Buenos Aires oli minusta ihana heti ensi silmäyksestä. Kaikki, joiden kanssa olen puhunut, ovat sanoneet sitä ihanaksi, mutta kukaan ei osaa erityisesti määritellä, mistä se johtuu. Saman joudun sanomaan minäkin. Rakastin sitä, mutta en osaa sanoa miksi. Se muistutti jostain, mutta en saanut oikein kiinni mistä. Siinä oli jotain eurooppalaista, jotain hyvin New Yorkia, ei teräs-Manhattania, mutta vähän rosoisempia alueita. Jotain rikasta, jotain hyvin köyhää. Kaunista ja rumaa. Olin sittenkin liian vähän aikaa osatakseni tehdä muuta kuin irrallisia havaintoja. Kommentissa edelliseen Buenos Aires -postaukseen Daniel puki sanoiksi paljolti sitä, mitä itse en osannut:
”Tuliko sulle sellainen tunne, että Buenos Aires on kyllä monessa mielessä eurooppalainen, mutta jotenkin siellä on aika pysähtynyt. Sellaisella positiivisella tavalla se on jäänyt menneisyyteen, sellaisiin päiviin, jolloin kontrastit olivat vielä monin paikoin aika suuret. Talo siellä, toinen täällä aika ränsistyneessä kunnossa, ei se ole niin justiinsa vaikka ollaan ihan hyvälläkin paikalla. Mutta valkoiset pöytäliinat ja viimeisen päälle puetut tarjoiljat, silloinkin, kun ravintola ei ole edes mikään ykkösluokan paikka. Ja niin edelleen. Huippumoderni trendikkyys loistaa poissaolollaan.”
Mutta tässä niitä irtohavaintoja:
1. Lentokenttätaksi on kallis. Jotain käteistä pitää olla, jollei halua maksaa vielä 10 prosenttia extraa korttimaksusta. Tiskiltä etukäteen hinta on 32 dollaria. Ulkona päivystävät lupailivat mittaria, yhtäkkiä kiinteää hintaa ja sitten minä hiihdin takaisin sisälle. Kaupungista päin pääsee Uberilla puoleen hintaan, jos sattuu löytämään kuskin. Ei ollut helppoa se (ks. kohta 21).
2. Luottokorttimaksua varten tarvittiin ainakin ruokakaupassa passi. Onneksi kauppa oli tien toisella puolella hotellilta. Olisi muuten jäänyt jano. (Ei ollut vain Carrefourin juttu. Pidä siis passi mukana.)
3. Näin ensimmäisen kerran, kun joku oikeasti ottaa kuvan omasta pyllystään. Siinä hän makasi hotellin uima-altaalla. Iso pylly, pieni bikini.
4. Buenos Aires on shoppailijan paratiisi. Helmikuussa alennusmyynnit. Sain pelätä, että sorrun. Ennen Uruguayhin lähtöä ei voinut, koska kaikki piti jaksaa kantaa (rinkka), ja kun palasin, satoi. Se oli tilini pelastus.
5. Valtavasti on kirjakauppoja ja pitserioita sekä erilaisia teattereita, myös sex shopeja (tiedä sitten, mitä myyvät). Odotin pihviravintoloiden rivistöjä, mutta enemmän oli tarjolla hampurilaista ja pitsaa (ja minä söin usein salaattia).

6. Kadulla asuu paljon ihmisiä. Tämä on surullista. Eihän sen näkemiseen voi koskaan tottua, eikä tietenkään haluakaan.
7. Taksilla ajaminen on edullista ja turvallista. Vaikka rakastan kävelyä, Buenos Airesissa koin, että kaupunginosasta toiseen on hyvä ottaa taksi. Matkat ovat pitkähköjä, ja myös autosta näkee paljon.
8. ”Cambio, cambio, cambio” -huutelu täyttää ostoskadut. Rahanvaihtoa siis olisi tarjolla. Tuntui paremmalta mennä hotellilla suositeltuun ostarin vaihtopisteeseen. Väärennetyn rahan todennäköisyys vähenee eksponentiaalisesti.
9. Jos tilaa appelsiinimehua, sitä saa aina ämpärillisen. No siis pullollisen, ei mitään yhden suullisen lasillista.
10. Matkan pituus kerrotaan kortteleissa. Kohteeseen on niin ja niin monta korttelia matkaa. Myöhemmin selvisi, että korttelin mitta on aina 100 metriä. Pari korttelia, pari sataa metriä. Katukyltit ovat samoin: vaikkapa Honduras 1100 – 1200 -kyltti tarkoittaa, että nuolen osoittamaan suuntaan on väli 1100 – 1200 metriä tien päästä.
11. Arkkitehtuuri on sekoitus kaikenlaisia eurooppalaisia vaikutteita ja kammottavaa nykyrakentamista, kauniisti pidettyä ja paikalleen ränsistynyttä eli sekoitus kauneutta ja rumuutta.
12. Ruoka on hyvää ja ravintolat kauniita, astui sisään oikeastaan mihin tahansa. Myös hinnat ovat edullisia.
13. Usein vessoissa ei ole lukkoja. Ravintoloissa ja hotellin altaallakin piti vain toivoa. Paperit laitetaan roskikseen.
14. Vessan ovessa kirjaimet hämäävät espanjaa osaamattoman. Enpä olisi arvannut mennä M-ovesta sisään. Mutta se on muajes, vähän niin kuin muijat.

15. Suunnilleen kaikki kadut ovat yksisuuntaisia. Siksi taksilla voi joutua kiertämään korttelia, että päästään oikeaan paikkaan.
16. Liikenne on ihmeellisen siistiä. Odotin latinoveren kiehuvan, mutta eihän tämä ole vaikkapa Italiaan verrattuna paha mitenkään. Paitsi se yksi isäntä, joka kuskasi satamaan. Kiilaili miten sattuu – ja aina torvi soi, koska se oli muiden vika. Tietty.
17. Milloin joku puhuu englantia, hän usein tekee sen mielellään. Niinpä vietin pitkän tovin viinikaupassa, vaikka jo lähtökohtaisesti kaikki tiesivät, etten osta mitään. Mutta minulla oli mukavaa. Luultavasti myös myyjällä.

18. Ainakin minulla on ajatus, että kaupunkilomalle pukeudutaan vähän eri tavalla kuin vaikka rantalomalle. Koska Suomessa en juuri tarvitse asiallisia hellevaatteita, olen vähän aina huolissani, miten pukeutua. Buenos Airesissa nämä murheet voi unohtaa. Olin paikoin melkein kuin ylipukeutunut mekoissani.
19. Suunnilleen jokaisessa kahvilassa, ravintolassa ja baarissa on wifi. Verkon nopeus vaihtelee hermoja raastavasta hitaudesta kohtuulliseen. Toimii viestittelyyn, mutta ei kovin hyvin vaikkapa kuvien jakamiseen.
20. Suunnilleen kaikki olivat ystävällisiä ja mukavia, halusivat auttaa, jos jotain tarvitsin. Mutta ystävällisyys loppui, milloin keskustelukumppani oli tehnyt jonkin mokan. Tilaamatta jäänyt taksi muuttui minun syykseni hotellilla. Olin kuulemma sanonut tilaavani Uberin, vaikka sanoin, että en mene lentokentälle vaan satamaan.
21. Uber saattaa toimia tai olla toimimatta. Se on laiton, mutta olemassa. En enää pysynyt laskuissa, kuinka moni kuski perui tilaamani kyydin, ja yksi perunut kuitenkin ilmaantui viittoilemaan hotellin oven taakse, kun vielä epätoivoilin, pääsenkö kentälle. Syy perumiseen oli se, että käytän maksamiseen korttia. Taisi nyt käydä niin, että isäntä veti kaikki rahat itselleen ohi Uberin. En enää tuossa vaiheessa voinut tehdä mitään, kun vihdoin sain auton. Onneksi minulla oli euroja käteisellä, ja se sopi kuskille. En ollut lentokentällä yhtään liian aikaisin, kun lisäksi kuski ajoi kuin isoäiti.
22. Minä koin Buenos Airesin turvallisemmaksi kuin olin ajatellut sen olevan. En vähättele yhtäkään niistä kertomuksista, joita kuulin ennen matkaani tai sen aikana, mutta taskuvarkauksia sattuu myös Suomessa, joten samanlaista varovaisuutta on noudatettava kaikkialla. Varmasti kaupungissa on osansa, joihin ei kannata ehdoin tahdoin hakeutua, mutta jos liikkuu niillä alueilla, joilla turistit yleensä, ainakin minä koin oloni turvalliseksi. Kuulin kyllä esimerkiksi La Bocan läheisyydestä kortteleista, joiden köyhyys oli ollut silmiinpistävää. Matkalla tapaamani tanskalaisnainen oli ajanut sieltä läpi taksilla. Paljasjalkaisia lapsia, kulkukoiria, roskaa. Mutta tällaista ei ole todellakaan kaikkialla. Turvattomammaksi koin oloni Helsingin rautatieaseman ulkopuolella perjantai-iltana yhdeksältä kuin Buenos Airesissa kertaakaan.
23. Buenos Aires on täynnä koiria, mutta ei kulkukoiria vaan hyvin pidettyjä kotikoiria. On lemmikkitarvikekauppoja ja eläinkääkäreitä enemmän kuin muistan missään nähneeni.
4 comments
Mielestäni tuo 10. kohta Honduras 1100-1200 tarkoittaa että tämä on tuo kortteli, tuolla numeroavaruudella.
Jep, juurikin se kortteli. Mutta yksi kortteli on aina 100 metriä.
”Mutta ystävällisyys loppui, milloin keskustelukumppani oli tehnyt jonkin mokan.”
Hauska että olit tehnyt tämän huomion, selittää yhtä kummallista tilannetta joka itsellä oli.
Lohi tuli raakana pöytään ja tarjoilija moneen kertaan yritti jokseenkin turhautuneena selittää, että luulivat että halusin sen sellaisena. (Ja uusi versio tulikin sitten vissiin kettuillakseen ylikypsänä…) 😀 😀
Jännä, että molemmilla samanlainen kokemus. Kuuluukohan kansalliseen mentaliteettiin jotenkin, että mehän emme tee virheitä, muut tekevät?