Berliini – erilainen kuin odotin

Olen kuullut Berliinistä pelkästään hyvää, mutta mieheni joskus sanoi, ettei usko, että pitäisin siitä. Kuinka väärässä hän olikaan! Tänään muuttuivat myös kaikki ennakkokäsitykseni saksalaisista. Aika useinhan heitä pidetään lomakohteiden öykkäreinä, jotka aamupalallakin tunkevat laukut täyteen evästä, ettei tarvitse vähään aikaan rahalla ruokaa ostaa. Minä olen tänään kohdannut vain mukavia ja erityisen palvelualttiita, ihania saksalaisia. Ihan huippua oli Galeria-tavaratalossa, jonka ruokaosastolta ajattelin hommata evästä, koska olin liian väsynyt mennäkseni edes ravintolaan. Koska hotellin minibaari on pikkuriikkinen, kysyin myyjältä suositusta, mikä pikkupulloon pakattu valkoviini olisi paras, sillä aika usein niissä ei saa erityisen hyvää. Reunaehtoihini kuului myös kierrekorkki, koska minulla ei ole ruuvia mukana. Kun lähdin kaupasta, minulla oli pieni pullo hyvää viiniä, avattuna ja valmiiksi jäähdytettynä ilman, että olin moisia palveluita edes osannut kysyä.

Sään puolesta tammikuinen Berliini ei ole näyttänyt parhaita puoliaan. Pahin kaatosade onneksi alkoi vasta, kun olin syönyt hyvän lounaan ja olin vain korttelin päässä Guggenheim-museosta, johon muutenkin olin menossa.

Mitä muuta sitten tein, kuin pitelin sadetta museossa? Pidin karttaa nurin päin ja päädyin aivan eri paikkaan kuin olin ajatellut. Suunnittelin kulkua lännestä itään, mutta toisin kävi. Ei se mitään. En lannistunut. On minulla vielä melkein kolme kokonaista päivää löytää itäänkin. Liian aikaisin, jo viideltä, tuli pimeä. Tämä täytyy pitää mielessä huomenna – etten ainakaan tuhlaa valoisaa aikaa alennusmyynneissä. Pelottavan hyviä alennuksia näkyy kaikkialla. Tänään kyllä pysyin lujana ja ostin vain puuterin, jota olen ollut aikeissa ostaa jo pitkään. Galeries Lafayettellakin sain erinomaista palvelua, englanniksi, vaikka olen kuullut sanottavan, ettei täällä englantia puhuta. Paremmin puhui tämäkin myyjä kuin minä.