TTästä matkasta jossain muodossa olen haaveillut jo vuosikausia. Milloin esteenä on ollut pelko, milloin lentolippujen kalleus, milloin jokin muu, mutta aina se on jäänyt tekemättä. Ehkä pelko lieveni, vaikka rahatilanne ei takuulla ole parantunut. Vihdoin siis pääsin Buenos Airesiin.
Ensinnäkin, kannattiko lähteä Etelä-Amerikkaan asti vain viikoksi? Kannatti. Parin päivän jälkeen tuntui, kuin olisin ollut jo viikon. Viikon jälkeen olin juuri siinä tilassa, mikä loman jälkeen pitäisikin olla. Tietenkin olisin mielelläni ollut pidempään, nähnyt sekä Argentiinaa että Uruguayta enemmän, mutta nyt näin oli hyvä. Kokonaiskustannukset tietenkin olisivat sitten kalliimmat, mutta eivät nousisi tuplaksi toisesta viikosta tai triplaksi kolmannesta. Kallein osuus kuitenkin oli taas lennot, jotka söivät lähes puolet kokonaiskustannuksista.
Tässä siis reissuni euroissa:
Liikkuminen
Lennot Lufthansalla Helsinki – Frankfurt – Buenos Aires (ja samaa reittiä takaisin) maksoivat 1063 euroa syyskuussa. Maksoin vähän ekstraa, että sain varmasti mannertenväliselle ikkunapaikan.
Buenos Airesista Coloniaan matkustin Colonia Expressin lautalla. Liput olivat 72 euroa edestakaisin. Ostin etukäteen Direct Ferriesin kautta. Varustamojen nettisivut olivat espanjaa taitamattomalle ainakin mobiiliversiona vähän sekavat, joten tällainen englanninkielinen sivusto toimi mainiosti.
Koska lentokenttätaksi on Argentiinan muuhun hintatasoon nähden aika kallis (32 dollaria = 28 euroa), lasken ne tähän erikseen. Paluu kentälle oli 15 euroa.
Asuminen
Toinen suursyöppö on tietenkin asuminen. Kyllä vain hostelleja ja muita paljonkin edullisempia vaihtoehtoja on, mutta nämä olivat minun valintani.
Buenos Airesissa asuin mennessä kolme yötä Broadway-nimisessä keskustahotellissa. Yksi kriteeri hotellille oli uima-allas. Tiesin olevan lämmintä. Tiesin olevani myös levon tarpeessa. Kattouima-allas tarjoaisi keitaan, milloin kaupunki tai elämä uuvuttavat. Kolme yötä maksoi 234 euroa. Taisin ottaa toiseksi halvimman huoneluokan. Sillä sai reilut 50 neliötä, jossa esim. walk in closet. Kun palasin Uruguaysta vielä yhdeksi yöksi, otin majoituksen Palermon kaupunginosasta. Vain Boutique hotelli maksoi satasen yöltä. Halvimpia huoneita ei ollut jäljellä varatessani.
Colonia del Sacramentossa kriteerinä olivat myös uima-allas ja keskeinen sijainti ihan vanhan kaupungin ytimessä. Keskusaukiolle oli ehkä kolme korttelia, satamaan muutama enemmän, eli siellä pärjäsi kävelemällä. Posada Las Terrazas maksoi kolmelta yöltä 239 euroa. Pidin hotellista. Se oli siisti, 75 prosenttia sähköstä tehdään aurinkopaneeleilla, mikä tarkoitti, että huoneissa ei ollut jääkaappia, mutta omat sai viedä keittiöön kylmään. Henkilökunta puhuu hyvää englantia. Mutta jos muihin vieraisiin sattuu äänekkäitä, huomaa, että äänieristys on luokkaa paperi.
Muut menot
Buenos Airesiin mennessä vaihdoin 200 euroa ja kortilla maksoin asioita 30 eurolla. Tämä meni syömiseen, juomiseen ja liikkumiseen (taksi). Käteinen on korttia helpompi, koska kortti vaatii suurimmassa osassa paikkoja passin, jota itse en mielelläni mukana kanna. Sain suosituksia, että raha kannattaa ehdottomasti vaihtaa, ei ottaa automaateista, joista saa kerralla vähän ja nostopalkkiot ovat kovat.
Uruguayssa vaihdoin 50 euroa ja maksoin kaiken muun kortilla, koska ravintoloissa saa 20 prosentin alennuksen (verovapaus) ulkomaisilla korteilla (useimmiten Visa). Söin ja join siis tiliotteen mukaan kaikkiaan 128 eurolla. Verovapaus koskee siis ravintoloita ja hotelleja, milloin maksetaan kansainvälisillä korteilla tai ulkomaisten välityspalvelujen kautta (esim. Booking). Luottokortilla maksettaessa lasku tulee ihan normaalisti, mutta maksupääte vähentää verot. Varaussivustoilla hinnat verottomat, ja niillä lukee, että paikalliset maksavat lisäksi veron.
Yhteensä
Tässä se siis on, unelmien hinta: 2159 euroa. Ei se halpaa ollut. Mutta ihanaa. Eikö rahat silloin ole käytetty hyvin?
14 comments
Kyllä ne on käytetty hyvin, jos minulta kysytään.
Jos kysytään kaveriltani, joka ostaa kahden vuoden välein upouuden auton tai toiselta, jonka vaimo hankkii uuden sohvan kerran vuodessa, niin ”mitenihmeessäsullavoiollavaraa” jne. Mutta heiltähän me emme kysy. Saavat tehdä omat valintansa.
Katselin tuota uima-allasta ja mietin, että miten se vesi on voinut mennä noin kamalan näköiseksi, mahtoi olla pettymys. Kunnes tajusin, että allas on kaakeloitu oranssiksi. Taitaa olla joku syy siihen, että yleensä ovat turkooseja tai sinisiä…
Allas oli muuten hämmentävä! Mutta joo, ei vesi likaista ollut. Kaakelit olivat tuommoiset ruosteenpunaiset. 🙂
Rahankäyttö on monessa tapauksessa valintakysymys. Tietenkin on erilaisia rahatilanteita, ja tietenkin tämäkin matkaan mennyt summa on toiselle paljon suurempi kuin toiselle suhteessa omiin tuloihin. En minä näin kalliita viikon reissuja voi usein tehdä, ja jostainhan tämä on pois. Mutta silti tuntuu, että matka oli tuon rahan arvoinen.
Unelmille on aina hintansa. Nautinnollisiin elämyksiin tuhlaaminen ei ole turhaa, jos jälkeenpäin on hyvä fiilis.
Ei minustakaan. Oikeastaan vain yksi matka on ollut sellainen, että siihen laittamani rahat koin hukkaan heitetyiksi, vaikkei sekään matka kokonaan ollut ollenkaan huono.
Well-done. Vanha klisee on se, että ”tulen onnelliseksi vain kun ostan matkan”. Tämä pitää ainakin jotenkin paikkaansa – ainakin minun kohdalla. Unelmilla ja matkoillakin on hintansa. Olen myös pyrkinyt välttämään ”sitku” ja ”mutku” syndroomaa ja siirtynyt ”nytku”:un – vaikka välillä joutuu hieman taistelemaan. Viimeksi Bhutanin matkan osalta, kun olin jo ostanut halvat liput Nepaliin (500€/mp) ja mietin onko järkeä maksaa 2600€ kahden henkilön viiden päivän matkasta Bhutaniin — halusin nähdä Bhutanin, ja kyllähän se oli tuon ”tuhlauksen arvoinen matka”. Tai kun viime kesänä halusin päästä Aral-järvelle ja sieltä Turkmenistanin Darwazaan — oli hintansa väärti. Välillä järki ja tunteet käyvät kovaa taistelua…
Tuota samaa sitkun ja nytkun taistelua minäkin käyn. Ehkä myöhemmin kadun, kun säästöt vähäiset ja jäljellä vain muistot. Bhutaniin minunkin tekisi mieli, mutta vielä olen hintaa vähän pelännyt. Toisaalta eipä se paljon kalliimmaksi tulisi kuin vaikka kitsastelematon elämä New Yorkissa.
Itsellä myös Argentiina siintelee mielessä ja olin jo suunnittelemassa matkaa kun alettiin uutisoimaan inflaatiosta..ja näytettiin kuinka paljon paikallisia on ahtautunut Mar del Plataan..suunnitelma muuttui ja vietimme 3 vkoa Vietnamissa ja Kambodzassa..mutta ehdottomasti vielä joku päivä tangomaahan..
Myönnän, että tämä uutisointi ei ole erityisemmin minua tavoittanut. Mitä Mar de Platassa oli?
Minusta sinun hotellit vaikuttavat tosi edullisilta! Minusta on tainnut tulla niin ronkeli, että harvoin saan yhtä yötä koskaan alla kahdellasadalla, mutta meitä on onneksi aina kaksi maksamassa. Rupesin nyt selvittämään seuraavan luksussafarimatkan hintaa, ja se kyllä näyttäisi nousevan yli viiden tonnin, joten ehkä tästä unelmasta joudun luopumaan ja siirtämään katseeni taas Argentiinaan. Mutta meille tulisi siellä sisäisiä lentoja, jotka ovat se kallis osa, joten tuskin sitäkään reissua voi millään ilveellä edulliseksi kutsua. Mutta siksihän minä töissä käyn. Viimeisessä palttoossa kun ei ole taskuja, niin mitä niitä rahoja jemmaamaankaan ja tavaran haaliminen ei kiinnosta. Siksipä käytän säästöni minulle rakkaimpaan eli matkustamiseen.
Ovatko sisäiset kalliita? Juttelin yhden paikallisen kanssa, ja sanoi niiden olevan edullisia. Minä en tiedä, koska en selvitellyt. Tällä kertaa niille ei ollut tarvetta.
Matkustan sen verran paljon, että en voi ottaa vain niitä hotelleja, jotka olisivat ne kaikkein ihanimmat. Minusta nuo olivat hinta-laatusuhteeltaan onnistuneita valintoja. Kun on kaksi maksajaa, tilanne on ihan toinen. Olen mieluummin kuitenkin matkalla kuin kotona säästämässä, että saan tuplasti kalliimman hotellin. Esimerkiksi seuraavia suunnitelmia tein vähän sillä mielellä, että saisin kivan Airbnb-kämpän viidelläkympillä.
Eipä kovin montaa sekuntia ole koskaan tarvinnut harkita uuden sohvan ja matkan välillä😁Mutta jokainen tekee valintansa sen mukaan, mikä itselle on mieluisaa. Jos se on sohva, se on ihan fine. Minulla on työkaveri, jolle nautinnollisin lomanviettotapa on seurata kotona urheilukilpailuja – emme varmaan kumpikaan millään tasolla ymmärrä toisen lomavalintoja, mutta emme me niitä arvostele. Minusta matkaan laitettu raha ei periaatteessa ikinä ole turha, mutta kyllä minäkin itse tunnen tarvetta pitää siinä järjen äänen mukana ja olla laittamatta ihan viimeisiä pennosia reissuun. Jos jollain rahaa riittää, miksei tekisi niin kalliita reissuja haluaa. Tuon Argentiinan keikkasi kohtuuttomuus oli vaan siinä, ettet saanut olla pidempään reissussa😎😎😎
Minustakin oli kohtuutonta, että piti palata noin pian. Olisin viihtynyt pidempään. Toisaalta näin oli hyvä. Koska kokemukseni Etelä-Amerikasta ovat vähäiset, tämä oli tällainen harjoitusmatka. Ehkä ensi kerralla sitten pidemmäksi aikaa.
Itse asiassa on vähän huonokin juttu, että matkat menevät kaiken edelle. On asioita, jotka kipeästikin kaipaisivat uusimista, mutta en ole raaskinut, koska sillä hinnalla pääsisi sinne ja tänne. 🙂
Ei ole totta, juuri tällaista reissua suunnittelen itse ensi syksylle. 😍
Haaveilen yhdistäväni Argentiinan ja Bolivian, 10 päivässä.
Mahtavia vinkkejä Buenos Airesiin, kiitos!
Oli ilo olla avuksi!
Buenos Airesista olen kirjoitellut jo jonkin verran muutakin, ja lempikaupunginosastani Palermosta julkaisen vielä yhden. Ehkä niistä saat vielä lisää vinkkejä kaupunkiin.