Borneo, osa 1. Luontoelämyksiä

Borneo, osa 1. Luontoelämyksiä

Lensin Balilta Borneolle, majoituin Kota Kinabalun keskustaan Horizon hotelliin (paras, minkä sai alle satasella yö) ja lähdin taas seuraavana aamuna lentokentälle. Nukuin innostukseni vallassa aivan liian huonosti, ja kun 5.30 herätys pauhasi, mietin, onko missään mitään järkeä. On! Sabah Tourism Board ja Borneo Eco Tours veisivät minut Sepilokiin katsomaan orankeja. Kyllä erilaisten apinoiden takia on sankaritekoja tehty ennenkin.

Kota Kinabalusta pääsee lentäen Sandakaniin. Matkanteko on näin aika paljon joutuisampaa kuin maanteitse. Varasin lennot vain muutamaa päivää ennen, halvimmat kategoriat olivat menneet ja minulle valitut ajat eivät olleet halvimmat, mutta lennot olivat silti vain satasen Malaysia Airlinesilla, joka väkisinkin lentää reittiä tappiolla: koneessa oli vain pari kourallista väkeä molempiin suuntiin. Hyvin alkanut yksin matkaamiseni vaihtui pian liittymiseen osaksi Borneo Eco Toursin ryhmää. 

Turhia ei aikailtu. Ajettiin suoraan Sepilokiin ja marssittiin välittömästi katsomaan junioreja. Sepilokiin tuodaan orankeja, jotka syytä tai toisesta eivät selviytyisi luonnossa. Useimmiten yksilöt ovat äidin hylkäämiä tai orpoja. Nurseryssä ne treenaavat apinana olemisen taitoja ja pääsevät sitten takaisin luontoon, kun niiden katsotaan siellä pärjäävän. Yksi vekkuli istui syömässä hedelmiä, kun sai seurakseen ja leikkikaverikseen oravan. Tällaista näytelmää olisi seurannut vaikka ikuisuuden. Paremmaksi vain muuttui, kun köyttä pitkin paikalle itsensä keinutteli toinenkin. Yksi opiskeltava taito on nimeomaan puissa keinuminen ja sujuva eteneminen, ja tällä kaverilla se tuntui ainakin olevan hallussa.

image1

Ei pitäisi selitellä kuvien huonoa laatua, mutta selitän silti: kuvattu lasin takaa ja väärällä objektiivilla.

Sen sijaan aikuisten kanssa kävi huonompi tuuri: niillä ei ollut nälkä. Aikuiset ovat periaatteessa siis luonnonvaraisia, mutta niitä ruokitaan kahdesti päivässä. Jos ne onnistuvat saamaan ruokaa muuten, niiden ei tarvitse tulla ruokintapaikalle. Aivan mahtavaa siis orankien kannalta, että kenelläkään ei ollut nälkä. Yksi heijaili itseään pari kertaa kuin näytösluontoisesti turistilaumojen edestä, mutta sekään ei pysähtynyt syömään. Sen sijaan ruokintapaikalle tuli makakeja kuin varkain. Tiesivät, ettei ruoka ole niille, ja tulivat silti nyysimään banaaneja, ottivat kuin muina miehinä ja kiipelivät vähän kauemmas syömään, kunnes rohkaistuivat hakemaan lisää. Erinomaista viihdettä tajosivat makakit, mutta orankeja katsomaan tulleille saldo oli vähän pettymys. 

PAP81178

PAP81180

Miten nämä ihmiset pystyvät näyttämään näin fresseiltä?

PAP81209

Koska puissa roikkuu kaikenlaisia varasteluun taipuvaisia apinoita, alueelle ei saanut ottaa laukkuja. Tästä syystä minullakaan ei vaihto-objeltiivia ja kamerassa tietty väärä. Sorry oranki, kovin pieneksi jäit kuvissa.

PAP81184

 Borneo

Orankikeskuksen vieressä pidetään huolta myös aurinkokarhuista, maailman pienimmistä karhuista. Niiden ei anneta lisääntyä, koska alue on liian pieni, jos populaatio kasvaa. Tämä minua ihmetytti. Ehkä en vain tajunnut,  miksei karhuja voi vapauttaa takaisin luontoon. Söpöjähän nuokin olivat, mutta eivät kuitenkaan orankeja.

 Borneo

 Borneo

Käsittämättömän kuuma ja kostea sää muuttui jos mahdollista vielä kosteammaksi, kun lounaan aikana alkoi kaatosade. Australialainen pöytäseurueeni ei ollut huolissaan: he jatkaisivat matkaansa autolla. Minä olin: jatkaisin matkaani veneellä. Kaksi ja puolituntinen venematka pitkin Kitabatangan jokea alkoi mukavasti pilviverhon rakoillessa. Sain hyvän paikan veneestä, ihan parhaan, jos rannoille ilmaantuisi jotain kuvattavaa. Mutta sitten taivas repesi uudelleen. Paras paikkani olikin yhtäkkiä huonoin. Vedin sadeviitan huppua kasvoille, koska viima oli niin järjetön, että poskipäät uhkasivat nousta silmille. Toisella puolella venettä istuneet olivat ihan tyyniä, eivät oikeastaan edes kastuneet. Minä olin varusteista huolimatta läpimärkä. Vesi hakkasi kasvoille kuin neuloilla olisi tökkinyt. Ymmärrän, että kuski ajoi niin lujaa kuin härvelistä pääsi, koska olosuhteet olivat kamalat, mutta minun olosuhteeni vauhti teki melkoisiksi. 

 Borneo

Sanoisinpa, että suurin näkemäni lisko.

 Borneo

Jokivartta ennen kaatosadetta

 Borneo

 Borneo

Majoituin monia ekomatkailupalkintoja saaneeseen Sukau Rainforest Lodgeen. Ei se yhtä makea ollut kuin monet paikat Afrikassa, mutta erittäin hyvä kyllä. Ihan varma en ollut, missä kaikessa eko olisi näkynyt. Aurinkopaneeleilla lämmitetään ainakin vesi, ilmastointia ei ollut, mutta tuuletin riitti viilentämään huonetta nukuttavaksi. Toisaalta vanupuikot ja -laput olivat yksittäispakattuja muoveissa ja veneillä ajettiin niin lujaa, kuin Evinrudeista irtosi. Sir David Attenboroughin mukaan nimetyssä huoneessani oli kyllä kiva tunnelma, mutta enhän minä siellä joutanut kuin peseytyä ja nukkua, koska ohjelmaa oli koko ajan: päiväkahvin jälkeen iltapäiväajelulle joelle (poutasäässä, onneksi), suihkuun, illalliselle, ilta-ajelulle joelle. Baarista saattoi ostaa olutta, drinksuja, viiniä ja limua, mutta jos pelkäät suklaahammasta kolottavan, ota omat mukaan: pienestä matkamuistokaupasta ei saanut kuin suolaisia herkkuja. Lasillinen viiniä oli muuten tarpeen, kun olin saanut veneilyn jälkeen kuivaa päälle.

 Borneo

Sakau Rainforest Lodge

 Borneo

Uima-altaan vesi on sadevettä, ja klooria käytetään mahdollisimman vähän.

Lodgen henkilökunta ja Borneo Eco Toursin oppaat pyrkivät henkilökohtaiseen palveluun. He opettelivat asiakkaidensa nimet, puhuttelivat nimeltä, huolehtivat, että jokainen on oikeaan aikaan itselleen räätälöidyn paketin mukaisella retkellä. Järjestelyt toimivat, säätämistä oli yllättävän vähän, vaikka välillä vaihdettiin busseja ja oppaita, siirrettiin tavaroita kulkuvälineestä toiseen. Mutta jälleen kerran huomasin, että tällaisella porukkamatkalla aika huonosti huomioidaan yksin matkustavat. Ei sillä, että mitään seuraneitiä tai escortia olisin tarvinnut. Toisaalta koska viihdyn yksin, olisin mielelläni myös esimerkiksi syönyt omassa pöydässä, mutta henkeen kuului, että pöydät oli määritelty sen mukaan, millä porukalla oli lodgelle tultu. Minutkin siis pakotettiin sosiaaliseksi.  

Afrikan safareihin verrattuna lajien kirjo on Borneolla pienempi, tai ainakin otukset pienempiä, ja turistilta vaaditaan enemmän kärsivällisyyttä. Ei Afrikassakaan tietenkään koko akaa näe eläimiä, mutta kun niitä näkee, niitä on usein laumoittain ja isoja. Nyt näimme lähinnä yksittäisiä ja lähinnä lintuja, muutamia apinalajeja myös. Osa saman veneen porukasta oli perehtynyt etukäteen, tiesi linnuista vaikka mitä, tunnisti lajeja jo kaukaa ja tietenkin oli älynnyt ottaa kiikarit mukaan. Minä lähinnä keskityin tuijottamaan sinne, minne osoitettiin. Suurimman osan onnistuin sentään näkemään, ja kivasti kiikareita kierrätettiin kaverille kanssa. 

 Borneo

Auringonpaisteessa jokivarsikin näytti ihan toiselta.

 Borneo

 Borneo

Ilta-ajelulle en ottanut edes kameraa, koska ajattelin, ettei mitään kuitenkaan näy ja mitä kuvistakaan pimeässä tulisi. Virhe. Virhevirhevirhe. Ilta-ajelu oli aivan mieletön kokemus! Kolmemetristä krokotiilia en nähnyt, vaikka lampulla osoitettiin, mutta näin kirkkaanpunaisen linnun oksallaan ja kaksi erilaista kuningaskalastajaa, jotka olivat aivan erilaisia kuin afrikkalainen serkkunsa. Jos minulla olisi ollut videakamera mukana, olisin kuvannut Youtube-hitin: bailaavaa pöllöä ei olisi kukaan voinut vastustaa. Sen kuvaileminen sanoin on mahdotonta, mutta yritän: Kuvittele sellainen pöllön muotoinen puikula, jolla on silmät ja pystykorvat. Kuvittele sille suunnilleen hartialinja. Kuvittele, miten se liikuttaa päätään vasemmalta oikealle ja takaisin hartioista asti. Kuvittele se välillä katsomaan olkansa yli ja taas jatkamaan jammailuaan. Olisi ollut ihan pöllövideoiden aatelia.

Mutta mikään ei voita laumaa pygmielefantteja. En ollut ennen ensimmäisen näkemistä koskaan edes kuullut koko lajista. Tiesin, että Afrikan ja Aasian elefantit ovat eri lajia, mutta tämä kolmas oli ihan uusi. Suurimmat pygmit ovat pienimpien Aasian norsujen kokoisia. Ja nyt niitä oli joen penkalla koko porukka. Rapina kävi, kun ne riipivät pensaikkoa suuhunsa. Välillä kuului törinää. Töminän saattelemana paikalle tuli lisää porukkaa. Jossain ruohojen kätköissä oli kaksi pikkunorsuakin. Näissä fiiliksissä oli ihan parasta käydä aikaisin nukkumaan.

Auringonnousun veneajelu ei kuulunut ohjelmaani, enkä varsinaisesti ilahtunut, kun kuulin, että autokuljetukseni lentokentälle olikin vaihdettu venekyytiin. Sadetta ei tullut, mutta kun moottori ylikuumeni ja sammutettiin keskellä jokea, ylikuumeni helteessä myös tyttö. Vauhdin hurmassa matka oli kyllä aika mukava.

Oli aika palata Kota Kinabaluun.

Yhteistyössä Sabah Tourism Boardin ja Borneo Eco Toursin kanssa 

Next Post:
Previous Post:
There are 30 comments for this article
  1. Avatar
    Kiia at 03:12

    Kiva juttu Borneolta! Orankeja olisi mahtava päästä katselemaan ja nyt Indonesiassa olimmekin hilkulla mennä Kalimantanille.
    Olisi kiinnostavaa tietää paljon tuollainen retki maksaa?
    Kyselimme hintoja ja saimme hyvin erilaisia vastauksia aina 200e/hlö aina 540e.
    Kaikkialla ilmoitettiin hinnat dollareissa mikä sekin tuntui nykyisen kurssin vuoksi hiukka rahastukselta.
    Noh, joskus toiste sitten 🙂

    • Avatar
      Annika Author at 10:11

      Yritin löytää hintaa matkalle, mutta se ei tuollaisenaan taida olla Borneo Eco Toursin ohjelmassa. Olin vain yhden yön, kun muut vähintään kaksi. Lennot KK:sta Sandakaniin olivat satasen. Sen päälle retket ja majoitus. Päiväretkikin on mahdollinen kyllä. Kuulemasi hinnat kuulostavat järkeviltä. Varmaan riippuu majoituksen tasosta ja aktiviteettien määrästä. Bussillakin pääsee. Siinä säästää matkakuluissa, mutta päiväretki ei taida olla mahdollinen, koska matkat vievät niin paljon aikaa.

  2. Avatar
    Pirkko / Meriharakka at 10:48

    Ehkä tuo Sinulle tarjottu 1 vrk Kinabatang -joella ei ollut ihan riittävästi tuota aluetta varten 🙂

    Me olimme joella kahdessa eri lodgessa (kumpikaan ei sattunut olemaan tuo Sukau, tekstissäsi taitaa olla sen osalta pieni kirjoitusvirhe), mutta molemmat niistäkin olivat tasoltaan ihan riittäviä muutaman yön majoitukseen. Ekologisuuden ja kestävän kehityksen vuoksi toisella niistä järjestivät vierailijoille keskipäiväksi, jolloin eläimiä on vähemmän liikkeellä, retken läheiseen kylään ja istuttamaan puita sademetsän uudistumisen tukemiseksi. Kylävierailu oli ihan mielenkiintoinen ja jos ne osaltaan tukevat paikallisten elantoa joella (koko ryhmä söi lounaan kylässä), niin hyvä niin.

    Tuosta Sepilokista, kuten muistakin orangutangien rehabilitointikeskuksista ollaan ilmeisesti kahta mieltä – niiden onnistumisprosentti eläinten luontoon
    palauttamisessa ei ole kovin hyvä ja tavallaan niiden olemassaolo mahdollistaa kuitenkin nuorten eläinten ottamisen lemmikiksi, edelleen. Mutta antavathan ne työtä ihmisille, antavat ihmisille mahdollisuuden nähdä niitä ja keräävät jossain määrin rahaa myös villeille orangutangeille. Mekin onnistuimme, vaikka joella olimme 3 vrk, näkemään villejä orangutangeja vain kerran ja silloinkin korkealla ylhäällä isoissa puissa, eli ei kovin läheltä, tietenkään.

    Ennen Borneon vierailuamme kyselimme siellä käyneiltä ehdotuksia ohjelmasta ja paikoista ja saamamme “ohjeet” suosittelivat tuota Turtle Islandia, jonne pääsee veneellä melko helposti Sandakanista ja tosiaan Kinabatang -jokea. Kota Kinabalua ja Sandakania ei kukaan suositellut, paitsi jos aikoo nousta Kota Kinabalussa vuorelle.

    Nenäapinat olivat minusta SE juttu tuolla joella ja kun teimme useita venesafareja onnistuimme myös näkemään niitä, melko läheltäkin, useampaan kertaan. Myös tulikärpäset olivat minulle uusi juttu noin isoina määrinä iltaretken päätteeksi Kinabatang River Lodgen vieressä.

    Meriharakan jutut (ja nenäapinakuvat!) löytyvät täältä (jos sallit linkin) – jos et, niin blogista hakusanalla Kinabatang. Meriharakan -sivuilla on myös tietoja meidän retkemme kustannuksista – tosin ostimme “koko saaren”, eli Sabahin ja Brunein yhtenä pakettina paikalliselta toimijalta, sisältäen kaiken alkaen lennosta Kuala Lumpurista Sandakaniin ja päättyen lähtöön Brunein lentokentältä Singaporeen, joten juuri Kinabatang -joen osuutta on vaikea siitä erotella.

    • Avatar
      Annika Author at 12:02

      Niin, kokemuksia on erilaisia. Minä koin saavani tästäkin irti todella paljon. Olosuhteiden mukaan mennään. Kota Kinabaluun lensin ja siellä monta yötä yövyin, koska sieltä käsin minulle haluttiin näyttää erilaisia paikkoja. Kirjoitin taannoin pitkän Väärin matkustettu -jutun. Minusta on tosi hassua sanoa, että joku toinen tekee asiat väärin.

    • Avatar
      Pirkko / Meriharakka at 11:54

      Toki Borneon voi tehdä monella tavalla. Kunhan ajattelin tuoda lukijoille laajemmankin näkökulman hienoon alueeseen, Sabahiin, kun tämän yhden Sinulle tarjotun vaihtoehdon, joka ehkä siis oli tämän toimijan näkökulmasta se paras, mutta kuitenkin vaan yksi vaihtoehto monien joukossa tuolle alueelle.
      Meidän valitsemamme vaihtoehto ja niiden parin edellisenä vuonna Borneolla käyneiden tuttavieni vaihtoehdot oli rakennettu valitsemalla koko alueen tarjonnasta meidän (ja heidän) mielestään parhaat vaihtoehdot. Mutta edelleen, kaikessa on aina tuo “mielestään” sana, eli jokainen, toki, valitsee itselleen parhaiten sopivat palat, retken pituuden ja ajankohdan!

    • Avatar
      Annika Author at 12:44

      Ehkä et ole huomannut, mutta en ollut Borneolla vain tuota yhtä päivää ja yhtä retkeä, vaan näin Sabahista paljon muutakin, muun muassa Kinabalu Parkia, Unescon maailmanperintökohdetta. Blogini tarjoaa minun kokemuksiani, ei kattavaa pakettia koko maailmasta. Ei sellaista blogia kenelläkään ole.

  3. Avatar
    Heidi at 12:23

    Olin pari vuotta sitten ihan hikulla lähteä Borneoon, mutta sitten valitsinkin Balin. Kiinnostavaa nyt seurata näitä Borneo-juttuja ja miettiä, voisiko tämä olla yksi seuraavista kohteistani. Minusta nuo aurinkokarhut olivat kaikkein söpöimpiä!! 🙂 <3

    • Avatar
      Annika Author at 13:58

      Borneolla on paljon nähtävää. Tapasin monia matkalaisia, jotka viettivät siellä pari viikkoa kierrellen. Heillä oli kaikenlaisia räätälöityjä matkoja, mutta myös on paljon reppureissaajia, jotka kiertävät Borneota omin päin.

  4. Avatar
    Jenni / Unelmatrippi at 18:48

    Nuo veneretket ja eläinten bongailu perehtyneiden kanssamatkaajien seurassa toivat mieleeni oman reissun Costa Ricaan (tosin siellä eläimiä bongailtiin vain ja ainoastaan luonnosta, eikä mitään ruokintapaikkoja ollut). Etenkin iltaretkellä on varmasti ollut hienoa! Pöllövideo olisi taatusti ollut hitti. 🙂

    • Avatar
      Annika Author at 19:21

      Yritän kaikille selittää, millainen oli partypöllö, mutta ei ihan ole sama kuin nähdä pöllö oikeasti oksalla jammaamassa. 🙂

  5. Avatar
    sarrrri at 20:45

    Tuo nenäapina on aivan huikea! Minä törmäsin Amazonilla vaelluksen aikana villisikaan ja laumaan apinoita – molempia ajatellen oli aivan väärä linssi kamerassa kiinni, mutta sainpahan edes jonkunlaisen kuvan noista molemmista.

    Henkilökohtaiseen palveluun pyrkiminen saa minulta aplodit, nimeltä puhuttelu on aina niin paljon kivempaa!

    • Avatar
      Annika Author at 04:53

      Olen vielä niin harjaantumaton kameran putkien kanssa, että todellakin on aina väärä kiinni tai edes mukana.

      Nimeltä puhuttelussa on puolensa. Mutta kun se menee överiksi, tekee mieli tappaa. Siis sellaista muutaman minuutin välein kyselyä, onko kaikki hyvin Miss Annika, en kertakaikkiaan kestä.

  6. Avatar
    Virpi /Täynnä tie on tarinoita at 18:40

    Kuulostaa mukavalta seikkailulta! Olisin niin halunnut nähdä sen pöllövideon, olisi varmasti ollut huppu! 🙂
    Ja tuosta kamerasta tulikin mieleen, että välillä se on reissussa todellinen riesa. Jotain puuttuu matkasta tai on unohtanut ladata akun. Silloin kun jättää sen pois matkasta sitä tarvittaisiin ja silloin kun raahaa mukanaan mitä kummallisimpiin paikkoihin, ei sille sitten niin käyttöä olekaan. 🙂

    • Avatar
      Annika Author at 14:32

      Todellakin! Kamera pitäisi jotenkin olla mikrosirulla ihon alla tai jotain. Tänän täyttyi muistikortti kesken mangrovemetsäveneilyn. Olisin todellakin katsellut mieluummin maisemia kuin tyhjennellyt kortilta huonoja otoksia pois. Miten voi olla ihminen näin amatööri?

  7. Avatar
    Terhi / Muru Mou at 16:44

    Ihana lukea näitä Borneo-juttuja! Olen itse käynyt siellä kaksi kertaa, vuonna 2007 ja 2008, joten kiva on itsekin fiilistellä omia muistoja näiden juttujen avulla. Ekalla reissulla kävin minäkin katsomassa orankeja, matkustin sinne kylläkin KK:sta bussilla. Toisella reissulla oli sitten Mt Kinabalun valloitus.

    • Avatar
      Annika Author at 13:49

      Olen niin epäurheilullinen, että vuorta en olisi lähtenyt valloittamaan, vaikka olosuhteet olisivat sallineet. Jos vielä menen, niin ehkä Sepilokiin, jos siellä vaikka olisi taas jotain erilaista.

  8. Avatar
    Mirka/ Reason for a Season at 23:13

    Voi, ompas mahtavia kuvia :)! Hieno seikkailu. Meinasin päätyä Borneolle viime vuonna, mutta lyhyen reissun takia varmistelimme sellaisen kohteen, jossa paistaisi varmimmin aurinko, ja päädyimme Langkawille. Aurinko tosiaan paistoikin koko matkan ajan, mutta on jäänyt vähän kaivelemaan, että Borneolla pitäisi päästä käymään. Some day :). Kivaa reissun jatkoa sinne Malesiaan!

    • Avatar
      Annika Author at 13:51

      Minulle taas Langkawi näytti huonomman puolensa. Satoi liikaa. Langkawin kaltainen paikka on aika onneton kaatosateessa, kun kaikki tekeminen ulkona.

  9. Avatar
    lena / london and beyond at 21:01

    Annika, sulla on kyllä ihan mahtavia kohteita tällä reissullasi käytynä! Mulla oli Malesiassa tosi vähän aikaa enkä päässyt tuonne Kota Kinabaluun suunnille ollenkaan. Harmitti, mutta halusin viettää Kuala Lumpurissa aikaa, jota oli liian vähän… ei siinä kaupungissa sinänsä : mitäään vikaa ollut, mutta nyt jos tekisin suunnitelmia lähtisin kyllä varmasti jonnekin muualle, esim tuonne KK:n alueelle.

    Viinilasi olisi tosiaan voinut tehdä terää veneajelun jälkeen. 🙂

    • Avatar
      Annika Author at 04:11

      Monipuolinen tosiaan on ollut reissuni. Näin aktiivinen en olisi ollut ilman yhteistyöjuttuja. Itse kaipaan enemmän hengittämistä välillä. Mutta olen nähnyt paljon. Malesia on mielettömän monipuolinen maa!

  10. Avatar
    Meri / SyöMatkusta Rakasta at 23:52

    Luin tämän postauksen jo aiemmin. Oot tehnyt juuri niitä juttuja, mistä mä oon jo pitkään haaveillut. Malesiassa on tullut tallailtua pariin kertaan, muttei koskaan tuolla suunnilla.

    • Avatar
      Annika Author at 04:12

      Borneolla on paljon kaikenlaista, mutta niin Malesiassa ylipäätään. Nyt tuntuu, että kolme viikkoa aivan liian lyhyt aika, mutta ainahan tänne(kin) pääsee takaisin.

  11. Avatar
    Jenni / Globe Called Home at 23:26

    Onko tuo yhden kuvan otus nenäapina? Ihan mahtava, tuollaisen olen aina halunnut nähdä! Ja turhaan selittelet “huonoja” kuvia, koska eivät nuo todellakaan ole huonoja. 🙂

    • Avatar
      Annika Author at 11:37

      Vitsit kun en tunne noita apinoita, mutta ainakin saattaa olla. Ja kiitos, minä itse kärsin kaukaa lasin läpi otetuista vihreistä kuvista. Loistavaa, jos ne eivät pahasti häiritse.

  12. Avatar
    Anna / Tämä matka-blogi at 08:40

    Mielestäni annat näissä jutuissa kivan kuvan tuosta alueesta. Eivät blogit todellakaan mitään matkaoppaita ole, vaan fiiliksiä ja kokemuksia. Jos haluaisin tarkkaa tietoa alueesta, lukisin Lonely Planetia. Joten Pirkon kommentointi tuolla ylhäällä on minusta hieman…Noh…Hieman yllättävää.

    • Avatar
      Annika Author at 11:41

      Näin minäkin blogit näen, kirjoittajan omina kokemuksina, joita en helpolla lähtisi kyseenalaistamaan. Mutta onhan se hyvä välillä aina huomata, että väärin matkustettu, väärin blogattu.

  13. Avatar
    Kohteena maailma / Rami at 00:06

    Tämä on kyllä sellainen alue, mihin täytyy joskus itse päästä käymään. Aika paljon tuolla on sellaisia eläimiä, mitä ei ole ennen tullut nähtyä. Luontonähtävyydet ja eläimet ovat ainakin itselle ollut yleensä kaikista kiinnostavimmat jutut, vaikka eniten tuleekin kaupunkeja katseltua. Tuonne siis on kyllä mentävä!

    • Avatar
      Annika Author at 09:42

      Minustakin tuntuu, että parhaat kokemukset olleen Ugandassa ja Keniassa. Jos kokemuksia oikeastaan voi verrata. Ovat sittenkin kai vain erilaisia. Kaupunkiin meno tuntuu ainakin minusta paljon helpommalta, luonto vaatii enemmän vaivaa.

  14. Avatar
    Veera Bianca at 22:42

    Oi Sabah <3 Sabahilla olen itse saanut viettää yhden viikonlopun kun asuin Hongkongissa ja löysin viikkikselle halvat lennot! Mielenkiintoinen kohde ja upeita luontoelämyksiä 🙂

    • Avatar
      Annika Author at 16:12

      Ei ole viikonloppu eikä viisi päivää kylliksi Sabahia, mutta siinä ehtii hyvin oivaltaa, että se todella on hieno paikka. Hyvin voisin Borneolle mennä takaisin. Ehkä Saravakin puolelle seuraavaksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.