Colonia del Sacramento sai minut rakastumaan jo pelkkien kuvien perusteella. Tutkin lauttareittejä Buenos Airesista Montevideoon, mutta Uruguayn pääkaupunki sai jäädä ajatuksen tasolle ja Colonia muuttua todeksi, kun näin värikkäitä matalia vanhoja taloja, mukulakivikatuja, auringonlaskuja, vain 1,5 tunnin lauttamatkan ja Unesco- statuksen. Arvelin, että suurkaupunkiloman vastapainoksi muutama yö täällä voisi olla hengähdystauko, se matkan lomaosuus – enkä enempää oikeassa olisi voinut olla.
Lautta tulee melkein ytimeen. Satamasta käveli muutaman korttelin toisaalta hotellilleni mutta myös keskusaukiolle. Aukion laidalla ensimmäistä kertaa huokasin ja totesin tulleeni kotiin. Colonia oli juuri niin ihana kuin ajattelin. Vanha keskusta on pieni, siis todella pieni. Mutta onnistuin hyvin viihtymään kolme päivää vain kävelemällä noita kortteleita. Kun vahingossa ajauduin moderniin keskustaan, käännyin äkkiä takaisin. Nuo kadut riittivät. En halunnut mitään muuta.
Kuulin muutamia kommentteja, että ei Coloniaan nyt todellakaan kolmeksi yöksi kannata mennä, että eihän siellä ole mitään. Minä taas sanoin jo ensimmäisen päivän iltana hotellilla, että voisin muuttaa tänne. Vielä jos olisi uimaranta, Colonia olisi täydellisyydessään vielä täydellisempi. Paikalliset kyllä uivat rantakadun varrella, mutta varsinaista rantaa ei ole. Ranta ei ole merenranta vaan Argentiinan ja Uruguayn välisen joen, joka on niin leveä kuitenkin, että auringonlaskut tuntuvat, kuin olisi aavan ulapan rantamilla.
Colonia on rauhallinen. Jos pysyttelee vain vanhassa kaupungissa, kuten minä tein, se ei ole erityisen aidon tuntuinen. Siis runsasta paikallista elämää ei ole, jos sellaista etsii. Useimmiten etsin, mutta Coloniassa en kaivannut mitään muuta kuin sen, mitä siellä oli. Oma lähikauppani edusti jotenkin sitä pysähtynyttä vanhaa aikaa, jota kaupunki parhaimmillaan oli. Se oli pieni mutta myi kaikkea, mitä toivoa saattoi. Tiskin takana palveli (harvinaista, mutta englantia puhuva) vanha mies, ja häneltä pyydettiin asioita kuin ennen vanhaan kyläkaupassa Suomessakin. Jos edelle sattui ruokaostoksille saapunut rouva mummokärryineen, kesti oma limupullon osto aika kauan, mutta ah sitä tunnelmaa!
On hassua, miten tällaisessa pikkupaikassa omat rutiinit alkavat toistua, miten alkaa kiinnittää huomiota kaikenlaisiin yksityiskohtiin: Aukion kulman ravintola soittaa tauotta samaa Ed Sheeranin levyä aamusta iltaan, joka päivä. Majakan alapuolen ravintolassa on elävää musiikkia, ja toisena iltana saa ilmaisen drinksun. Rannan gastro barissa on töissä täydellisen kaunis mies. Yhdessä risteyksessä on aina parkissa auto eikä kadusta saa sellaista valokuvaa kuin toivoisin.
Colonia del Sacramento on selvästi kalliimpi kuin Buenos Aires. Turistin iloksi ravintolapalveluista saa 20 prosentin alennuksen, jos maksaa kansainvälisellä luottokortilla (monet hyväksyvät vain Visan). Meidän ei tarvitse maksaa arvonlisäveroa. En mielelläni käytä korttia ulkomailla, mutta tuo on melkoinen etu kuitenkin. Luottokorttimasiina vähentää automaattisesti verot, vaikka laskulla ne olisivat. Jotenkin minun logiikallani tämä on nurinkurista: paikallisille, joiden tulotaso on pienempi, palvelut ovat kalliimpia kuin turisteille. Vaikka Uruguaylla muuten menee naapureitaan paremmin, turismi kärsii, juuri koska naapureilla menee huonosti.
Paikoin Coloniassa aikaa tuntuu pysähtyneen. Toisaalta se on hyvin moderni. Talot, verkkaisuus, enimmäkseen ikivanha autokanta, mukulakivikadut, itsekseen kylillä kulkevat kotikoirat. Toisaalta kauniit kahvilat, trendikkäät baarit, kaikkialla hyvin toimiva wifi. Colonia del Sacramento on ihana yhdistelmä kaikkea. Englantia osataan hämmästyttävän vähän, mutta hyvin pärjäsin, vaikka oma espanjani on kiittämisen ja viinin tilaamisen tasolla. (Kyllä, tein muutakin kuin join viiniä. Viinitilalle en kyllä lähtenyt, vaikka se oli suunnitelmissa, koska en halunnut jättää Coloniaa koko päiväksi.)
Colonia del Sacramento on vähän niitä kaupunkeja, joissa kuuluisi kulkea jonkun ihanan kanssa käsi kädessä. Mutta kyllä siellä pärjää yksinkin. Koko kaupunki itsessään on nähtävyys, Unescon maailmanperintökohde. Ehkä jokainen turisti maksaa noin euron pääsymaksun ja kiipeää majakkaan. Siellä on jonkin verran katutaidetta. Mutta parasta on vain kävellä, pysähtyä varjoisalle terassille (sanoisin kahville, mutta en juo kahvia), kävellä lisää, valita toinen terassi lounaalle, kävellä vierasvenesatamaan, istua laiturille, käydä pursiseuralla lasillisella roséviiniä, mennä katsomaan auringonlaskua, nauttia aperitiivi ja illallista, (suihkuttaa hyttysmyrkkyä, koska itikoita on, mutta ei vaarallisia tauteja levittäviä,) kävellä lähes täyden kuun loisteessa takaisin hotellille kevyin askelin ja odottaa, että voi toistaa saman seuraavana päivänä.
6 comments
Kuulostipa ihanalta! Mulla on kamala kaipuu takaisin Etelä-Amerikkaan, se on niin uskomattoman upea maanosa. Olen pitkään pallotellut, olisiko seuraava uusi kohteeni siellä Uruguay vai Kolumbia. Tämä saa kallistumaan Uruguayn puoleen. Siinä lähellä olisi Argentiinakin, jota ehdin viimeksi nähdä aivan liian vähän. Vähän kyllä lupasin itselleni, että saan haaveilla uudesta reissusta tuonne suuntaan vasta, kun osaan espanjaa paremmin. Mutta eiköhän itseään voi myös vähän huijata, jos siltä alkaa tuntua 🙂
Jos olet luvannut vain itsellesi, ei kukaan tiedä lupauksesta – ja huijaaminen helpottuu. 🙂
Colonia oli todella ihastuttava. Toisille se on varmasti liian rauhallinen, mutta minulle se oli suurta rakkautta. Olen ymmärtänyt, että Uruguayssa olisi kaikenmoista nähtävää, ja sen turvallisuus on ilmeisen hyvä. Minua jäi houkuttelemaan ajatus palata ja nähdä maata enemmän, mutta nyt tämäkin oli hyvä.
Olin Coloniassa aikanaan vaan päiväreissulla, niin kuin kai useimmat turistit ovat. Mukulakivet näyttävät tutuilta, mutta täytyy sanoa, että muuten en muista siitä juuri mitään. Montevideosta tykkään kovasti, ja nyt luettuani tämän mietin, josko seuraavalla kerralla lähtisi Montevideosta Coloniaan pariksi päiväksi. Mutta kun maailmassa on niin paljon nähtävää…
Epäilemättä minä teen toisin päin, jos tuonne päin vielä menen, että käyn myös Montevideossa. Jäi kyllä polte nähdä sekä Argentiinaa että Uruguayta enemmän. Tämä oli tällainen tunnustelureissu, miltä ylipäätään nuo kulmat tuntuvat, miten turvallisuudentunne jne.
Minä siis niin ymmärrän tuon! Mahtavaa, että jäit rauhassa fiilistelemään, ja päivärytmi kuulostaa todella ihanalta. On vaikeaa pysähtyä, kun moottoritie on kuuma…ja on niin paljon nähtävää….mutta ihan erilaisen jäljen paikka jättää, kun sille antaa vähän aikaa eikä vaan juokse ohi. Terveisiä Vung Tausta😎
Olen alkanut ottaa aikaa juuri tällaisille. Moottoritie polttelee, mutta olen alkanut arvostaa nautintoja. Saatan mennä tuttuihin paikkoihin vain oleilemaan, vaikka George Towniin, jonka tunsin jo hyvin, mutta ai että nautin olla siellä uuden vuoden tienoilla. Mutta Colonia oli ihana. Olisin helposti voinut olla siellä viikon ja elellä tuolla päivärytmillä.
Vung Tau oli minulle ihan vieras, vaikka aika paljon olen Vietnamia kolunnut. Nauti!