Berliini on aivan älyttömän kokoinen kaupunki. Katsoin paikallista reittiopasta yhtä siirtymää varten, ja sain matkaksi 17 kilometriä. Ei menty edes itärajalta länsirajalle tai mihinkään reunamille. Niinpä kaupunginosatkin poikkeavat paljon toisistaan. Eipä siinä niin ne tekevät Helsingissäkin, mutta turisti tuskin pyörii toisaalta Kaskisaaressa ja perään Mellunmäessä, mutta Berliinissä helposti liikkuu Charlottenburgista Mitteen, Kreutzbergista Friedrichshainiin.
Pitkässä viikonlopussa ehtii paljon, mutta myönnän auliisti, että olisi kannattanut ottaa hotelli idästä, koska siellä vietimme suurimman osan ajasta. Toisaalta Charlottenburg avasi ikkunan ylemmän keskiluokan elämään. Asuimme Kurfürstendammin varrella kaikkien luksusliikeiden välissä, mutta puolen kilometrin päässä Savignyplatzin aseman rautatiesillan alla asui ihmisiä. Jos on Berliini vastakohtien kaupunki, voi yksi kaupunginosakin olla. Täällä söimme eniten, ja paikoista jäi tosi kiva fiilis. Set’s on ihana kahvila-ravintola. Sunnuntaibrunssi on kallis (59 e), mutta listaltakin saattoi tilata. Onhan kahden hengen aamiaisesta 50 euroakin paljon, mutta yksi suorastaan kokemukseksi sanottava aamiainen oli listallani ja sen sain. Samalla kadulla on hyvän tunnelman italialainen CaliBocca. Take away pitsoja odotellessa uppouduimme lähinnä paikan hyvään viinitarjontaan.
Koska currywurstitta ei voi Berliinistä lähteä, voi makkaraakin syödä tyylillä ja huuhtoa sen alas vaikka 590 euron Dom Perignon rosella. Me emme suinkaan niin tehneet, vaan joimme limua ja olutta, mutta oli yleistä, että makkarakioskit myyvät myös viiniä ja sampanjaa. Kurfürstendammin varrella oleva Bier’s Kudamm 195 on mainio paikka. Menimme myöhään illalla. Edessä käveli kaksi fiinisti pukeutunutta herraa, jotka määrätietoisesti kaarsivat Audi-myymälän viereiseen pystybaariin makkaroille. Tiskillä oli lähes tauoton jono. Vakioannos oli currywursti ja ranskalaiset. Sampanjaa ei harmikseni tilannut kukaan. Top10Berlin-sivusto listaa paikan muuten Berliinin 4. parhaaksi makkarapaikaksi.
Kreuzberg on hehkutettu ja turistien suosima kaupunginosa. Se on laaja. Jos sokkona lähtee, ei ehkä löydä kiinnostavimpia paikkoja tai osuu johonkin vahingossa. Meidät ajoivat sinne toisaalta näkemäni kiinnostavat kuvat, toisaalta Mustafa’s gemüse kebab. Kyllä, kebabkioski, jolle on aina aivan hurjat jonot. Mutta jos hän sinne ehdottomasti haluaa, mikäs siinä, ja todettava on, että jonottaminenkin kannattaa kertakaikkiaan. Toisaalta se itsessään on ihan kokemus, ja edullinen ruoka älyttömän hyvää. Suoraan Mustafan kohdalta lähtee muuten vaikuttava kävelyreitti (Baruther Straße) pitkin juutalaisen hautausmaan muurin vierustaa. Kreuzbergissa on myös puistoja, jokirannan vihreyttä, toisaalta radanvarsi on monin paikoin aika epämiellyttävän näköistä: töhryjä, poltettuja asioita siellä täällä.
Jos tulee kaupunginosaan vaikkapa Googlen kuvahaun perusteella, kuten minä myönnän pitkälti tulleeni, luultavasti pettyy. Kaikkialla ei ole suinkaan samanlaista kuin Bergmannstraßella, jonka varrelta suurin osa viehättävistä terassikuvista on. Katu on ihanan eläväinen, terassit täyttyvät hymyilevistä ja hyväntuulisesta ihmisistä. Tarjolla on kaikenlaista perinteisestä kahvilasta eksoottisen etniseltä kuulostaviin ravintoloihin. Me pysähdyimme kahville, kakulle ja viinille Fräulein Nimmersattin terassille keväiseen auringonpaisteeseen. Siinä oli myös aivan aitiopaikka seurata monenkirjavaa ohikulkijaa.
Tripsterin Berliini-oppaasta löysin Klunkerkranichin. Se on terassi Neukölln Arkaden -nimisen ostarin katolla. Oppaassa sanottiin porukan olevan nuorta, mutta usein mukana on isä ja äiti. Päätimme siis asennoitua mutsi ja faija -fiiliksellä, koska kyllähän kattoterassi auringonlaskun katsomiseen olisi sittenkin aika must. Tripadvisorissakin sen sanottiin olevan ”One of the cooliest I’ve been to in Berlin”. Johan meidän pitää olla cooleja. En ole ihan varma, onko se niin cool, että toista kertaa jonottaisin 55 minuuttia päästäkseni parkkihallin katolle, saadakseni leiman käteen kuin ysärillä limudiskossa ja juodakseni halpaa viiniä, mutta illan pimeydessä Klunkerkranich oli kyllä tunnelmallinen. Ehkä seuraavaksi jos jonotan, pitää olla lämmin kesäilta.
Terassille oli vitosen pääsymaksu. Se maksettiin ensimmäiselle luukulle. Toiselta saa panttia vastaan piipparin, jota näytetään kassalla, kun tilataan juotavaa tai syötävää, ja piippauksesta sitten noudetaan. Mehän emme tätä tienneet, vaan leimat kädessä marssittiin kohti jonoa, jossa kävin hupaisan keskustelun:
– Anteeksi. Puhutko englantia?
– Kyllä.
-Miten tämä toimii? Tästä tilataan ja maksetaan ja tuolta [osoitan sormella baaritiskin suuntaan] noudetaan?
– Joo, niin tämä toimii.
– Että siis kuin entisaikaan Neuvostoliitossa?
– Kyllä! [repeää nauruun]
Kassalla vasta selvisi, että piippari olisi pitänyt olla. Onneksi mutsin ja faijan kohdalla joustettiin ja annettiin viinituopit (siltä ne kokonsa puolesta vaikuttivat) ilman masiinaa.
Koska kaikki (ainakin ensikertalaiset) menevät East Side Galleryyn (Berliinin muurin pätkä, jossa muraaleja), vinkkaan kivan terassin sen Warschauer Straßen puoleisessa päässä. Siinä on Pirates Berlin. Terassilta on kivat näkymät Spree-joelle ja Oberbambrückelle ja sitä korkeuksissa ylittäville junille.
Paikallisen elämänmenon tarkkailuun kiva paikka on Hackescher Marktin juna-aseman terassikeskittymä. Siinä oli vilkasta. Ostoksilta tulevia paikallisia ja turisteja syömässä tai lasillisella. Vanhan aseman julkisivu on hurjan kaunis. Ihan vieressä on myös upea kahdeksan sisäpihan Hackesche Höfe art nouveau julkisivuineen. Sillä on mittava historia, ja nykyään noilla sisäpihoilla on kauppoja, ravintoloita ja baareja. Oma suosikkini siellä on Ampelmann Shop. Olen suorastaan hurmaantunut tuosta Itä-Berliinin liikennevalojen herrasmiehestä.
Olin viimeksi kaupungissa talvella. Silloinkin Berliini oli upea ja viehätti minua, mutta keväisenä, joskin vielä vähän viileänä, se sulatti minut ihan täysin. Seuraavassa jutussa kerron vielä vähän lisää kaupunkikulttuurista ja paikoista, joihin eksyimme oikeastaan pitkälti sattumalta.
Lue lisää: Urbaani Berliini
Vielä yksi pro Berliini-vinkki: jos yhtään liikut julkisilla, kannattaa ladata BVG-niminen sovellus (keltainen kuvake, jossa mustalla Brandenburgin portti ja kirjaimet BVG). Se on kuin HSL:n sovellus pääkaupunkiseudulla tai Föli Turussa. Lentokentällä oli jo helppo ostaa lippu sovelluksesta eikä jonottaa automaatille. Päivälippu maksaa 8,80 euroa (vyöhykkeet AB, joiden ulkopuolelle turisti tuskin lomapäivänä lähtee) ja kympin, jos ottaa lentokentän mukaan (ABC-vyöhykkeet). Vaikka kävelimme kolmessa päivässä lähes 40 kilometriä, käytimme junia, metroja, ratikoita ja busseja koko rahalla.
8 comments
Mulla on ihan hirveästi aikaa Berliinin visiitistä. Jostain kumman syystä se ei kolahda sieluun, vaikkei mitään pahaa sanottavaa olekaan. Mutta just nuo pitkät välimatkat ovat mulle se yök, kun mieluiten kävelen kaikkialle.
Olen syönyt ihanan synttäri-illallisen Berliinissä, mutta mieleenpainuvinta ovat kenties ihan vain ne snägäriltä ostetut wurstit.
Minäkin haluaisin vain kävellä ympäriinsä, mutta tosiaan melkein 40 kilsaa tallusteltiin, vaikka istuttiin paljon myös junassa. Juna oli siitä hyvä, että ikkunasta näki kaikenlaista sellaista, mitä haluttiin nähdä myös lähempää. Ymmärrän myös hyvin sen, että Berliini ei osu sieluun. Minutkin jätti ekan kerran jälkeen vähän etäiseksi, mutta toinen kerta sai haluamaan kolmatta. Jännä juttu, mikä milloinkin vaikuttaa.
Olen käynyt Berliinissä viimeksi 17 vuotta sitten, huh kuinka aika rientää. Olemme puhuneet Mikon kanssa, että sinne olisi kiva matkata yhdessä. Pääsisin pitkästä aikaa verestämään saksan taitojani. Hyvä vinkki tuo BVG-sovellus.
Voisi kuvitella kaupungin muuttuneen varsin paljon melkein 20 vuodessa. Historialliset kohteet ovat tietenkin ennallaan, mutta kaupunkikulttuuri on varmasti muuttunut. Minulla on juuri työn alla juttu nimenomaan siitä puolesta Berliiniä.
Täälläkään en ole käynyt… Pitääpä siis lukea lisää ja miettiä pitäisikö käydä 🙂
Berliini on kyllä monipuolinen. Paljon historiaa, taidetta, nähtävää, koettavaa. Ja toisaalta siellä viihtyy hyvin, vaikka ei kävisi yhdelläkään nähtävyydellä.
Heippa! Tulossa itselläkin 1.kertaa reissu Berliiniin, joten kiinnostaisi kovasti reissun budjetti. Osaisitko heittää yhtään, minkä verran sulla meni reissulla rahaa? Poislukien lennot, majoitus ja shoppailut, eli: ruokaan, alkoon, nähtävyyksiin, julkisiin ja näin! Vaikea pohtia itse yhtään, millaiseen summaan varautua.. kiitos jo etukäteen, mikäli osaat yhtään arvioida! 🙂
Heippa, en taida osata arvioida. Keskimäärin kaikki on halvempaa kuin Suomessa. Me ei käyty missään kalliisti syömässä, joten oleilu on suhteellisen edullista. Alko on selvästi halvempaa, ja pikaruokatyyppinen myös (esim. kebab, joka tosi suosittua). Julkisen liikenteen päivälippu oli muistaakseni kympin, mutta nyt kesällä Saksassa tosi halvat junaliput.