Mutta lopulta kohteet ovat ihan samanlaiset, vain ehkä painotukset vaihtelevat riippuen kombosta, jolla ollaan liikkeellä.

  13. Tuttu tunne rajauksen suhteen, en itekään osaa tehä sitä kovin tarkasti, vaikka mulle on suositeltukin!

    1. Niin, blogi kai kuitenkin on vain rakas harrastus, joka on juuri sellainen, kuin itse haluamme sen olevan.